Nuoret Leijonat 2016 – kymmenen vuotta myöhemmin: Vili Saarijärvi ei saavuttanut NHL-unelmaansa, mutta kokee uransa menneen juuri niin kuin pitikin. Veljeys mestarijoukkueen pelaajien kanssa on yhä vahva.
Vili Saarijärvi on aina ollut menossa.
Pikkupoikana hän vietti kaikki talvi-illat rovaniemeläisessä jääkiekkokaukalossa. Lajivalikoimaan kuuluivat myös kaukalopallo ja jalkapallo. Jääkiekko oli aina ykkönen.
Saarijärvelle on oikeastaan aina ollut selvää, että hän haluaa pelata jääkiekkoa ammatikseen. Mutta joskus unelmien polulle meinasi tulla liian isoja esteitä.
Pelaaminen Rovaniemen Kiekon junioreissa kävi jo varhain kalliiksi. Vanhempiensa eron jälkeen Vili asui Arja-äitinsä kanssa. Isäkin tuki pojan harrastusta, mutta silti yksinhuoltajaäiti joutui venymään äärimmilleen mahdollistaakseen pojan unelman pysymisen elossa.
– Jossain vaiheessa istuttiin keittiön pöydän äärellä ja itkettiin yhdessä, kun raha ei meinannut riittää moniin harrastuksiin. Vili sanoi, että jos ei ole jääkiekkoa, ei ole mitään. Silloin päätin, että pojalle on annettava mahdollisuus, äiti Arja Lehtinen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa syksyllä 2016.
Selkeä NHL-suunnitelma
Tuolloin oli kulunut noin kahdeksan kuukautta siitä, kun Saarijärvi oli juhlinut muiden Nuorten Leijonien kanssa maailmanmestaruutta Helsingissä.
Saarijärvi oli jo tuohon mennessä kulkenut ikäisekseen poikkeuksellisen pitkän polun jääkiekon perässä.
Saarijärvi oli vain 15-vuotias muuttaessaan Rovaniemeltä noin 200 kilometrin päähän Ouluun pelaamaan Kärppien U16-ikäluokan joukkueessa. Tosin hän pelasi jo tuolla kaudella pääosin U18-joukkueessa ja jopa kolme ottelua alle 20-vuotiaiden SM-liigassa.
Seuraavalla kaudella, 16-vuotiaana, Saarijärvi oli jo Kärppien U20-joukkueen vakiokalustoa. Kesällä 2014 tuolloin 17-vuotias Saarijärvi teki ison päätöksen ja otti ison askeleen. Hän siirtyi pelaamaan Yhdysvaltain juniorijääkiekon pääsarjaan USHL:aan Green Bay Gamblersiin.
Vuodenvaihteen 2015–2016 nuorten MM-kisoihin Saarijärvi tuli OHL-junioriliigan Flint Firebirdsistä.
Vielä tuolloin ei ollut kovin yleistä, että suomalaispelaajat lähtivät Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin. Saarijärvellä oli ratkaisulleen selkeät perusteet.
– Ensimmäisellä kaudella ajatus oli saada kokemusta ja olla paremmin pelaajatarkkailijoiden silmien alla lähinnä NHL-varausta ajatellen, Saarijärvi kertoo.
Detroit Red Wings varasi 18-vuotiaan Saarijärven kesällä 2015 kolmannella kierroksella numerolla 73.
– Kun sitten tein tulokassopimuksen ja menin OHL:ään, ajatus alkoi olla enemmän se, että täällä haluan olla ja päästä tätä kautta NHL:ään, hän muistaa.
Yhtä suurta veljessarjaa
Saarijärvi pelasi Nuorten Leijonien takalinjoilla vahvat MM-kotikisat.
– Kun nyt katsoo sitä kokoonpanoa ja millaisia tämän päivän NHL-tähtiä joukkueessa pelasi, olihan se aika uskomaton joukkue. Ja millainen turnaus se olikaan… Kotikisat ja siellä voitto, huh!
– Ajattele nyt: meidän nelosketju oli Kasper Björkqvist–Miska Siikonen–Juho Lammikko. Ihan uskomaton nimilista!
Totta. NHL-seura New Jersey Devilsiä edustava Lammikko on pelannut neljällä kaudella noin 180 NHL-peliä, voittanut kaksi maailman- ja kaksi Sveitsin mestaruutta sekä CHL:n. Myös Björkqvist on pelannut NHL:ssä ja tehnyt maalinkin. Siikosella on takanaan merkittävä ura Liigassa.
Saarijärvi muistaa, että turnauksen aikana Suomea koeteltiin. Joukkueeseen iski vatsatautiepidemia, joka pakotti hänetkin sivuun kesken yhden alkusarjan ottelun.
– Siinä pelissä taisi tippua muutama jätkä, ja Sopasen Eetu vielä loukkaantui. Siikonen hyppäsi sitten pakiksi, Saarijärvi muistaa.
Puolivälierässä Kanadaa vastaan hänen virheensä aiheutti takaiskun, joka kuitenkin saattoi lopulta kääntyä Suomen kannalta positiiviseksi.
– Oli aloitus meidän päässä, ja kiekko tuli minulle. Lähdin nostamaan, syötin Kanadan Lawson Crouselle suoraan lapaan ja he tekivät siitä maalin.
– Sen jälkeen vaihdoimme maalivahtia, otimme kirin ja peli meni maalintekokilpailuksi. Peli kääntyi meille, Saarijärvi kertaa Suomen 6–5-voittoon päättynyttä ottelua.
Suurimman kliimaksin hetkellä, Kasperi Kapasen tehdessä finaalin jatkoajalla voittomaalin Venäjää vastaan, Saarijärvi oli kentällä.
– Heitin hanskat, kypärät ja kaikki kamat ja hyppäsin ilmaan. Muistan ikuisesti, että samalla hetkellä kädet ja jalat kramppasivat. Tuli melkein koko kropan kramppi siinä innostuessa. Mutta siinä kohtaa oli jo ihan hyvä aika kropan antaa periksi, kun pelit olivat ohi, Saarijärvi naurahtaa.
Saarijärven mukaan mestarijoukkue oli kuin laaja veljeskatras.
– Se on vähän klisee, ja aina puhutaan, että joukkueessa ollaan kuin perhettä. Mutta siinä ryhmässä kaikki tuntui tavallista erityisemmältä. Kaikki olivat viimeisen päälle veljiä keskenään; se veljeys oikein huokui porukasta.
– Kokoonpano oli jo valmiiksi tosi hyvä. Se varmaan helpotti yhteisten kemioiden löytymistä, kun peli lähti heti rullaamaan. Meillä oli neljä tosi vahvaa ketjua, ja kaikille löytyi omat roolit. Kukaan ei mukissut omasta roolistaan, vaan kaikki ostivat oman roolinsa ja löivät kaikkensa likoon joukkueen eteen, Saarijärvi kehuu.
Nyt ihan oikeassa paikassa
Kymmenen vuotta myöhemmin on jopa hieman yllättävää, että Saarijärvi on yksi niistä maailmanmestarijoukkueen yhdeksästä pelaajasta, jotka eivät ole pelanneet NHL:ssä.
Mitä hän tästä ajattelee?
– Silloin, kun minut oli jo varattu, varmasti ja tottakai ajatus oli, että kymmenen vuoden päästä pelaan edelleen Detroitissa. Mutta asiat eivät aina mene niin kuin ajattelee. Nyt kun vuosia on mennyt ja ura on mennyt näin, voi sanoa, että olen ihan oikeassa paikassa.
– Olin kolme kautta AHL:ssä ja pelasin 150 peliä. Koskaan en päässyt pelaamaan pelikäkään ”ylhäällä”. Silloin en vaan ollut riittävän hyvä NHL:ään, hän tunnustaa realiteetit.
Kesällä 2020 Saarijärvi palasi Suomeen ja siirtyi Rauman Lukkoon. Ensimmäinen kausi toi mestaruuden, ja kalastajakylässä vierähti toinenkin kausi. Nyt Saarijärvellä on menossa neljäs kausi kovassa Sveitsin liigassa. Miehen nykyinen seura on Geneve-Servette.
– Kun paikkaa NHL:stä ei auennut, tein valinnan tulla takaisin Eurooppaan. Koen, että se on ollut hyvä valinta. Euroopan-kausina olen kehittynyt enemmän kuin AHL:ssä. Ja pystyn vieläkin kehittymään, Saarijärvi sanoo.
– Tiedätkö, en ole vielä urani parhaassa pisteessä.
NHL-unelmaakaan 28-vuotias pelaaja ei ole vielä täysin hylännyt.
– Teen asiat niin hyvin kuin pystyn, ja yritän kehittyä mahdollisimman paljon. Se mahdollisuus (NHL:ään) joko tulee tai ei tule. Mutta en mieti sitä aktiivisesti enkä menetä sen takia yöuniani. Olen viihtynyt Sveitsissä tosi hyvin. Täällä on huippupelaajia ja pelataan aivan huippukiekkoa, hän sanoo.
Saako Vellu Ketola pullakahvinsa?
Vaikka menneet ovat menneitä, niitäkin kannattaa välillä muistella. Se on oikeastaan koko tämän juttusarjan idea.
Saarijärvellä on erityisiä muistoja myös MM-kotikisojen johtoryhmästä.
– Valmennusryhmässä oli huippuosaamista joka osastolla. Meitä pakkeja koutsasi Lehkosen Timo, joka on nykyään valmennuspäällikkö kasvattajaseurassani Rovaniemen Kiekossa. Tapasimme viime kesänä, kun olin käymässä kotona. Oli hauska päästä muistelemaan vanhoja hänenkin kanssaan.
Mestarijoukkueen päävalmentaja oli Jukka Jalonen, ja tiimiin kuuluivat muun muassa Leijonien nykyinen päävalmentaja Antti Pennanen sekä maalivahtivalmennuksen legenda Kari Lehtonen. Suurin kiekkolegenda oli kuitenkin joukkueenjohtaja Veli-Pekka Ketola.
Saarijärvi muistaa, miten Ketola psyykkasi häntäkin.
– Löimme Vellun kanssa pullakahveista vetoa pyörätestini tuloksesta. Maksimilukema hapenottotestissä oli jotain 60. Vellu sanoi, että et varmasti saa tuota lukemaa. Ja eihän mulla riittänyt. Se veto taitaa muuten olla edelleen maksamatta, Saarijärvi myöntää nauraen.
– Täytyykin varmaan hoitaa se, kun tulee tämä kymmenen vuotta täyteen.
Ties vaikka joku taho innostuisi järjestämään maailmanmestareille kesällä 10-vuotistapaamisen.
– Muuten ei ole pidetty joukkueen pelaajien kesken säännöllisesti yhteyttä, mutta tuota Jesseä (Puljujärvi) näkee täällä päivittäin ja saa kuunnella niitä samoja juttuja!
– Mutta kun joskus tavataan muiden tuon joukkueen pelaajien kanssa, kyllä se side tulee esiin. Ei niin, että alettaisiin välttämättä puhua siitä turnauksesta tai joukkueesta. Mutta sisimmässään muistaa, että tuon veljen kanssa on ollut yhdessä hienoja kokemuksia.
Nykyisille Nuorille Leijonille maailmanmatkaaja Saarijärvi lähettää carpe diem -henkiset terveiset.
– Nauttikaa siitä yhteisestä ajasta ja turnauksesta. Se aika menee tosi nopeasti; älkää hukatko sitä. Pyrkikää hitsautumaan yhteen ja tekemään hommia toisille. Kun tekee töitä vieruskaverille, oman panoksen arvo nousee. Nauttikaa ajasta ja ottakaahan kultamitalit kotiin, Saarijärvi viestittää Yhdysvaltoihin.
Haastattelu: Harri Pirinen
Lue myös Miska Siikosen tarina: Kultaleijona törmäsi seinään ja nousi jaloilleen – ”Ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo”
Lue myös Joni Tuulolan tarina: Tämän miehen liika innokkuus meinasi pilata Suomen kultajuhlat – ”Jos katsottaisiin videolta…”
Lue myös Veini Vehviläisen tarina: Kultaleijona kasteli isänsä hautakukat mestaruusmaljasta – ”Tällaiset asiat ymmärtää vasta myöhemmin”
Lue myös Antti Kalaputaan tarina: Tällä miehellä oli Suomi-kiekon kovimmat ketjukaverit – ”Silloin oli vain unelmia”
Siniviiva julkaisee loppuvuoden ja nuorten MM-kisojen aikana haastattelut vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista. Juttusarjan kirjoittaja kirjtoitti vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Nuorten jääkiekon maailmanmestari (Minerva).
