KUOPIO. Tuomas Kiiskinen pääsi lopettamaan jääkiekkouransa viime keväänä täydellisimmällä mahdollisella tavalla: Kanada-maljan nostamiseen kasvattajaseuransa KalPan kapteenina.

Kiiskinen kärsi viime kauden ja erityisesti kevään pudotuspelien aikaan lukuisista kivuliaista vammoista. Hän sanoi kuitenkin aiemmin Siniviivassa olevansa tyytyväinen siitä, että on päässyt aloittamaan niin sanotun uuden elämänsä suhteellisen terveenä.

– Muut vammat (kuin leikkausta vaatinut olkapää) ovat jo aika hyvin parantuneet, joten en voi valittaa. Se, että välillä vähän koskee, on varmasti kaikille minun ikäisille jo ihan normaalia, on pelannut tai ei, 39-vuotias Kiiskinen mietti.

Kiiskinen kertoi, että hänen päivänsä alkavat edelleen – tai siis taas muutaman kuukauden toipilasjakson jälkeen – liikunnalla.

– Joka aamu lähden liikkumaan: salia, padelia tai lenkkiä. Arki ei ole ihan hirveästi muuttunut. Nyt vaan ei tarvitse syödä ihan yhtä paljon kuin peliuran aikana, hän naurahti.

Uuden elämän alkutaipaleella

Muutoin uusi elämä etsii yhä uomiaan. Tai ehkä on oikein sanoa, että Kiiskinen on antanut itselleen aikaa tutkia, mitä kaikkea elämällä on tarjottavana.

– Vielä ei ole löytynyt vakityötä, mitä olisin ruvennut tekemään. Tässä on vähän puhallettu ilmoja ulos ja haettu motivaatiota, mitä alkaisi tehdä seuraavaksi.

– Jonkin verran olen kommentoinut KalPan pelejä radiossa (Savon Aalloilla) ja tehnyt podcastia. Olen myös autellut täällä ja tehnyt pientä hyväntekeväisyysjuttua. Kaikenlaista pientä, Kiiskinen sanoi Siniviivalle Niiralan Montun lounasravintolassa.

Onko yhtään seljennyt, mitä haluaisit tehdä?

– Sitä tässä on mietitty. Ei ole vielä tullut vastaan mitään, mistä voisi sanoa, että tämä olisi se lopullinen työ. Jos jään kiekon pariin jää, vuosi on väkisin otettava huilia. Oli pakko hypätä ainakin hetkeksi pois siitä oravanpyörästä.

– Jos alkaa aika käydä pitkäksi, pitää ehkä ruveta opiskelemaan jotain tai hypätä suoraan työelämään. Olen odottanut, että tulisi sellainen juttu, mikä oikeasti rupeaisi motivoimaan ja kiinnostaisi. Mutta vielä ei ole tullut sellaista. Silti aika ei ole käynyt pitkäksi.

Kiiskinen kertoo antaneensa itselleen ihan tarkoituksella aikaa suunnitelmien ja ajatusten selkiytymiseen.

– Kaikkialle olen sanonut, että vielä en voi aloittaa. Ei olisi ollut hyvä, jos olisin tuon kaiken jälkeen hypännyt suoraan johonkin uuteen ja alkanut tehdä jotain niin sanotusti väkisin. Olen tarkoituksella huilannut ja ottanut happea kaikesta.

Kiekko ei kyllästytä

Kiiskinen seuraa yhä aktiivisesti urheilua. Hieman yllättävämpää lienee se, että Kiiskinen on jo eräänlainen kabinettivaikuttaja.

– Tykkään katsoa urheilua ja KalPan pelejä, ja katselen muutenkin Liigaa telkkarista. En ole mitenkään kyllästynyt lajiin. Mutta katsotaan, onko tulevaisuus kiekon parissa vai jossain muualla.

Kiiskisen poika pelaa KalPan junioreissa. Yleensä itse jääkiekkoa pelanneet isät kelpaavat mieluusti juniorien valmentajiksi.

Joko sinua on kyselty?

– Hah. Olen kyllä käynyt kerran-kaksi viikossa jäillä poikien kanssa. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan. Vielä en ole luvannut ruveta valmentajaksi.

– Sen verran olen juniorikiekkoilussa mukana, että lähdin Juniori-KalPan hallitukseen, kun kysyttiin. Sekin on pientä tekemistä. Kaikenlaista pientä tässä on, vaikkei ns. oikeita töitä vielä olekaan, Kiiskinen kertoo.

Lue lisää: Tuomas Kiiskinen kertoo, miten pahojen vammojen kanssa hän pelasi kevään pudotuspeleissä.

Haastattelu: Harri Pirinen