Nuoret Leijonat 2016 – kymmenen vuotta myöhemmin: Juho Lammikko on Suomen jääkiekkoilun unohdettu voittaja ja kameleontti. Hän on tehnyt roolipelaajana merkittävän uran NHL:ssä.
Vilkaistaanpa juttusarjan tässä vaiheessa kunnolla Nuorten Leijonien vuoden 2016 maailmanmestarijoukkueen kokoonpanoa.
Ketjut:
Patrik Laine–Sebastian Aho–Jesse Puljujärvi.
Kasperi Kapanen–Aleksi Saarela–Julius Nättinen.
Mikko Rantanen–Roope Hintz–Antti Kalapudas.
Kasper Björkqvist–Miska Siikonen–Juho Lammikko.
13. Hyökkääjä: Sebastian Repo.
Puolustajat: Niko Mikkola–Sami Niku. Olli Juolevi–Joni Tuulola. Vili Saarijärvi–Miro Keskitalo. Eetu Sopanen.
Maalivahdit: Kaapo Kähkönen, Veini Vehviläinen, Emil Larmi.
Saatte kolme arvausta seuraavaan kysymykseen:
Kuka joukkueen pelaajista on nostellut useimmin kannua mestaruuden merkiksi, ja kuka on tehnyt juniorina virallisessa sarjassa yli sata pistettä kaudessa? Kyseessä on siis sama pelaaja.
Väärin.
Väärin.
Väärin.
Kova koulu Amerikassa
Totta se on, kun se Eliteprospectissa lukee.
Juho Lammikko on voittanut urallaan Euroopan nuorten olympiafestivaalit, yhden nuorten maailmanmestaruuden, kaksi aikuisten MM-kultaa, yhden CHL-mestaruuden ja kaksi Sveitsin mestaruutta.
Yhteensä seitsemän mestaruutta.
Lammikon ”kohokohdat”-rivillä ei muuten ole yhtään hopea- tai pronssimitalia.
Lammikko on voittaja.
Kaudella 2011–2012 hän teki Ässien C-junioreissa alle 16-vuotiaiden I divisioonassa hulppeat 52+51=103 pistettä 26 ottelussa. Siis melkein neljä pistettä per peli.
U18-ikäluokan SM-sarjassa Lammikko teki 31 ottelussa 53 pistettä ja U20 SM-liigassa 37 ottelussa 42 pinnaa. Viimeksi mainitulla kaudella 2013–2014 hän oli sarjaan kaksi vuotta alaikäinen.
Ei ollut tavallaan ihme, että kaudeksi 2014–2015 Lammikko lähti Pohjois-Amerikan kovaan junioriliigaan OHL:ään Kingston Frontenacsin riveihin. Siellä nuori porilainen takoi kahdella kaudella 123 ottelussa 99 pistettä (40+59).
– Kai se ajatus agentilta (Tomi Haula) tuli. Ja sieltäkin otettiin yhteyttä agenttiin, näin muistaisin. Varmaan siinä oli ajatuksena, että yritin tulla tänne junnusarjoihin ja opetella monipuolisemmaksi pelaajaksi, Lammikko muistelee.
”Tänne” tarkoittaa Pohjois-Amerikkaa. Lammikko vastasi Siniviivan puheluun Torontosta, missä hänen nykyinen NHL-joukkueensa New Jersey Devils oli vieraspelireissulla.
– Muistan, kun tulin ekaa vuotta junnusarjoihin. Se oli aikamoinen shokki. Varsinkin ekan puoli vuotta olin ihmeissäni, miten kova vaatimustaso oli. Meininki oli ihan erilainen, mihin olin Suomessa junnuissa tottunut.
– Täällä ei pystynyt yhtään ottamaan iisisti, tai heti tuli palautetta. Siinä oppi työntekoa ja esimerkiksi puolustuspään pelaamista. Kulttuuri oli ihan erilainen, ja sai ihan uutta perspektiiviä omaan pelaamiseen. Se oli kovaa koulua ja pelin opiskelua. Aika raatamista, Lammikko kertoo.
Voittaja ja kameleontti
Jälkimmäisen OHL-kauden aikana hän kävi pelaamassa nuorten MM-kisoissa neloskentässä seitsemän ottelua ”kiikaritehoilla”. Hän oli Nuorten Leijonien hyökkääjistä ainoa, joka ei saanut kisoissa yhtään tehopistettä.
Saatiin esimakua siitä, mikä Lammikon rooli aivan absoluuttisten huippujen joukossa olisi. Sekä siitä, miten monipuolinen pelaaja Lammikko on. Siitä, miten hän pystyy sopeuttamaan peliään tilanteen vaatimusten mukaiseksi.
– Olen minä noista junnuvuosista muuttunut pelaajatyyppinä paljon. Olen joutunut mukauttamaan peliäni, kun hyökkäyspään taidot eivät välttämättä ole riittäneet niin isoon rooliin maailman kovimmissa sarjoissa, hän sanoo.
– Kun olen mukauttanut peliäni monipuolisemmaksi ja alkanut pelata puolustuspää edellä, olen päässyt pelaamaan isommissa sarjoissa, Lammikko järkeilee.
Lammikko on paitsi voittaja, eräänlainen Suomi-kiekon kameleontti.
– Tässä uran aikana on saanut nähdä paljon, ja ehkä olen oppinut jotain uuttakin. Olen päässyt näkemään paljon paikkoja ja pelaamaan monessa eri sarjassa. Se on ollut rikastava kokemus. Ja kun tätä on saanut tehdä ammatikseen kymmenen vuotta, se on ihan kiva homma.
Tosiaan. Lammikko on pelannut OHL:ssä, AHL:ssä, NHL:ssä, SM-liigassa, KHL:ssä ja Sveitsin NLA-liigassa. Sekä maajoukkueessa kaikkien ikäluokkien (U17, U18, U20) arvokisoissa ja neljästi aikuisten MM-kisoissa. Saavutukset jo lueteltiinkin.
Lammikko on siis voittanut eniten vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista.
– Niii-in. En mä ole tuota tutkinut. On siitä porukasta moni aika kovia seppiä ja voittanutkin jotain. On ne jätkät vetäneet huikeita uria. Se on hieno nähdä.
Lammikko on myös eräänlainen Jukka Jalosen luottoratsu. Lammikko on ainoa pelaaja, joka voitti Jalosen valmentamassa maajoukkueessa nuorten MM-kultaa 2016 sekä miesten maailmanmestaruudet 2019 ja 2022.
Pelaamissaan juniorien ja aikuisten kuudessa MM-turnauksessa hän on pelannut yhteensä 45 ottelua tehoilla 4+10=14. NHL-pelejä miehen vyöllä on tätä kirjoitettaessa 178, pisteitä 11+17=28.
Lammikon ketjukaveri Nuorten Leijonien nelosketjusta, Kasper Björkqvist, on myös pelannut NHL:ssä, kuusi peliä kaudella 2021–2022 Pittsburgh Penguinsissa. Yhdenlainen erikoisuus sekin.
– Se kertoo, että siinä joukkueessa oli huipputaitavien kärkijätkien lisäksi paljon leveyttä, Lammikko huomauttaa.
Roolipelaajana maailman huipulle
Lammikko on malliesimerkki roolipelaajasta, joka voi tehdä merkittävänkin uran kirkkaimpien salamavalojen ja suurimpien otsikoiden katveessa.
– No en mä tiedä, mikään malliesimerkki. Mutta lätkäjoukkueissa on eri rooleja. Jos löytää oikean roolin, voi saada saumoja päästä pelaamaan muuallekin. Esimerkiksi ulkomaille. Se auttaa, kun pystyy sopeutumaan paikalliseen tapaan ja siihen, mitä valmentaja tai seura vaatii.
– Se aina auttaa, jos ei ole yksipuolinen pelaaja. Tai jos on jossain yhdessä asiassa todella hyvä. Jos pystyy olemaan suht monipuolinen ok-tason pelaaja, voi päästä moneen paikkaan, hän tietää.
Olisiko pikku-Juho joskus Noormarkun ulkojäillä viilettäessään osannut edes unelmoida tällaisesta urasta ja tällaisista saavutuksista?
– Niin no en mä tiedä, olenko silloin ajatellut mitään. En ainakaan muista.
– Nuorten MM-kulta oli eka kerta, kun voitin mitään. Ne ovat unohtumattomia kokemuksia. Kun aika harvoin uralla pääsee voittamaan jotain merkityksellistä, ne fiilikset jäävät aina mieleen. On se sitten maajoukkueessa tai seurassa, se huikea fiilis jää päällimmäisenä mieleen, kun voittaa kilpailun tai turnauksen, hän tunnelmoi.
Lammikko on siitäkin harvinainen lähes 30-vuotias pelaaja, että hän on pelannut kotimaan pääsarjassa vain yhden kauden. Tämä oli kausi 2019–2020, jonka hän pelasi Oulun Kärpissä.
Hieman erikoista paluussa Suomeen oli sekin, että juuri edellisellä kaudella Lammikko oli tehnyt läpimurtonsa NHL:ään ja pelannut Florida Panthersissa 40 ottelua.
– Ehkä siinä oli se ajatus, että saisin pelata paljon isommassa roolissa ja pystyn treenaamaankin laadukkaasti, hän muistelee.
Kärpissä hän teki taas 57 ottelussa 51 (22+29) pistettä.
– Sain pelata hyvässä kentässä ja sain paljon peliaikaa. Se auttoi asiaa paljon. Voitimme runkosarjan, mutta kausi katkesi koronan takia, eikä päästy yrittämään voittaa Suomen mestaruutta, hän muistaa.
Se mestaruus Lammikolta vielä puuttuu.
Sveitsissä tuli mestaruus ZSC Lionsin paidassa keväinä 2024 ja 2025 sekä CHL-mestaruus viime keväänä. Vuonna 2024 hän viimeisteli mestaruuden ratkaisseen maalin. Sveitsissä hän teki 176 ottelussa 131 (60+71) pistettä.
Aina takaisin ylös
Yksi monista Lammikon uran poikkeuksellisista piirteistä on se, että hän on ”kiivennyt” NHL:ään kolme eri kertaa. Ensin OHL–AHL-reittiä, sitten Liigan ja lyhyen KHL-piipahduksen kautta ja viimeksi kolmen Sveitsin-kauden jälkeen.
– Kun sain vielä sauman, tuli koittamaan. On kiva kilpailla ja kokeilla omia rajojaan. Ikääkin alkaa jo tulla, eikä varmaan tule saumaa enää myöhemmin.
Tällä kaudella hän on toistaseksi pelannut 19 NHL-ottelua. VIime viikot hän ollut pelaavan kokoonpanon ulkopuolella, muttei missään nimessä valita.
– Ei se valittaminen mitään auta. Kannattaa katsoa asioiden positiivisia puolia ja tehdä hommia, niin on paljon helpompaa. Tietysti haluaisin pelata joka pelissä, mutta jos ei mahdu kokoonpanoon, ei auta kuin vetää positiivisella mielellä ja täysillä. Parempi se on kuin laittaa päätä pensaaseen.
– Missä sitten onkin ja pelaakin, pelataan aina täysillä logolle ja koitetaan samalla nauttia pelaamisesta. Pitää aina muistaa se, että kun saa pelata lätkää ammatikseen, yrittää joka päivä nauttia täysin rinnoin, pelata täysillä ja tehdä kaikki niin hyvin kuin pystyy.
Voisiko asiaa paljon tyhjentävämmin ilmaista?
Koska Lammikko on pelannut pääasiassa ulkomailla, maajoukkuekomennukset ovat hänelle aina juhlahetkiä.
– On se sitten EHT-turnauksia tai MM-kisoja, on aina ollut hienoa päästä suomalaiseen porukkaan pelaamaan. Se on aina kivaa vaihtelua arkeen ulkomailla.
– Ja kun voittaa, se tekee kaudesta tai turnauksesta aina vähän spesiaalimpaa.
Sanoo yksi Suomi-kiekon suurimmista voittajista.
Ja lausuu vielä pari viisasta sanaa Yhdysvalloissa omien MM-kisojensa huipennukseen valmistautuville Nuorille Leijonille.
– Yrittäkää nauttia peleistä ja vetää rennosti, rohkeasti ja täysillä. Siten saa itsestään parhaan irti. Maajoukkuetapahtumat ovat nopeita turnauksia ja niissä on isot panokset. On ihan turha ylimiettiä mitään.
Haastattelu: Harri Pirinen
Lue myös: Tämä maali sekoitti koko Suomen – ”Venäläinen luuli olevansa minua vahvempi”
Lue myös: Kultaleijonan unelma murskaantui tylysti – ”Tunsin vihaa”
Lue myös: Tämä nainen oli kultaleijonien salainen ase – ”Auttoi ihan helvetisti”
Siniviiva julkaisee nuorten MM-kisojen aikana haastatteluja vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista. Juttusarjan kirjoittaja kirjoitti vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Nuorten jääkiekon maailmanmestarit (Minerva).
