Nuoret Leijonat 2016 – kymmenen vuotta myöhemmin: Aleksi Saarela nöyryytti nykyistä NHL-tähteä, muttei vieläkään tiedä, mihin hänen uransa on menossa.
Aika on suuri mysteeri – kenties ihmiskunnan suurin.
Jokainen haluaisi joskus pysäyttää ajan. Ja toisena hetkenä toivoisi, että ajan saisi kulumaan paljon nopeammin.
Kumpikaan ei onnistu, vaikka miten haluaisi ja yrittäisi.
Joskus kaksi sekuntia voi tuntua viideltä minuutilta. Tai kymmenen vuotta muutamalta viikolta.
Ja päinvastoin.
Muutaman päivän kuluttua siitä on tosiaan kymmenen vuotta.
– Kyllä siitä on pitkä aika. Mutta kyllä senkin huomaa, että on tullut pelattuakin sen jälkeen. Aika paljon pelejä on saanut pelata eri osissa maailmaa. Se on ollut juuri se paras osa, että saa vieläkin pelata lajia, jota rakastaa yli kaiken, Aleksi Saarela miettii.
– Välillä tuntuu, että eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun laitettiin Suomi sekaisin. Mutta kun Aatos (Koivu), Mitja (Jokinen) ja Kasper (Pikkarainen) lähtivät kisoihin, tajusin, että on tässä itsellekin tullut ikää. Pojathan ovat olleet melkein vaipat housuissa hiekkalaatikolla, kun me voitettiin se mestaruus, Saarela nauraa.
Saarela, TPS:n 28-vuotias hyökkääjä, viittaa TPS:stä tämän vuoden nuorten MM-kisoihin lähteneeseen kolmikkoon.
Kaikki tunteet läpi
Niin, mitä silloin kymmenen vuotta sitten tarkalleen tapahtui?
Pelattiin Suomen ja Venäjän välistä nuorten MM-kisojen finaalin jatkoaikaa Hartwall-areenalla Helsingissä. Jatkoaikaa oli kulunut 1.25 minuuttia, kun Saarela pelasi hyökkäyssiniviivalta kiekon syvälle päätyyn Kasperi Kapaselle ja lähti luistelemaan kohti maalia.
Venäjän puolustaja Ivan Provorov liukui Saarelan edellä takaperin kohti maalia. Juuri ennen kuin kaksikko tuli maalin eteen, Saarela pääsi Provorovin rinnalle. Samaan aikaan Kapanen lähti kiertämään maalia.
Provorov yritti pitää Saarelan poissa maalivahti Aleksandar Georgievin lähettyviltä.
Mutta eipä tiennyt Neuvostoliiton Jaroslavlissa syntynyt Provorov, kenen kanssa oli voimiaan mittelemässä.
Aleksi Saarelan isä Pasi tunnettiin urallaan lempinimellä Laitilan kaurajätti. Poika on samasta puusta: 179 senttiä ja 91 kiloa silkkaa voimaa.
Saarela työnsi Provorovin Georgievin päälle.
Silloin aika pysähtyi.
Siltä ainakin tuntui.
– Ajattelin, että lähden ajamaan maalille. Kassu teki omia harhautuksiaan omaa pakkiaan vastaan. Luulikohan nuori venäläinen, että hän on vahvempi kuin meikäläinen? Pakki otti box outia, mutta sille kävi huonosti. Georgiev taisi jäädä vähän kiinni siihen pakkiin, Saarela muistelee.
– Siinä ajassa kaikki tuntui ikuisuudelta. Näin maalin edestä tilanteen, jossa pakki ja maalivahti halailevat toisiaan, ja maalivahdilla ei ole hajuakaan, missä mennään. Silloin tuntui, että Kassu oli maalin takana viisi minuuttia. Ehdin miettiä, että tule nyt helvetti siihen maalin eteen. Jälkikäteen kun sen tilanteen katsoo, sehän tapahtuu ihan perkeleen nopeasti, Saarela kertaa.
Hartwall-areena räjähti, Suomi sekosi, tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä myöten ylistettiin sitä yhteistyön ja periksiantamattomuuden mentaliteettia, jolla Nuoret Leijonat mestaruutensa voitti.
Saatiin myös esimerkki siitä, että elämässä kaikki voi muuttua hetkessä.
Venäjä oli tasoittanut ottelun 6,9 sekuntia ennen kolmannen erän loppua.
– Se oli ihan sairasta, miten tuollainen täynnä ihmisiä oleva halli voi hiljentyä niin totaalisesti. Sitten ei ehditty pelata monta minuuttia, kun halli repesi niin, että korvat tinnittävät vieläkin, Saarela värittelee.
– Siinä ehti hetkessä käydä läpi kaikki tunteet, mitä vaan voi käydä.
Aika, tai siis pelikello, pysähtyi aikaan 61.33
Katso finaalin maalikooste tästä linkistä.
Joukko räkänokkia ja yhteinen päämäärä
Siitä ajasta puheen ollen.
Nuorten Leijonien teeseistä tärkein vuodenvaihteen 2015–2016 MM-kisoissa liittyi juuri aikaan.
Joukkue laati Melina Niemen (nyk. Näätänen) pitämässä mentaalivalmennuksessa itselleen oman huoneentaulunsa, Menestyksen portaat.
Sen ensimmäinen ja tärkein porras oli ”hetkessä eläminen”.
– Oli kyse siitä, että pyritään olemaan vain tässä ja nyt, nauttien. Että keskittyminen ja fokus olisivat totaalisesti tässä hetkessä. Ei mietitä eilistä eikä huomista: se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Koko loppuelämähän eletään tässä hetkessä, ei tästä pääse eteen- eikä taaksepäin, päävalmentaja Jukka Jalonen sanoitti asian kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016.
Tätä pääteesiään Nuoret Leijonat toteutti finaalissa. Kun Venäjä oli tasoittanut ihan lopussa, Venäjä oli jo tasoittanut. Katse oli heti tiukasti tulev… ei kun tässä hetkessä.
Erätauolla Kasper Björkqvist puki sanoiksi sen, mitä joukkue ajatteli.
– Tämähän on jääkiekkoa parhaimmillaan! Ei tästä kannata olla surullinen, sillä me teemme seuraavan maalin. Tällaista jääkiekko on. Ei mitään hätää, me jaksamme luistella paremmin kuin vastustaja, Björkqvist sanoi ruotsalaisen TV4Sportin taukohaastattelussa.
Aleksi Saarelan muistoja kuluneet kymmenen vuotta eivät ole himmentäneet.
– On tosi lämpimiä muistoja. Se oli tosi tiivis nippu. Oli joukko nuoria räkänokkia, joilla oli yhteinen päämäärä. Ehkä hullukin päämäärä, maailmanmestaruus kotikisoissa. Kaikki sitoutuivat siihen ihan loppuun asti, ja lopputulos oli mikä oli.
– Kaiken kruunasi se, miten saimme Suomen sekaisin. Ei silloin 19-vuotiaana olisi ikinä voinut ajatella, miten iso juttu siitä tuli.
Voimaa aiemmista kokemuksista
Vaikka taaksepäin ei pitänyt katsella, Saarela arvelee, että maailmanmestarijoukkue sai voimaa yhteisistä aiemmista kokemuksista.
Keväällä 2014 Suomi oli hävinnyt alle 18-vuotiaiden MM-kisojen puolivälierässä Lappeenrannassa Ruotsille 0–10.
– Olimme Suomi-kiekon häpeäpilkku. 1996 syntyneet tuomittiin Suomen huonoimmaksi ikäluokaksi aikoihin. Kyllä siitä sai kuulla pitkään, puolustaja Sami Niku sanoi Nuorten jääkiekon maailmanmestarit -kirjassa.
Vuosi myöhemmin Suomen 1997 syntyneiden ikäluokka saavutti alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa hopeaa.
Vuoden 2016 nuorten maailmanmestarijoukkue koostui lähes kokonaan 1996 ja 1997 syntyneistä pelaajista. Suurimmista tähdistä Jesse Puljujärvi ja Patrik Laine ovat syntyneet vuonna 1998.
– Olisiko sieltä jäänyt jotain kipinää, kun oli yhteisiä kokemuksia laidasta laitaan. Kai se teki tuon joukkueen niin yhtenäiseksi kuin se oli, Saarela miettii nyt.
– Ja se valmennus: ei voi paljon parempaa ryhmää keksiä kuin tuo, joka meillä oli.
Valmennustiimin muodostivat Jukka Jalonen, Antti Pennanen, Timo Lehkonen, Janne Mälkiä ja maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen.
Ja oliko se 1996 syntyneiden ikäluokka lopulta kovin huono? Mikko Rantanen, Kasperi Kapanen, Roope Hintz, Niko Mikkola, Juho Lammikko, Sami Niku, Kaapo Kähkönen, Emil Larmi, Joni Tuulola, Antti Kalapudas, Miska Siikonen, Sebastian Repo…
Vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista kaksitoista kahdestakymmenestä kenttäpelaajasta ja kaksi kolmesta maalivahdista on pelannut NHL:ssä. Lisäksi Emil Larmi on ollut varamaalivahtina NHL-pelissä.
– Tuo on todella hurja luku, Saarela sanoo.
Kaikki mestarijoukkueen pelaajat ovat pelanneet ”vähintään” SM-liigassa.
– Kun katsoo, millaisia uria tuon joukkkueen pelaajat ovat tehneet, varmaan ihan oikea joukkue voitti, Saarela miettii.
”V***n korona” katkaisi NHL-uran
Saarelankin ura vei NHL:ään asti.
Pelejä tarunhohtoisessa kertyi vyölle kahdella kaudella yhteensä 11: yhdeksän runkosarjassa ja kaksi pudotuspeliä eri keväinä 2019 ja 2020.
Toisella kokonaisella AHL-kaudellaan 2018–2019 Saarela oli ratkaiseva pelaaja, kun Charlotte Checkers voitti mestaruuden eli Calder cupin. Keväällä käsky kävi myös ”ylös” Carolina Hurricanesiin yhteen pudotuspeliin.
Seuraavalla, ”koronakaudella” 2019–2020 Saarela pelasi Florida Panthersissa yhdeksän runkosarjan ottelua tehoilla 2+2. Erikoista on, että viimeisessä, St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussaan hän sai eniten peliaikaa (13.18) ja kaksi syöttöpistettä.
– V***n korona. Kausi loppui siihen peliin. Lensimme St. Louisista Dallasiin, ja minun piti pelata sielläkin. Minulle sanottiin, että isolla todennäköisyydellä pelaan loppukauden ylhäällä. Kehotettiin valmistautumaan siihen, että jään ylös, Saarela kertoo.
Kausi päättyi koronan takia kyseisen St. Louis -ottelun jälkeen.
– Muistan sen pelin elävästi. Se oli paras pelini NHL:ssä. Siinä pelissä tuli ahaa-elämys. Huomasin, että pystyn pelaamaan tätäkin sarjaa.
Tuon vuoden pudotuspelit pelattiin loppukesällä ja syksyllä koronakuplassa.
– Juhannuksen jälkeen lähdin Floridaan, jossa olimme karanteenissa. Sieltä mentiin Torontoon koronakuplaan, jossa pelattiin pudotuspelit. Silloin pelasin vielä yhden pudotuspelin NY Islandersia vastaan, Saarela kertoo.
– Oli se aika absurdi kokemus; olla kuplassa ja pelata eristettynä. Mutta sekin oli kokemus.
Kuriositeettina mainittakoon, että Ivan Provorov on sittemmin pelannut kymmenellä kaudella vähän yli 750 NHL-ottelua.
Lapsuuden unelma täyttyi
Seuraava NHL-kausi olisi alkanut vasta tammikuussa 2021. Saarela halusi pelata. Ja hänellä oli tunne, että olisi hyvä olla pitkästä aikaa kotona.
Saarela teki kaudesta 2020–2021 sopimuksen kasvattajaseuransa Rauman Lukon kanssa.
– Siinä oli pykälä, että olisin saanut lähteä kesken kauden Pohjois-Amerikkaan.
Lukossa peli kulki ja Saarela viihtyi.
– En käyttänyt sitä pykälää. Se oli periaatteessa tietoinen valinta, etten ole ainakaan ihan heti menossa sinne takaisin.
Lukon kausi jatkui ja jatkui. Saarela sanoi jossain vaiheessa kevättä toiselle nuorten maailmanmestarille Sebastian Revolle, että jos Lukko voittaa mestaruuden, tämä tulee näkemään ja kokemaan jotakin täysin uskomatonta.
Lukko voitti ensimmäisen mestaruutensa sitten vuoden 1963. Saarelan sanat kävivät toteen.
Lukko voitti ratkaisevan finaalin tyhjässä Turku-hallissa, mutta Raumalla koronarajoituksista ei välittänyt kukaan. Kaupunki oli aivan sekaisin ja kuin tykillä ammuttu täyteen ihmisiä, kun mestarien bussi kiersi Wanhan Rauman katuja.
Se oli Saarelalle lapsuusvuosien unelman täyttymys.
– Mutta ei näitä mestaruuksia voi eikä tarvitse laittaa järjestykseen. Kaikki ovat omalla tavallaan niin spesiaaleja juttuja. Jokaisessa on omat hienoutensa, hän sanoo.
”Ei kai silloin voi valita väärin?”
Neljä edellistä kautta Saarela pelasi Sveitsin NLA-liigan SCL Tigersissa. Täksi kaudeksi miehen piti palata Suomeen suorittamaan asepalvelustaan. Joukkueeksi valikoitui Lukon sijasta TPS.
Moni asia olisi voinut mennä toisin, mutta toisaalta asiat voivat aina mennä vain yhdellä tavalla.
Mitä Saarela nyt ajattelee urastaan?
– Rehellisesti en oikein vieläkään tiedä, mihin urani on menossa. Minun on ollut ikinä vaikea ajatella kovin pitkälle eteenpäin. Olen ottanut vähän kliseisesti vuoden kerrallaan. Ainakin toistaiseksi tämä on ollut todella antoisa kymmenen vuotta.
– Olen saanut kokea tosi hienoja juttuja maailmanmestaruuden jälkeenkin. Ei voi valittaa. Päinvastoin, saa olla tosi kiitollinen.
Saarela myöntää olevansa pohjimmiltaan family guy, jolle läheisten ja perheen hyvinvointi menee muiden asioiden edelle.
– Olen olen, ihan viimeiseen asti. Se on ohjannut valintojani paljonkin. Jos tekee valinnat perhe edellä, mielestäni silloin ei ole voinut valita väärin, Saarela sanoo tyhjentävästi.
– En koe, että olisin tehnyt yhtään väärää peliliikettä siinä, mihin sopimuksiin olen nimeni rustannut. En ole koskaan menettänyt yöuniani miettiessäni, miksi tein diilin tänne.
Tähän ajatukseen kiteytyy myös Saarelan viesti nyt Yhdysvalloissa omaa MM-turnaustaan pelaaville Nuorille Leijonille.
– Kannattaa nauttia joka hetkestä. Se turnaus on yllättävän nopea puristus. Jos tuhlaa energiaa sen miettimiseen, mitä huomenna tapahtuu, turnaus on äkkiä ohi. Täysillä vaan joka peliä kohti eikä huolta huomisesta. Sillä mentaliteetilla me tulimme Suomen MM-turnauksesta ulos kultamitalit kaulassa.
Haastattelu: Harri Pirinen
Lue myös: Tämä nainen oli kultaleijonien salainen ase – ”Auttoi ihan helvetisti”
Lue myös Kaapo Kähkösen tarina: ”Keskiyöllä koneen ruumassa toiselle puolelle mannerta” – Kultaleijonan ura on täynnä uskomattomia käänteitä
Lue myös Julius Nättisen tarina: Kultaleijonan unelma murskaantui tylysti – ”Tunsin vihaa”
Lue myös Emil Larmin tarina: Mestis-pelaaja katseli huoneessaan suu auki NHL-tähden ökymatkalaukkua – ”Vasta myöhemmin olen tajunnut”
Lue myös Veini Vehviläisen tarina: Kultaleijona kasteli isänsä hautakukat mestaruusmaljasta – ”Tällaiset asiat ymmärtää vasta myöhemmin”
Siniviiva julkaisee loppuvuoden ja nuorten MM-kisojen aikana haastatteluja vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista. Juttusarjan kirjoittaja kirjoitti vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Nuorten jääkiekon maailmanmestarit (Minerva).
