SM-liigan vuosittaisten palkintojen lista on kattava ja laaja. Mutta sortimentista puuttuu yksi erittäin moderni osa. Nimittäin palkinto, joka annetaan Liigan parhaalle urheilujohtajalle tai urheilutoimenjohtajalle.

Nykypäivänä tämä vakanssi on niin oleellinen, että se ansaitsisi sataprosenttisesti oman palkintonsa. Sekä sen, että roolin tärkeyttä osattaisiin arvostaa enemmän.

Tänä vuonna valinta tehtäisiin todennäköisesti yksimielisesti, oli valitsijataho mikä tahansa. Palkinnon nimittäin voittaisi SaiPan Harri Aho (kuvassa). Kärpissä pitkän päivätyön tehnyt Aho laitettiin sivuun Oulusta, mutta SaiPa ymmärsi pestata huippuammattilaisen rakentamaan uutta joukkuetta. Kun Kärpille ei enää kelvannut, SaiPalle kävi.

Voi vain kuvitella, että Oulussa hymähdeltiin, kun Aho matkasi Lappeenrantaan. Jos Aholla ei olisi niin iso osa yhä Kärppä-sydäntä, häneltä voisi irrota melkoinen hymy taas Oulun suuntaan.

Kärppien pelaajat ovat jo ajat sitten kotiutuneet Levin kierrokselta, kun Ahon joukot valmistautuvat pelaamaan kultamitaleista. Sensaatiomaisesti.

Kuka valitsi Raipen?

Urheilutoimenjohtaja rakentaa joukkueen ja sille sopivan valmennuksen. Tai päinvastoin, hankkii valmennuksen ja sille sopivan pelaajiston. Periaatteessa asia on jostain tuolta väliltä, mutta kun Raimo Helminen on ansaitusti saanut mahtavan määrän kehuja ja arvostusta, pitää muistaa, että joku päätti Helmisen tehtävään pestata.

Unohdettu ja vähätelty Raipe… Mutta ei Ahon papereissa. Tuosta allekirjoituksesta lähti satutarina liikkeelle.

Sitten rakennettiin joukkuetta. Pienellä budjetilla, mutta kovalla ammattitaidolla. SaiPa hankki pelaajia, jotka sitoutuvat tekemään töitä, näyttämään taistelutahtoa ja pelaamaan loppuun asti. Sekä totella, mitä Raimo Helminen sanoo. Nöyrä joukkue häikäisi ensin runkosarjassa, pudotti sitten HIFK:n palkkasoturit jatkosta ja kruunuksi suurin mestarisuosikki Lukko laitettiin laulukuoroon.

Koko Liigahistorian suurin sensaatio on valmis, kävi finaalissa miten tahansa.

Arkkitehtina toimii Aho. Monen seuran kannattaa ottaa tapahtumasarjasta mallia ja ymmärtää se, ettei urheilutoimenjohtajan toimi ole mikään opettelupaikka, vaan kokemuksella on merkityksensä. SaiPa jyräsi hengellä Lukon, jossa sielläkin toimii huippupätevä urheilujohtaja Kalle Sahlstedt.

Suurin kontrasti tuli puolivälierissä HIFK:ta vastaan, jossa SaiPa pyyhki lattiaa heikosti valmennettua, johdettua, kasattua ja pelannutta ikääntyvää pökkelölaumaa vastaan. HIFK:n ykkösketjun palkat olivat todennäköisesti yhteensä suuremmat kuin SaiPan koko pelaajabudjetti, mutta asiat ratkaistaan lopulta kaukalossa.

Jos SaiPa voittaa mestaruuden – tai ei edes sitä tarvita – aloitetaan vähintään puolitosissaan keskustelut Raimo Helmisen patsaasta hallin kulmille. Aholle ei sellaista ehdoteta. Siksi olisi vähintään kohtuullista, että Liiga perustaisi palkinnon niille henkilöille, jotka kulisseissa tekevät merkittäviä linjauksia ja päätöksiä.

Koska suurin osa Liigan palkinnosta on nimetty erilaisten tähtien mukaan, voisiko esityslistalla olla ”Jarmo Kekäläinen”-palkinto vuoden urheilujohtajalle?

Ei niitä NHL-tason GM- vakanssin kavereita Suomessa jonoksi asti ole.

Jukka Malm