Stanley Cup vuonna 2015 ratkaistiin kahden dynastian välillä. Chicago Blackhawks oli parhaimmillaan kestomenestyjä ja vastustaja Tampa Bay Lightning tuleva hallitsija. Blackhawks pelasi oman superjoukkueensa viimeisiä vuosia, Ligthning oli vasta tulossa.
Blackhawks oli voittanut cupin vuosina 2010 ja 2013, joten joukkue haki kolmatta kiinnitystään viiden vuoden sisällä. Tampa Bayn superjoukkue oli vasta rakentumassa, mutta viitteitä tulevasta oli vahvasti olemassa.
Tampan tie finaaleihin vaati Detroitin kaatamisen, sitten Montrealin ja lopulta New York Rangersin. Chicago voitti ensimmäisellä kierroksella Nashvillen, sitten Minnesotan ja lopulta Anaheimin.
Finaaleista povattiin tiukkoja, eivätkä arviot olleet väärässä. Sarja meni kuuteen finaaliin, joista vain yhdessä voitto tuli enemmän kuin yhden maalin erolla. Se oli lopulta viimeinen ja ratkaiseva kuudes ottelun, jonka Chicago voitti maalein 2-0.
Muuten pelit olivat äärettömän tasaisia, ja ne lopulta ratkesivat pitkälti Blackhawksin kokemukseen – iso osa pelaajista oli juhlinut Stanley Cupia jo aikaisemmin.
Suomalaispelaajista finaaleissa pelasi kolme. Valtteri Filppula saalisti uransa toista Stanley Cupia Tampan paidassa. Pari pistettäkin tuli finaalisarjassa, mutta lopulta mestaruus jäi haaveeksi. Chicagon paidassa Teuvo Teräväinen oli isossa roolissa – varsinkin avausottelussa hän oli kaukalon suurin tähti tekemällä 1+1 tehot 2-1 päättyneessä ottelussa.
Kimmo Timosen rooli itse finaalisarjassa oli marginaalinen, mutta hänen uransa oli loistelias. Chicago osti hänet kesken kautta Philadelphiasta ajatuksena, että mahtavan uran pelannut suomalaispakki voisi voittaa Stanley Cupin. Hän pelasi 16 ottelua runkosarjaa Chicagossa, mutta sitten iski veritulppa ja pelit loppuivat siihen – paitsi finaaleissa.
Timonen puki neljänteen, viidenteen ja kuudenteen finaalin, mutta pelasi varsin vähän. Nämä ottelut kuitenkin ratkaisivat sen, että Timosesta tuli Stanley Cup voittaja. Arvostuksesta kuopiolaislähtöistä pelaajaa kohtaan kertoi myös se, että Chicagon ratkaistua ottelun, Timonen laitettiin jäälle kokemaan suuri voittajan hetki.
Hieman ikävämmän kohtalon koki Chicagon kolmas suomalainen, Antti Raanta. Maalivahti pelasi kaudella 14 ottelua ja oli mukana kokoonpanossa 51 kertaa. Pudotuspeleissä hän ei ollut kokoonpanossa kertaakaan. Näin otteluvaatimukset Stanley Cup -pokaalikaiverrukseen eivät täyttyneet.
Chicago ei myöskään käyttänyt oikeuttaan anoa Raannan nimeä pyttyyn, joten virallisesti Raanta ei ole Stanley Cup -voittaja. Hän oli kuitenkin mukana mestaruusvalokuvassa sekä sai oman päivän himoitun pytyn kanssa kesällä.
Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Chicagon loistava puolustaja Duncan Keith, dynastian yksi tärkeimmistä lenkeistä. Hyökkäyspäässä Jonathan Toews (pääkuvassa) johti joukkuettaan kapteenina, erinomaisina apureinaan mm. uransa huipulla ollut ja pudotuspelien pistepörssin voiton jakanut Patrick Kane, Marian Hossa ja vanha kettu Brad Richards, joka oli ollut voittamassa Tampan riveissä Stanley Cupia jo vuonna 2004. Alakerran luutana loisti myös Keithin pitkäaikainen pari Brent Seabrook.
Tampan joukkueessa olivat ensimmäistä kertaa finaalitunnelmaa opettelemassa sellaiset nimet kuin Andrei Vasilevski, Steve Stamkos, Victor Hedman, Nikita Kucherov sekä Jonathan Marchessault, joista jokaisesta tuli vielä myöhemmin Stanley cupin voittaja – neljästä ensimmäisestä Tampassa ja viidennestä Las Vegasissa.
