Vaasan Sport sijoittui Liigan runkosarjassa viimeiseksi. 60 otteluun joukkue keräsi yhdeksän kolmen pisteen voittoa ja yhteensä 21 voittoa.
Kolmea valmentajaa kaudella käyttänyt joukkue keräsi 40 pistettä, mikä oli jokaisella mittarilla vaatimaton saavutus.
Sport lähti kauteen Juuso Hahlin valmennuksessa, kunnes Hahl sai potkut ja Doug Shedden palkattiin tilalle. Shedden poistui lopulta omatoimisesti seuran palveluksista ja Jussi Tapio johti seuran loppukauden taaperrusta.
Siniviivan toimittajat Harri Pirinen ja Nico Oksanen käsittelevät Sportin kauden.
Mikä meni pieleen?
Pirinen: Kaikki – vai menikö sittenkään mikään? Joukkuetta ei alunperinkään ollut rakennettu menestymään, vaan selviytymään – juuri sen verran, että se selviytyisi playoutista ja liigakarsinnasta, jotka kauden päätteeksi piti pelata.
Tämä näkyi tuloksista alkukaudella. Sport oli erikoinen joukkue: se rimpuili alkukaudella usein hyvin mukana pelissä. Hyvä esimerkki tästä oli kotkapaitojen lokakuu. Sport pelasi kymmenen ottelua, ylsi pisteille kuudessa, mutta sai silti vain kahdeksan pistettä, koska viidesti tuli tappio varsinaisen peliajan jälkeen.
Jouluun mennessä Sport oli tasan piste per peli -tahdissa, 32 peliä ja 32 pistettä. Sitten saatiin kauden puhutuin tiedote, jossa Sport kertoi alkavansa keskittyä jo tulevaan ”superkauteen”. Se oli yksittäisten seurojen tällä kaudella tekemistä strategisista ratkaisuista viisain.
Tuon ratkaisun mahdollisti Liigan täysin käsittämätön, munaton ja huippu-urheilussa ennenkuulumaton päätös, jolla käynnissä olevan sarjan sääntöjä muutettiin erittäin radikaalisti kesken kauden. Tästä en lakkaa vaatimasta liigajohdon päivä vadille, mutta jostain syystä olen ollut tämän vaatimukseni kanssa kovin yksin. Mutta se on toinen juttu.
Olkoonkin, että Sportin loppukausi oli urheilullisesti täysi farssi (kalenterivuoden 2026 aikana pelatuista 26 pelistä seitsemän pistettä ja edellinen voitto 20 kierrosta ennen runkosarjan loppua!), en sanoisi, että Sportin kausi olisi mennyt kovin pahasti pieleen. Vaasassa tehtiin ratkaisu, joka monen muunkin seuran olisi kannattanut tässä tilanteessa tehdä, eli siellä alettiin jo kerätä pelimerkkejä kauteen 2026–27.
Oksanen: Sportin kauteen oli varmasti kovia odotuksia, sillä joukkue eteni sensaatiomaisesti puolivälieriin vuosi sitten. Puolivälierissä Hahlin valmentama miehistö ei kuitenkaan voittoja onnistunut ottamaan Rauman Lukolta.
Sportin isot murheet joukkueen rakennuksen osalta nostivat tälläkin kaudella päätään. Muukalaislegioona on aina oma juttunsa, ja pitkässä juoksussa on todella vaikea odottaa menestystä, kun lähes kaikki pelaajat ovat tulleet ulkoa.
Toisaalta nykypäivänä on todella vaikea puhua enää mistään seurauskollisuudesta, kuten aikoinaan esimerkiksi Raimo Helmisen kohdalla Tampereen Ilveksen kanssa tai Janne Ojasen kohdalla viitaten Tapparaan.
Jostain se kuitenkin kertoo, että suomenruotsalaiseen yliopistokaupunkiin ei ole koko Liiga-aikana onnistuttu rakentamaan suomalaista runkoa, jonka varassa jatkuvuutta pystyisi luomaan.
Vaasa on kuitenkin kauttaaltaan mukava kaupunki ja Sportin taustalla on uskollinen faniryhmä, jota kustaan silmään vuodesta toiseen.
Toisaalta alkukaudesta lähtenyt mahalasku yritettiin pelastaa tulevaisuuden nojalla. Ehkä ensi kausi sen sitten osoittaa, onnistuttiinko Vaasassa?
Kokonaisvaltaisesti ajateltuna veli eli ”Vellu” Pirinen aika vahvasti linjasi koko Sportin kauden, eikä linjauksia isommin voi lähteä kiistämään.
Onnistuiko valmennus?
Pirinen: Niin, mikä niistä? Ensimmäisestä puheenvuorostani pitää ottaa sellainen pieni taka-askel, että onhan silloin jotain mennyt pieleen, jos valmentajaa pitää vaihtaa lokakuussa 15 pelin jälkeen. Ja pari kuukautta myöhemmin uudelleen.
Miksi Sport ei luottanut Hahliin, jonka kanssa joukkue kauteen lähti? Odottiko seurajohto, että tuolla joukkueella olisi pitänyt pystyä keräämään paljon enemmän kuin piste per peli?
Ja mistä se Shedden Vaasaan pelmahti? Tämä on jäänyt minulle suureksi mysteeriksi. Ja ennen kaikkea, miksi Shedden?
Ok, ymmärrän jotenkuten, että Sheddenin karismalla ja statuksella varustetun koutsin uskottiin saavan puhallettua joukkueeseen jotain henkeä.
Mutta eniten joukkuetta taisi silti buustata joukkueessa vielä marraskuun alussa pelanneen Viljami Niemisen isä, Stanley Cup -voittaja Ville Nieminen, jonka koppimeuhkaamisen jälkeen Sport täysin yllättäen voitti marraskuun 1. päivänä kotonaan Lukon.
Sheddenin saldo oli vielä huonompi kuin Hahlin: 11 peliä, vain kaksi voittoa ja 9 pistettä. Sitten sopimus purettiin ”yhteisymmärryksessä”, kuinkas muuten, ja Shedden pääsi jatkamaan Pohjanmaalta Italian Bolzanoon. Ei ihan huono siirto.
Tapion tehtäväksi jäi yrittää räpiköidä kausi läpi jotenkuten siedettävästi, ja viime vuoden loppuun eli tyhjennysmyyntiin asti se onnistuikin kohtuullisesti. Tapion pestin alkutaipaleella Sport voitti muun muassa HIFK:n ja Tapparan!
Oksanen: Hahlin kanssa Sportin urheilujohto teki hätiköidyn päätöksen. Sportissa toki on tehty vuosikaudet todella outoja ratkaisuja urheilupuolella.
On uskomatonta, että viimeinen päävalmentaja, joka on tuonut ryhtiä koko organisaatioon, on Risto Dufva. Kertoo toki suomalaisesta joukkueurheilusta ja jääkiekosta todella paljon, että sarjassamme on organisaatiota, jonka urheilujohto on itsessään niin heikko, että romuluinen valmentaja kannattelee harteillaan koko roskaa.
Olet oikeassa Sheddenin suhteen. Outo kiinnitys, ja varmasti tavoite oli tuoda rämäpäisyyttä sekä tiettyä karismaa joukkueen sisälle, joka oli ehkä ollut liian kevyt pelaajiston silmissä. Toisaalta Hahl saattoi onnistua luomaan hyvän hengen sekä tietynlaisen harmonian joukkueen sisälle, mutta nämä ovat toissijaisia juttuja, jos voittosarake ei täyty.
Ei se toki täyttynyt myöskään Sheddenin aikana. Kokonaisuudessaan ei voida sanoa, että puhtaasti valmentajien piikkiin tämäkään roska olisi mennyt. Ehkä enemmän heikon urheilujohdon.
Miten jatkoon?
Pirinen: Kaikki riipuu siitä, millaisen taloudellisen tuloksen Sport saa raavittua kasaan päättyneestä kaudesta, eli millainen kasa pelimerkkejä seuralla on käytössä ensi kauteen. Päävalmentajaksi tulee Jussi Tapiolle Nuorista Leijonista tuttu Lauri Mikkola. Anteeksi vaan, ja toivon olevani väärässä, mutta en näe Mikkola–Tapio-kaksikkoa kovin karismaattisena valmentajaparina aikuisten miesten joukkueelle. Vai saako Sport edes sellaista kasaan?
Kun ensi kauden päätteeksi Liigasta putoaa kolme joukkuetta runkosarjan perusteella, ennustan, että valitettavasti kotkien silloin 13 kautta kestänyt tuskainen räpiköinti Liigassa päättyy armonlaukaukseen. Jos ja kun näin käy, Sportin liigataipaleen parhaaksi sijoitukseksi jää kevään 2025 kahdeksas sija. Kyllä kai tuossa ajassa olisi joskus pitänyt pystyä parempaan, edes vahingossa?
Oksanen: Omissa papereissani Mikkola vaikuttaa päävalmentajalta, joka tarvitsee ylivoimaisen joukkueen menestyäkseen. Mikkola ei ole vaikuttanut Nuorissa Leijonissa valmentajalta, joka saisi piiskattua heikomman materiaalin infernaaliseen iskuun.
Tietysti Sportissa saa kaiken todistaa toiseksi etenkin, kun on vaikea uskoa, että Sport pelaisi ensi kaudella millään kolmen miljoonan pelaajabudjetilla.
Mikäli Sportiin löydetään laadukas ykkössentteri, laadukas kiekollinen puolustaja ja gamesavereihin pystyvä maalivahti, kaikki on mahdollista. Liigassa on tälläkin kaudella pudotuspeleissä joukkueita, joiden materiaalin ei pitäisi sinne riittää.
Kaikesta huolimatta sarjassa säilyminen tai pudotuspeleihin yltäminen olisi Sportilta yllätys.
Synninpäästö vai jalkapuuhun?
Pirinen: Kaikesta huolimatta synninpäästö. Perustelen tämän sillä, että joukkueelta ei alun alkaenkaan voinut odottaa pudotuspelipaikkaa. Ja kun Liigan päätös – sanoinko jo, että se oli täysin käsittämätön, munaton ja huippu-urheilussa ennenkuulumaton? – mahdollisti tyhjennysmyynnit, Sport oli kaikista seuroista nopein ja fiksuin, ja alkoi keskittyä tulevaisuuteen.
Oksanen: Sportin materiaali oli minusta parempi kuin alkukauden tulokset antoivat ymmärtää. Suurta vaihtuvuutta ei kuitenkaan tapahtunut.
Tietysti, jos Liigassa joukkueesta löytyy yksikin todella kova kiekollinen puolustaja, se kantaa jo hedelmää. Atro Leppänen lähti toissa kauden jälkeen, eikä Vaasassa onnistuttu täyttämään Leppäsen jättämiä isoja saappaita. Se ei yllätä, ja tämä näkyi merkittävästi voittosarakkeessa.
Kuten kuvailet, Sportin onnistuminen tyhjennysmyyntien suhteen oli fiksu ratkaisu, kun urheilujohto koki, että turha enää satsata ja Liiga surkeilla päätöksillään antoi tähän mahdollisuuden.
Toisaalta on ihan sama keräätkö runkosarjassa 40 pistettä vai 60 pistettä, jos lopputulos on sama. Ja toisaalta, jos Sport olisi sijalle 12 itsensä taas nostanut, Lukko olisi nämä jälleen tieltään pyyhkinyt.
Yksi pudotuspelien kotiottelu todennäköisesti ei olisi täyttänyt sitä määrää rahaa, jonka Sport nyt mahdollisesti säästi tai voitti tyhjennysmyyntien ansiosta.
Lue myös: Liigan käsittämätön päätös johti jopa odotettua karumpiin seurauksiin
