Dallas Stars on ollut viime kaudet NHL:n parhaita organisaatioita. Pete DeBoerin valmennuksessa Stars eteni kolme kautta putkeen läntisen konferenssin finaaleihin, mutta Stanley Cup -finaalit jäivät kokematta.
Tänä kesänä DeBoer sai lähteä ja uudeksi päävalmentajaksi palkattiin jo urallaan aiemmin Starsissa toiminut Glen Gulutzan.
GM Jim Nill on tehnyt tiukassa palkkakattotilanteessa hyvää työtä. Tänä kesänä Nill on kaupannut sekä Mason Marchmentin ja Mathew Dumban eteenpäin eikä palkkoja ole tarvinnut pidättää dollariakaan.
Marchmentin kauppaaminen oli Nillille vielä helppoa, mutta Dumban kauppaaminen ilman palkanpidätystä oli taidetta.
Nill toki maksoi Pittsburgh Penguinsille kakkoskierroksen varausvuoron Dumban rinnalla, mutta se on pienempi paha kuin palkanpidätys tälle ja ensi kaudelle.
Nyt Stars omaa vajaat kaksi miljoonaa dollaria tulevalle kaudelle palkkatilaa, joten lisävahvistusten hankkiminen ennen runkosarjaa on vielä mahdollista.
Jason Robertson ja Thomas Harley – Nillin seuraavat murheenaiheet
GM Nill on sinällään hyvässä tilanteessa tulevaisuuden kannalta, että suurin osa tärkeistä runkopelaajista ovat kiinni sopimuksissa kaudelle 2026-27, mutta joukkueessa on kolme merkittävää rajoitettu vapaata agenttia, jotka tarvitsevat jatkosopimukset.
Nämä ovat laitahyökkääjä Jason Robertson ja vasemmalta laukova puolustaja Thomas Harley. Kumpikin pelaaja on Starsin omia kärkipään varauksia ja korkealla tasolla suorittaneita pelaajia. Robertson on pystynyt rikkomaan NHL:ssä sadan pisteen rajan kertaalleen ja Harley on kahteen viime kauteen tehnyt puolustajan paikalta yhteensä 97 tehopistettä.
Molemmat tulevat tarvitsemaan palkankorotuksen. Nill yrittää mahdollisuuksien mukaan molemmat saada kahdeksan vuoden sopimuksiin ja mitä enemmän dollareita kokenut GM saa painettua alas, niin sitä parempi.
Mikko Rantasen kahdeksan vuoden ja 96 miljoonan dollarin sopimus on hyvä vertailukohta Robertsonille.
Robertson ei ehkä ole ihan samantasoinen laitahyökkääjä kuin Rantanen, mutta kauas ei myöskään jää. Mikäli Nill saa Robertsonin kymmenen miljoonan dollarin kausipalkalla jäämään kahdeksaksi vuodeksi Dallasiin, niin se on lottovoitto.
Harleyn kohdalla vertailuna toimii Miro Heiskasen palkka. Heiskanen tienaa kaudesta 8,45 miljoonaa dollaria.
Nousevassa palkkakattomaailmassa Harleyn potentiaalilla palkan voisi olettaa olevan enemmän kuin Heiskasella, mutta oletettavasti kahdeksan vuoden jatkosopimus tarkoittaa noin kahdeksan miljoonan dollarin kausipalkkaa.
Mitä enemmän Nill pystyy kiristämään palkoissa, sitä vahvemman joukkueen GM pystyy rakentamaan jatkoon.
Kaudelle 2026-27 Starsilla on palkkatilaa noin 28 miljoonaa dollaria. Jos tästä summasta 18 miljoonaa kuluisi vain Robertsoniin ja Harleyhin, niin keskushyökkääjä Mavrik Bourquen kiinnittämiseen saa lisäalmuja sekä oikealta laukovaan puolustajaan jää rahaa käytettäväksi.
Menestystä tavoitteleva Stars on nyt tilanteessa, jossa jokainen dollari ratkaisee, mutta palkkatilanne tulee helpottumaan kahden kauden päästä, kun isoja sopimuksia putoaa pois ja palkkakatto jatkaa nousuaan. Se on myös neuvotteluvaltti, mikä Nillillä on käytössä.
Nico Oksanen
