Kun viime liigakausi päättyi lauantaina 3. toukokuuta kello 21.22 KalPan jatkoaikamaaliin, MTV:n kamerat kääntyivät välittömästi KalPan vaihtoaitioon.
Villisti juhlivasta miesmassasta erottui hauska yksityiskohta. Aivan ensimmäiseksi KalPan päävalmentaja Petri Karjalainen irrotti solmioneulansa, pani sen povitaskuunsa ja nosti vasta sitten kädet kohti Kisapuiston jäähallin kattoa.
Tasan neljä kuukautta myöhemmin järjestetyssä Liigan avausinfossa Karjalainen, nyt Oulun Kärppien pikkutakki yllään, muisti tapahtuneen, muttei osannut selittää reaktiotaan.
– En pysty sanomaan, miksi tein niin. Ehkä se häiritsi siinä vaiheessa, kun piti päästä nopeasti juhlimaan. En todellakaan osaa sanoa, Karjalainen sanoi hymyssä suin.
– Mutta tallessa se on!
Tyhjyys valtasi mielen
Puolisen tuntia myöhemmin Karjalainen oli jäällä suurten tunteiden vallassa. Hän kertoi päällimmäisten tunteidensa olleen onnellisuus ja tyhjyys – ja hieman yllättäen myös pelko.
– Tottakai olen onnellinen itseni, pelaajien ja yhteisön puolesta, kun näen, mitä tämä kaikille merkitsee. Ehkä isoin asia on se, että tässä hetkessä tiivistyy tämä koko kausi. Tyhjyyden tunne taas tulee siitä, kun tuli tuo viimeinen summeri. Enää ei tarvitse ladata eikä miettiä mitä nyt sanotaan ja miten valmistaudutaan huomiseen. Tällainen hetki puhaltaa aivot täysin tyhjäksi. Nyt päättyi yksi peli, mutta päättyi myös kausi ja päättyi aikakausi omassa valmentajaelämässäni ja elämässäni muutenkin. Se tuo tyhjyyden tunteen, Karjalainen kuvaili tuntojaan finaalisarjasta kertovassa kirjassa Keltamusta kevät.
– Pudotuspeliputkessa ei pelkää sitä, häviääkö vai voittaako viimeisen pelin, vaan pelkää tätä tunnetta, kun kaikki loppuu. Peleihin pystyy valmistautumaan, mutta tähän tunteeseen ei pysty valmistautumaan, tuore mestarivalmentaja jatkoi.
Vielä tuoreena Kärppien luotsina hän suostui hetkeksi palaamaan mestaruustunnelmiin.
– Se on jännä tunne, kun siinähän tulee totta kai riemu voittamisesta, mutta myös oikeasti helpotus siitä, että tämä loppuu. Siinä alkaa olla aika helvetin puhki. Ja myös vähän se pelko, kun on elänyt niin voimakkaasti siinä putkessa, ja sitten se yhtäkkiä loppuu. Se on mielenkiintoista, Karjalainen sanoi viime viikolla.
– Isoimmat tunteethan tulevat vasta ajan kanssa. Totta kai mestaruus oli ultimaattinen huipentuma sille tarinalle, jota joukkue eli koko kauden, ja etenkin kahden viimeisen kuukauden aikana tapahtui aika paljon. Se tarina ja matka olisi ollut hieno, vaikka olisimme hävinneet viimeisen pelin, Karjalainen korosti.
Kotiinpaluu
Jo keväällä tiedettiin, että Karjalainen siirtyy alkavaksi kaudeksi Kärppien päävalmentajaksi. Kyseessä on hänelle paluu juurille. Karjalainen syntyi vuonna 1980 Oulussa, pelasi Kärpissä C-junioreihin asti ja alkoi heti sen jälkeen valmentaa junioreja.
Kärpissä hän on valmentanut viimeksi kaudella 2010–2011, jolloin hän oli liigajoukkueen apuvalmentaja ja alle 20-vuotiaiden päävalmentaja.
Karjalaisen mukaan muutto takaisin kotikonnuille on sujunut helposti.
– Muutto Ouluun, kaikki järjestelyt siellä ja uuden aloittaminen – kaikki on käynyt tosi helposti. Tietenkään ei voi hakea vertauskohtaa, mutta ehkä olisi voinut olla jopa vaikeampaa jatkaa siellä (Kuopiossa). Tiesimme sen aikajanan, että viime kevääseen sen pitikin loppua, meni miten meni. Tuli satumainen lopetus, ja otan mukaan ne hyvät tuntemukset. Nehän eivät mihinkään häviä, mitä sen ryhmän kanssa saavutimme.
– Tuollainen onnistuminen lisää myös uskoa omaan tekemiseen. Ja kun tuollaisen pääsee kokemaan, sen haluaa kokea uudestaan, hän korostaa.
Historiallinen sukellus
Karjalainen pääsee kasvattajaseuransa päävalmentajaksi tietyllä tapaa hyvin otollisessa tilanteessa. Kärppien viime kausi päättyi sen liigahistorian huonoimpaan sijoitukseen. Kyllä, 13. sija oli Kärppien huonoin koskaan SM-liigassa. Silloinkin, kun Kärpät keväällä 1989 putosi SM-liigasta, sijoitus oli 11:s. Tuolloin pääsarjassa oli 12 joukkuetta.
Karjalainen, jonka isä Seppo Karjalainen on myös pitkän linjan jääkiekkovalmentaja, tuntee Kärppien pitkän ajan ja lähihistorian varsin hyvin. Hänen mukaansa viime kauden romahdusta on käyty läpi sen verran kuin on ollut tarpeen – eli melko vähän.
– Totta kai jonkin verran on puhuttu valmennuksen ja pelaajien kanssa ja käyty läpi tiettyjä pelillisiä asioita, jotka he kokivat akilleen kantapäiksi. Niitä meidän pitää pystyä parantamaan. Mutta se peli on hävitty jo, ei sitä kannata enää märehtiä.
– Joukkueessa on kaksi kentällistä uusia pelaajia, uusi valmennus ja uusi urheilujohtaja. Ytimessä ja ympäristössä on vaihtunut paljon. Lähdetään rakentamaan uutta tarinaa ja tekemään uutta historiaa, Karjalainen sanoi.
Valtavat odotukset
Sen Karjalainen tietää, että odotukset ovat isot. Oulussa ne ovat aina, mutta etenkin viime kauden sukelluksen jälkeen.
– Odotuksethan ovat sellaisia, mitä kukin asettaa itselleen. Me olemme pyrkineet vähentämään puhumista ja lisäämään tekemistä. Ympäristöllä on aina omat odotuksensa, ja me yritämme pystyä vastaamaan niihin tekemisellämme.
– Me voimme myös valita historiasta, mitä haluamme sieltä ottaa matkaan. Kärpät on yksi liigan menestyksekkäimmistä joukkueista. Ei meidän kannata ottaa matkaan yhtä huonoa kautta, vaan ammennetaan koko historiasta, Karjalainen huomautti.
Päävalmentajan mukaan viime kausi näkyy Raksilassa ennen kaikkea valtavana näyttämisen haluna.
– Aina riippumatta siitä, mikä edellinen lopputulema on ollut, joukkueet elävät kausisyklissä. Jokaisen joukkueen tarina alkaa joka vuosi alusta, eikä menneisyyden kuulu vaikuttaa. Ainoa minun silmääni näkynyt asia on se, että niillä pelaajilla ja johtoryhmän jäsenillä, jotka olivat joukkueessa viime kaudella, on hirveä halu näyttää. Se heijastuu joka paikkaan.
Haastattelu: Harri Pirinen
