MM-kisat 2011: Kehnosta alusta ilmaveiveihin ja sensaatioon

MM-jääkiekko 2011 pelattiin Slovakiassa. Suomi oli ennen kisoja suuri kysymysmerkki, eikä kovin isoja menestyspaineita ollut. Jukka Jalosen ryhmää pidettiin kelvollisena taistelemaan mitaleista, mutta mestaruus tuntui kovin kaukaiselta haaveelta.

Venäjän piti olla jotakuinkin lyömätön. KHL oli kukoistuksessaan ja AK Bars Kazanin miehet paistattelivat otsikoissa. Kun itänaapuri sai vielä NHL-kaukaloista mukaan esimerkiksi Aleksandr Ovetshkinin ja Ilja Kovaltsukin, suosikki oli selvä. Toki käytännössä kotonaan pelannut, Jaromir Jagrin johtama Tshekki, oli myös vahva mestariehdokas.

Mutta niin vain jääkiekko näytti yllätyksellisyytensä ja sen, että kyseessä on loppupeleissä joukkuepelistä. Suomikin sai hyvän osansa NHL-osaamista, joista merkittävin vahvistus oli Mikko Koivu. Koivun lisäksi rapakon takaa kisoihin tulivat Tuomo Ruutu, Sami Lepistö, Anssi Salmela ja Jesse Joensuu. Myös KHL:n edustus oli vahva Leijonissa.

Tähtiloistoa oli muuallakin. Ruotsilla oli vahvoja nimiä mukana, kuten Loui Eriksson sekä Patrik Berglund. Kanadalla oli kisoissa myös kovia nimiä John Tavaresin johdolla. Rick Nash oli vielä tuolloin kovan luokan maalintekijä, Alex Pietrangelo nousemassa huippupakkien joukkoon ja Brent Burns tunnettiin jo tuolloin kovan luokan pistemiehenä pakin paikalta.

USA oli jonkinlainen sekoitus, ilman suurimpia nimiä. Lopulta kävikin niin, ettei Pohjois-Amerikassa muistella näitä kisojen menestyksellä. Kumpikin putosi jatkosta jo puolivälierissä, eikä Suomi pelannut missään vaiheessa kisoja kumpaakaan, Kanadaa tai USA:ta vastaan.

Välisarja

Slovakian kisoissa pelattiin ensin neljän joukkueen alkusarja. Suomi voitti avausottelussa Tanskan, voittomaaleilla Latvian ja hävisi kolmannessa ottelussaan Tshekille. Saldo toi lohkon kakkossijan ja paikan välisarjaan.

Välisarjassa Suomi ei vieläkään ollut terävimmillään. Ensin Leijonat voitti Saksan voittomaaleilla, sitten tuli voitto Slovakiasta ja kolmannessa ottelussa voitto Venäjästä, voittomaaleilla tässäkin pelissä. Välisarjan sijoitus oli toinen, puhtaalle pelillä tuohon asti edenneen Tshekin jälkeen.

Lopulta Suomen lohkosijoitus kakkonen toi jackpotin. Toisessa välisarjalohkossa USA oli rallatellut miten sattuu. Sarjataulukossa jenkit jäivät neljänsiksi – Norja tuli kolmanneksi. Joten Norja tuli Suomelle vastaan puolivälierissä. Norjan kisat loppuivat Leijonien käsittelyssä siihen: Suomi voitti 4-1. Leijonien lisäksi välieriin menivät Venäjä, Ruotsi ja Tshekki – Kanada ja USA lähtivät kotimatkalle, samoin Saksa.

Välierät siis pelattiin eurooppalaisvoimin. Suomi sai vastaan kivikovaksi arvioidun Venäjän ja oli aika tehdä historiaa. Jukka Jalosen Suomi hallitsi peliä taktisesti täydellisesti ja kotimaisen urheilun folkloreen saatiin uusi luku: HIFK:n kanssa keväällä mestaruuden voittanut Mikael Granlund teki uskomattomalla ilmaveivillä Suomen ensimmäisen maalin, joka jäi myös voittomaaliksi. Leijonat eteni finaaliin lukemin 3-0 Petri Vehasen pelattua nollapelin. Toiseksi finalistiksi tuli Ruotsi, joka aiheutti Tshekille kisojen ensimmäisen tappion.

Ylivoimaa

MM-finaalista tuli Leijonien täydellinen näytös. Ruotsi meni ottelussa johtoon, mutta aivan toisen erän lopussa kisojen maalikuningas Jarkko Immonen tasoitti. Kolmas erä jäi sitten historiaan yhtenä ylivoimaisimmista Suomen eristä MM-turnauksissa. Suomi vei erän 5-0 ja kultamitalit luvuin 6-1.

Puskista tullut mestaruus sai luonnollisesti koko Suomen sekaisin. Tietysti myös joukkue juhli yllätysmestaruutta täysin palkein ja sataprosenttisesti. Nähtiinpä voittojuhlien yhteydessä lentoasemalla kisojen toinenkin ilmaveivi ja pari muutakin kansakunnan muistiin jäänyttä tapahtumaa, mutta nämä episodit eivät millään tavalla himmennä loistavaa saavutusta, MM-kultaa 2011.

Ossi Väänänen, Leijonat, MM-kulta 2011, maailmanmestaruus — *Ossi Väänänen nostamassa voittopokaalia vuoden 2011 MM-finaalin jälkeen. (Kuva: All Over Press)*

Missä suomalaiset?

MM-kisojen piste- ja maalipörssin ykkönen oli Jarkko Immonen. Hän pääsi myös ainoana suomalaispelaajana virallisille palkinnoille, sillä tuolloin AK Bars Kazania edustanut Immonen valittiin median valitsemaan All-stars miehistöön. Immosen lisäksi viisikkoon valittiin Ruotsin maalivahti Viktor Fasth, puolustajat David Petrasek ja Marek Zidlicky Tshekin joukkueesta sekä hyökkääjät Patrik Berglund Ruotsista ja luonnollisesti Tshekin ikoni Jaromir Jagr.

Fasth valittiin myös kisojen parhaaksi pelaajaksi sekä järjestäjien puolesta parhaaksi maalivahdiksi. Valinnat oli ilmeisesti tehty ennen finaalia, sillä luvalla sanoen loppuottelussa Fasth ei todellakaan ollut parhaimmillaan. Paras puolustaja oli Kanadan Alex Pietrangelo ja paras hyökkääjä Jagr.

Jarkko Immosen jälkeen toiseksi pistepörssissä sijoittui Ruotsin Patrik Berglund ja kolmanneksi Tshekin Tomas Plekanec.