Nuoret Leijonat 2016 – kymmenen vuotta myöhemmin: Julius Nättisellä oli selvä suunnitelma. Mikään ei mennyt suunnitelman mukaan. Mutta ehkä kaikella oli tarkoitus.
Ei se aina mene niin.
Itse asiassa aika harvoin menee.
Elämä.
Siis niin kuin suunnitellaan.
Jyväskyläläinen Julius Nättinen oli oman 1997-syntyneiden ikäluokkansa suurimpia jääkiekkolupauksia Suomessa.
Alle 16-vuotiaiden SM-sarjassa Nättinen takoi alaikäisenä 22 ottelussa 25+25=50 tehopistettä.
Alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa syntyi 15 pelissä 7+19=26 pinnaa, alle 18-vuotiaissa 23 pelissä 11+20=31 pistettä.
Kaudella 2014–2015 Nättinen pelasi JYPissä yhdeksän liigaottelua, ja kesällä 2015 Anaheim Ducks varasi hyökkääjän NHL-oikeudet toisella kierroksella numerolla 59.
Kauden jälkeen Nättinen päätyi ratkaisuun, joka vielä vuosikymmen sitten oli suomalaisittain melko harvinainen. Hän lähti Pohjois-Amerikan kovatasoiseen OHL-junioriliigaan Barrie Coltsin riveihin.
– Agenttini oli puhunut jo aiemmin, kiinnoistaisiko minua lähteä Pohjois-Amerikkaan. Varauksen jälkeen Anaheim ilmoitti, että seura haluaisi minut sinne pelaamaan. Silloin ei näyttänyt siltä, että olisin päässyt JYPissä hirveästi pelaamaan Liigassa, joten näimme paremmaksi, että olen siellä lähempänä Anaheimia pelaamassa, Nättinen kertoo.
Tykkikaudesta lähelle katastrofia
Kaudesta 2015–2016 tuli Nättiselle jättimenestys. Hän teki OHL:ssä 52 ottelussa tehot 22+49=71 ja 12 pudotuspelissä vielä 2+6=8 pinnaa.
Vuodenvaihteessa nuori mies kävi koti-Suomessa voittamassa nuorten maailmanmestaruuden Nuorten Leijonien kanssa.
Päämäärä oli selkeä, ja polku näytti olevan reunustettu kultaisilla kivillä.
– Lähtökohtaisesti ajattelin, että OHL:stä menen AHL:ään ja siten NHL:ään. Tai miten se ikinä olisi mennytkään. Vakaa tarkoitus oli pelata siellä ja hypätä Anaheimin organisaation mukaan taistelemaan NHL-paikasta. Oli selkeät sävelet, miten se hoidetaan, Nättinen muistelee.
Coltsilla oli OHL:n mittapuulla iäkäs joukkue. Joukkueen tavoite oli menestyä tuolla kaudella. Oli tiedossa, että kauden jälkeen joukkueen vanhemmat pelaajat lähtevät pois.
– Ydinryhmä hajosi sen vuoden jälkeen. En olisi halunnut jäädä joukkueeseen enkä oikein edes Pohjois-Amerikkaan. Olisin tullut mieluummin Suomeen, jos AHL:stä ei löydy oikeaa paikkaa. Mutta asia ei ollut enää minun päätettävissäni. Anaheim halusi minun jäävän sinne, ja etsimme toisen joukkueen, Nättinen kertoo.
Nättinen siirtyi OHL:ssä Windsor Spitfiresiin. Vuosi MM-kullan jälkeen Nuorten Leijonien MM-kisoista Montrealissa oli tulla katastrofi. Suomi joutui putoamissarjaan, ja päävalmentaja Jukka Rautakorpi sai potkut kesken kisojen.
– Ne kisat olivat meiltä aika farssi. Kausi sentään päättyi hyvin, kun isännöimme ja voitimme Memorial Cupin (Pohjois-Amerikan juniorisarjojen mestaruuden). Muuten se ei ollut hyvä kausi, mutta mestaruus toi jotain positiivista, Nättinen sanoo.
”Minut jätettiin heitteille”
Lähtökohdat seuraavaan kauteen, Nättisen ensimmäiseen AHL-kauteen, olivat kaikkea muuta kuin otolliset. Suoraan sanoen ne olivat huonot. Kaksikymppinen pelaaja tunsi suurta epävarmuutta siitä, mitä tuleman pitää.
– Se oli omasta mielestäni liian aikaista. En ollut valmis siihen. Lähdin AHL:ään aika epävarmana. Eikä se ollut kummoinen kausi. Pelasin koko kauden kolmos-nelosketjuissa. Jäin pieneen rooliin, joka ei lähtökohtaisesti sopinut itselleni.
Nättinen pelasi San Diego Gullsissa 55 ottelua vaatimattomilla tehoilla 4+8=12.
– Olisin tarvinnut sillä kaudella enemmän apua. Mutta apua ei tullut, vaan koin, että minut jätettiin jopa vähän heitteille. Sanottiin vaan, että katsotaan ensi syksynä, Nättinen kertoo.
Seuraavana syksynä piti alkaa Nättisen toinen AHL-kausi, jonka aikana hänen piti antaa näyttöjä NHL:ää varten. Mutta tilanne meni entistäkin huonompaan suuntaan.
– Olin muutaman viikon training campilla enkä pelannut peliäkään. Ihmettelin, että onpa erikoista toimintaa, ja mitä oikein tapahtuu. Yhtenä päivänä Anaheim pyysi minut palaveriin. He ilmoittivat, että haluavat purkaa sopimuksen.
– Olin monttu auki, että miten tässä näin kävi. Oli epätodellinen ja pettynyt fiilis. Se oli siinä iässsä vaikea paikka.
Syksy oli jo pitkällä, Nättinen oli ilman sopimusta ja takana oli kaksi heikosti sujunutta kautta.
Oikeastaan mikään ei ollut mennyt niin kuin muutama vuosi aiemmin oli suunniteltu.
– Oli aika selvää, että on aika palata kotiin, Jyväskylään ja JYPiin. JYP antoi mahdollisuuden, ja varsinkin toinen kausi oli tosi hyvä.
Kyseisellä, koronapandemian ennen aikojaan lopettamalla kaudella 2019–2020 Nättinen voitti Liigan maalipörssin 33 osumallaan ja hänet valittiin Liigan tähdistökentälliseen.
– Silloin lätkä ja peli-ilo löytyivät uudestaan.
Arpa, joka ei voittanut
Kymmenen vuotta sitten Suomella oli nuorten MM-kisoissa kasassa ilmiömäinen joukkue.
Silloisten Nuorten Leijonien 20 kenttäpelaajasta kaksitoista on pelannut NHL:ssä.
Julius Nättisen piti, tietysti, olla tuossa joukossa.
Mutta hän on, vasten kaikkia todennäköisyyksiä ja ennustuksia, yksi kahdeksasta.
Nättinen myöntää, että asian hyväksyminen on ottanut koville. Ja se on ottanut aikaa.
Se on nostanut pintaan monenlaisia tunteita.
– Kyllä se tuntui tavallaan epäreilulta. Oli hyvin pitkälti heidän (Anaheimin) halunsa, että jään toiseksi vuodeksi OHL:ään, vaikka olisin tullut mieluummin Suomeen. Ja sitten toisen AHL-kauden harjoitusleirillä en saanut edes mahdollisuutta.
– Kyllä siinä pakkautui vihaa heitä kohtaan, Nättinen sanoo.
Nättinen joutui kohtaamaan ammattilaisurheilun realiteetit raaimmillaan. Nuoret pelaajat ovat seuroille käytännössä arpoja. Joku tai jotkut seurassa päättävät omien mieltymystensä mukaan, mitkä arvat voittavat. Muut laput heitetään hyödyttöminä roskakoriin.
Seuroja ei kiinnosta pätkääkään, että lopulta kyse on aina ihmisen urasta, jopa elämästä.
– Ei seuroja loppupeleissä kiinnosta pelaaja, jos tämä ei tuota seuralle mitään, Nättinen on ymmärtänyt.
– Se touhu on niin raakaa. Joka vuosi tulee uusia prospecteja, ja hierarkia joukkueissa muuttuu nopeasti.
Oliko kaikella tarkoitus?
Tällä vuosikymmenellä Nättinen on pelannut eurooppalaisen jääkiekon huipulla. Ensin Sveitsin NLA:n Ambri-Piottassa, sitten Ruotsin Elitserienin Växjössä, kaksi kautta Helsingin IFK:ssa ja nyt toista kautta NLA:n HC Ajoiessa.
Viime kaudella Nättinen oli karsinnoissa liigapaikkansa säilyttäneen Ajoien ylivoimaisesti paras pistemies.
Käytännössä kaikki pelaajat haluavat Euroopassa Sveitsin tai Ruotsin pääsarjoihin, joissa maksetaan parhaat palkat ja joissa pelin taso on paras.
– Eivät asiat huonosti ole tietenkään. Olen ylpeä siitä, mihin olen pystynyt ja päässyt pelaamaan. Pystyn seisomaan omien tekemisteni takana, Nättinen sanoo.
Vuodet ja kokemukset ovat tuoneet Nättisen mieleen tyyneyttä ja saaneet pohtimaan, että ehkä sittenkin.
Ehkä tämän sittenkin piti mennä näin.
Ehkä kaikella oli jokin tarkoitus.
– Viime vuosina olen joskus miettinyt, että saattoi olla vaan onnenpotku, että pääsin pois sieltä (Pohjois-Amerikasta). Että pääsin Eurooppaan ja löysin oman pelini uudestaan.
– Ei sitä tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt sinne ja pelannut vuosia AHL:ssä. Olisiko urani sittenkään lähtenyt etenemään? Aina voi jossitella. Euroopassa urani lähti uuteen nousuun, hän sanoo.
Ei enää toiveajattelua
Ja onko tässäkin jokin yhteys? Vai onko kyse silkasta sattumasta?
Nuorten Leijonien vuoden 2016 maailmanmestarijoukkueessa oli toinenkin pelaaja, joka tuli ryhmään Pohjois-Amerikan junioriliigoista, joka oli varattu NHL:ään kesällä 2015 ja jolla oli selkeä suunnitelma siitä, miten urapolku vie Pohjois-Amerikan kaukaloiden kautta NHL:ään.
Kumpikaan, Julius Nättinen ja Vili Saarijärvi, ei ole pelannut yhtään NHL-ottelua. He ovat kaksi kahdeksasta. Kumpikin pelaa nyt Sveitsin liigassa.
Saarijärvi sanoi aiemmin Siniviivalle, että jälkeenpäin hän on tunnustanut realiteetit: kun NHL-kutsua ei tullut, on vain pitänyt hyväksyä se, ettei hän ollut tarpeeksi hyvä NHL:ään.
– Aika samoin itse koen. Näen urissamme paljon samankaltaisuutta. Näin se varmasti on, Nättinen miettii.
– Tietenkin alkuun tunsin aika paljonkin vihaa Anaheimia kohtaan. Olin tosi pettynyt, ja asiaa oli tosi vaikea käsitellä. Kun tavoitteet ja unelmat olivat NHL:ssä, ja matto vedettiin yhdessä päivässä pois alta. Se oli kova pala.
Käytännössä Nättinen ymmärsi, että se taisi olla siinä.
– Piti prosessoida pitkään sitä ajatusta, että toista mahdollisuutta tuskin tulee eteen. Nyt näen, että tämä on se paikka, missä minun varmaan kuuluu olla. Olen hyväksynyt sen. Ja ihan hyvin pystyn jo katsomaan Anaheimin peliä! Nättinen naurahtaa.
Muiden maailmanmestarijoukkueesta kirkkaimpiin valoihin ponnistaneiden joukkuetoverien uraa hän seuraa suurella ilolla.
– Samasta ikäluokasta ja siitä lähettyviltä on tullut monta pelaajaa, jotka pelaavat ihan huipputasolla. On hieno nähdä, että täältä Suomestakin voi ponnahtaa NHL:n parhaiksi pelaajiksi.
– Välillä itsekin miettii, että olisi ollut kiva päästä kokeilemaan vaikka myöhemmälläkin iällä, miten pärjäisin siellä. Se on jäänyt vaivaamaan, etten päässyt näkemään ja testaamaan, mitä se peli oikein on vaikka Eurooppaan verrattuna. Mutta ehdottomasti on ollut hieno seurata muiden uraa.
Mutta. Entä jos…
– Ei. Vielä muutama vuosi sitten mietin, että jos pelaisi oikein hyvin, voisi saada jonkun mahdollisuuden. Enää ei ole sellaista toiveajattelua. Kyllä se nyt on haudattu, Nättinen sanoo NHL-unelmastaan.
”Silloin ollaan tosi läheisiä”
Tammikuussa 29 vuotta täyttävän pelaajan suurimmat tavoitteet liittyvät sinivalkoiseen paitaan. Sellaiseen, jossa hän on saanut elää uransa upeimmat hetket.
2020-luvulla Nättinen on pelannut neljänä kautena Leijonissa EHT-turnauksissa, viimeksi ennen joulua Sveitsissä.
– Seuraava tavoite on päästä miesten arvokisoihin. Se on ihan selkeä tavoite.
Nättinen muistaa yhä, miten hienoja kokemukset nuorten maajoukkueissa olivat. Hänellä on alle 20-vuotiaiden MM-kullan lisäksi alle 18-vuotiaiden MM-hopea keväältä 2015.
Siksi myös Nättisen sanoma tämän vuoden MM-kisaurakkansa aloittaneille Nuorille Leijonille liittyy ainutlaatuisista hetkistä nauttimiseen.
– Ne ovat pelejä, joita ainakin itse muistelen jälkeenpäin. Niissä 18- ja 20-vuotiaiden arvokisoissa ryhmädynamiikka ja kaikki muu on niin erilaista. Silloin ollaan tosi läheisiä, kun ollaan oltu monta vuotta yhdessä.
– Ei kannata miettiä turnausta oman tulevaisuuden kannalta liikaa; että mitä tapahtuu, jos siellä menee hyvin tai huonosti. Mikään ei varmasti kaadu siihen yhteen turnaukseen. Jos joku varataan pienemmällä numerolla, se ei tarkoita, että tämä pelaisi paremman uran. Tämä on vähän kliseistä, mutta sanoisin, että nauttikaa siitä tapahtumasta ja peleistä.
Haastattelu: Harri Pirinen
Lue myös: Kultaleijona törmäsi seinään ja nousi jaloilleen – ”Ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo”
Lue myös: Tämän miehen liika innokkuus meinasi pilata Suomen kultajuhlat – ”Jos katsottaisiin videolta…”
Lue myös: Tällä miehellä oli Suomi-kiekon kovimmat ketjukaverit – ”Silloin oli vain unelmia”
Siniviiva julkaisee loppuvuoden ja nuorten MM-kisojen aikana haastattelut vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista. Juttusarjan kirjoittaja kirjoitti vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Nuorten jääkiekon maailmanmestarit (Minerva).
