Tapparan 17-vuotias keskushyökkääjä Oliver Suvanto on yllättänyt tällä kaudella kaikki jääkiekon seuraajat – ja itsensäkin.
Suvanto pelasi viime kaudella U18-ikäluokan eli entisten B-juniorien SM-sarjaa mestaruuden voittaneessa Tapparassa. Hänet valittiin sarjan parhaaksi hyökkääjäksi.
Ei kukaan silti uskonut, että Suvanto hyppäisi U20-ikäluokan yli suoraan Liigaan.
– En olisi ikinä pystynyt uskomaan, että tämä tulee näin nopeasti, hän sanoi Siniviivalle vakituiseen liigapaikkaan viitaten.
Mutta näin on tapahtunut. Suvanto on pelannut Tapparan kaikki 19 ottelua ja kerännyt niissä tehot 2+2=4.
Pisteitä merkittävämpiä ovat muut lukemat. Suvannon tehotilaston lukema +5 on maajoukkuetauon alkaessa Tapparan kolmanneksi paras.
Hänen keskimääräinen peliaikansa on 11.51 minuuttia, mutta viidestä viime ottelusta neljässä hänen peliaikansa on ollut 14–15 minuutin tuntumassa.
Maajoukkuetaukoa edeltäneessä ottelussa Kärppiä vastaan Oulussa Suvanto pelasi 14.55 minuuttia. Kahden viimeisen minuutin aikana Tapparan suojellessa yhden maalin johtoa Suvanto pelasi kahdessa vaihdossa. Hän oli jäällä myös ottelun viimeisessä vaihdossa, kun aloitus oli Tapparan kenttäpäädyssä.
Se oli valmennukselta valtava luottamuksen osoitus.
– Onhan se tietysti siistiä. Tuli jopa pienenä yllätyksenä. Mutta ehkä olen enemmän tuollaisten tilanteiden tappaja kuin pistenikkari, hän mietti.
”Luotettava pelaaja”
Tapparan videovalmentaja Juha Juujärvi tuntee Suvannon hyvin viime ja tämän kauden perusteella.
Siniviiva kysyi Juujärveltä, mikä tekee Suvannosta jo nyt niin hyvän pelaajan.
– Varmasti hänen peliälynsä kaiken kaikkiaan ja se, että hän pystyy nuoresta iästään huolimatta pelaamaan kaksinkamppailut tosi hyvin. Hän pärjää puolustussuuntaan kaksinkamppailuissa ja pystyy olemaan vahva irtokiekoissa ja suojaamaan kiekkoa, Juujärvi sanoo.
Kamppailupelaamisessa auttaa, että Suvannolla on jo aikamiehen raamit. Eliteprospects–sivustolla nuorukaisen mitoiksi ilmoitetaan 190 senttiä ja 95 kiloa.
Nimenomaan Suvannon peliäly pistää silmään. Hän on ikäisekseen huomattavan kypsä pelaaja.
– Hän tasapainottaa peliä hyvin tällä tasolla ja on luotettava pelaaja. Pitää muistaa, että hän ei ole pelannut U20-ikäluokan pelejä lainkaan, vaan nousi suoraan Liigaan. Se oli varmasti kaikille yllätys, että hän on näin valmis pelaaja tälle tasolle. Ja nyt näyttää, että hän pystyy täällä myös tuottamaan peliä ja luomaan maalipaikkoja, Juujärvi analysoi.
– Luulen, että hyökkäyssuunnan peliäly ja pelin tekemisen taito tulee esiin vielä paremmin, kun hän saa nuorten pelejä alle, lähtee nuorten maajoukkueen tapahtumiin ynnä muuta. Sitä kautta hän kehittyy. Nuori pelaaja tarvitsee sitä, että pystyy tuottamaan peliä ja tekemään myös tulosta, Juujärvi huomauttaa.
Maajoukkuetauolla Suvanto pelaa Nuorten Leijonien riveissä viiden maan turnauksessa Slovakiassa.
”Kiitollinen valmennettava”
Pelaamisen taitojen lisäksi Juujärvi nostaa esiin ehkä kaikkein tärkeimmän seikan – luonteen.
– Kun puhutaan hänen vahvuuksistaan, ei voi puhua pelkästä peliälystä. Hänellä on vahva urheilijan luonne. Hän valmistaa itsensä jokaiseen peliin ja harjoitukseen huolellisesti ja tekee ekstraa.
Tästä saatiin hyvä esimerkki viikko sitten SaiPa-ottelun jälkeen. Suvanto pelasi lähes 14 minuuttia, muttei ollut tyytyväinen esitykseensä. Nuorta miestä kismittivät erityisesti hukatut maalipaikat.
Niinpä Suvanto jäi ottelun jälkeen tekemään omatoimisen laukaisu- ja maalintekoharjoituksen tyhjälle Nokia Areenalle.
Halu kehittyä lasketaan treenitunneissa.
— Tappara Tampere (@Tapparaofficial) October 28, 2025
17-vuotias hyökkääjälupaus Oliver Suvanto jäi vetämään vielä omatoimiset harjoitukset Tappara–SaiPa-pelin päätyttyä 💪🏼#Tappara #Liiga pic.twitter.com/tqRnnU4EMX
– Hänestä huokuu määrätietoisuus. Hän on kiitollinen valmennettava kaikille valmentajille. Hän oikein imee sitä oppia, ja se näkyy nopeassa oppimistahdissa ja siinä, että hän ottaa nopeasti askeleita eteenpäin kauden aikana, Juujärvi sanoo.
Suvannon isä Harri pelasi vuosina 1988–2000 SM-liigassa 12 kautta ja puolikkaan kauden Ruotsin Elitserienissä. Isä-Suvanto voitti TPS:ssä Suomen mestaruuden keväällä 1995.
Se, että syntyy huippujääkiekkoilijan lapseksi, ei tietenkään tee kenestäkään huippupelaajaa. Mutta ei se välttämättä haitaksikaan ole.
– Tuntematta yhtään heidän perhearkeaan, varmaan urheilu on ollut aina läsnä. Siitä on paljon esimerkkejä, että urheilijoiden lapsista tulee hyviä urheilijoita ja jääkiekkoilijoiden lapsista hyviä jääkiekkoilijoita. Se on osittain geeneissä, mutta myös arki tukee urheilijan polkua. Mutta jokainen tarina on tietysti omanlaisensa, Juujärvi sanoo.
Harri Pirinen, Oulu
