Nuoret Leijonat 2016 – kymmenen vuotta myöhemmin: Kaapo Kähkönen nousi Suomen ykkösvahdiksi kesken MM-kisojen pudotuspelien. Sen jälkeen mies on reissannut Pohjois-Amerikkaa ristiin rastiin.
Toisen epäonni on toisen onni.
Sanonta tuli lihaksi tammikuun toisena päivänä vuonna 2016, kun Suomi ja Kanada kohtasivat jääkiekon nuorten MM-kisojen puolivälierässä Helsingin Hartwall Areenassa.
Kanada meni alle 11 minuutissa 2–0-johtoon, mutta Suomi tuli tasoihin Patrik Laineen ja Antti Kalaputaan maaleilla.
Ajassa 27.20 Kanada meni taas edelle. Suomen puolustaja Vili Saarijärvi syötti epäonnisesti suoraan Kanadan Jake Virtaselle, joka vapautti Lawson Crousen viimeistelemään Kanadan 3–2-johtomaalin.
Tuon maalin jälkeen Suomen valmennusjohto päätti vaihtaa maalivahtia.
Veini Vehviläinen oli pelannut alkusarjassa kolme Suomen neljästä ottelusta ja aloitti myös puolivälierän, eli hän oli Suomen selkeä ykkösmaalivahti.
Nyt Vehviläinen joutui tekemään tilaa Kaapo Kähköselle, joka ei enää niiden kisojen aikana paikastaan luopunut.
Suomi voitti kaikki pudotuspelit maalin erolla: Kanadan 6–5, Ruotsin 2–1 ja lopulta finaalissa Venäjän jatkoajalla maalein 4–3.
Käsittämätön loppuratkaisu
Kanada-ottelun ratkaisu oli monella tapaa mielipuolinen. Ottelun viimeisellä kymmenminuuttisella eli ”pelimiesten kympillä” Patrik Laineen jäähy kääntyi ensin Suomen eduksi, kun Kanadan Jake Virtanen otti ylivomalla 2+2 minuutin jäähyn.
Sitten tapahtui jotakin sellaista, mitä tuhansiakaan jääkiekko-otteluja nähneet eivät ole välttämättä koskaan päässeet todistamaan.
Aleksi Saarela hävisi hyökkäyspään aloituksen.
– Se oli varmaan kisojen ensimmäinen aloitushäviöni ylivoimalla, Saarela sanoi vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit.
Kiekko päätyi Kanadan puolustajalle Joe Hickettsille.
– Niiden pakki ampui purkukiekon alivoimalla suoraan meidän päädyn muikkuverkkoihin. Se oli asteen verran erikoinen tapaus, jollaista ei ihan joka päivä näe. Jos hän yrittäisi samaa uudestaan, hän ei varmaan pystyisi siihen. Se kiekko vaan nousi ja nousi, eikä laskeutunut milloinkaan, Kähkönen hämmästelee vielä 10 vuotta myöhemmin.
Hicketts sai pelin viivyttämisestä kahden minuutin jäähyn. Patrik Laine laukoi kahden miehen ylivoimalla 6–5-osuman, joka jäi ottelun viimeiseksi.
– Oli iso mahdollisuus, että meidän kisat olisivat päättyneet siihen peliin. Mutta eivät päättyneet, Kähkönen sanoo.
Matkalaukkuelämää
Kähkönen pelasi kaudella 2015–2016 jo konkurssikypsässä Espoo Bluesissa 27 runkosarjan ottelua sekä kauden päätteeksi pudotuspelit Mestiksen TuTossa.
Seuraavat kaksi kautta MM-kisojen jälkeen Kähkönen pelasi Rauman Lukossa. Syksystä 2018 alkaen hän on pelannut koko ajan Pohjois-Amerikassa. Suomi on silti aina päällimmäisenä sydämessä.
– En sanoisi itseäni amerikkalaiseksi. En näe, missä muualla haluaisin eläkepäiviäni viettää kuin Suomessa. Se on aina koti. Eli ihan suomalaisia tässä ollaan.
– On tämä ollut hienoa, toki vähän raskastakin, kun tämä on ollut tällaista matkalukkuelämää. On saanut reissata. Tavallaan on hienoakin, että on nähnyt erilaisia paikkoja, ihmisiä ja kulttuureita. Se avartaa ja auttaa ymmärtämään asioita ihan eri tavalla. Samalla oppii arvostamaan sitä, mikä on hienosti kotimaassa, Kähkönen miettii.
Puhelimeen hän vastasi Clevelandissa, missä hänen nykyinen AHL-joukkueensa Laval Rocket oli pelimatkalla.
– Ensimmäinen kerta itselleni täällä. Näköjään yhä vaan löytyy uusia paikkoja, joissa en ole ollut. Aina näkee ja oppii uutta.
Kähkönen on tosiaan ehtinyt kahdeksan vuoden aikana kiertää Pohjois-Amerikkaa.
Hän siirtyi syksyllä 2018 Minnesota Wildin NHL-organisaatioon, mutta kahdella ensimmäisellä kaudella pelejä tuli lähinnä farmijoukkue Iowa Wildissa. Minnesota sijaitsee Yhdysvaltain pohjoisosassa.
Kesken kauden 2021–2022 tuli siirto San Jose Sharksiin, Kaliforniaan, aivan Yhdysvaltain länsirannikolle. Sieltä tuli kaudella 2023–2024 todellinen äkkilähtö aivan toiselle puolelle mannerta, itärannikon New Jersey Devilsiin.
Viime kausi 2024–2025 oli niin sanotusti sekopäinen. Varsinkin, kun perheeseen odotettiin esikoista.
Kähkönen kävi pelaamassa yhden NHL-ottelun Colorado Avalanchessa ja kaksi AHL-peliä Colorado Eaglesissa Yhdysvaltain keskiosassa. Sitten kutsui AHL-seura Manitoba Moose keskellä Kanadaa. Sieltä tuli siirto Charlotte Checkersiin Yhdysvaltain kaakkoisosaan.
Checkers selviytyi AHL:n finaaleihin, mutta hävisi ne kuudessa ottelussa. Tavallaan oli hyvä, ettei seiskapeliä tullut.
– Lapsi syntyi kesällä kaksi päivää sen jälkeen, kun tulin kotiin. Ihan kiva, että ehti oman lapsen synnytykseen. Hävityt finaalit harmittivat, mutta oli aika paljon isompi asia tulossa, Kähkönen kertoo.
Ensimmäinen treidi oli shokki
Täksi kaudeksi Kähkönen siirtyi Montreal Canadiensiin, itäiseen Kanadaan. Otteluja hän on toistaiseksi pelannut vain AHL:ssä farmijoukkue Laval Rocketissa.
NHL-pelejä hän on tähän mennessä pelannut 140, AHL-otteluja 121. Kauden 2019–2020 päätteeksi hänet valittiin AHL:n parhaaksi maalivahdiksi.
– Itselläni on käynyt sikäli hyvä tuuri, että AHL-joukkueet ovat olleet samassa kaupungissa tai ainakin lähellä. Voisi olla niinkin, että NHL-joukkue on Edmontonissa ja AHL-jengi Kaliforniassa, Kähkönen vertaa.
Kähkönen myöntää, että siirrot ottavat aina henkisesti koville ja nakertavat palan sielusta. Se on kuitenkin bisneksen henki ja hinta hyvin palkatun unelman tavoittelusta ja elämisestä.
– Ensimmäinen treidi oli aika iso shokki itselleni, ja vaimolle varmasti vielä suurempi. Hän ei ehkä näe tämän työn bisnespuolta samalla tavalla kuin pelaajat näkevät.
– Nuorena sitä ajatteli naiivisti, että tässä pelataan koko ura samassa joukkueessa ja voitetaan Stanley Cup. Mutta ne pelaajat ovat harvassa, jotka pelaavat pitkän uran samassa joukkueessa ja vielä voittavat jotakin, Kähkönen huomauttaa.
Kaksi hänen siirroistaan on ollut klassisia kamat kassiin ja lentokentälle -siirtoja.
– Kun siirto Minnesotasta San Joseen tuli, lensin illalla Calgaryyn, koska Sharks oli siellä pelaamassa. Lähdin siis suoraan mukaan vierasreissuun. Piti yrittää pakata tarvittavat kamat mukaan ja miettiä, mihin vanhan asunnon tavarat jätetään. Siinä pystyi vain ajattelemaan, että loppukautta mietitään joskus myöhemmin.
– Ensin tulee tunneshokki, että mitä ihmettä. Mutta aika nopeasti ajatus kääntyy tulevaan, kun sen on pakko kääntyä. Ei ole mitään sellaista, että antakaa minun pureskella tätä asiaa yön yli. Silloin lähdetään suoraan koneeseen ja töihin.
Seuraava siirto San Josesta New Jerseyyn tuli siirtotakarajalla.
– Tieto treidistä tuli päivällä. Sitten Jerseystä soitettiin ja kerrottiin, että lentosi lähtee keskiyöllä San Franciscosta suoraan Jerseyyn. Kamat kassiin, viiden tunnin lento, kolmen tunnin aikaero, laskeuduin Jerseyyn aamulla kahdeksalta, menin suoraan hallille ja joukkueella oli päiväpeli. Jätkät kyselivät, tulitko eilen. Sanoin, että en kun just nyt, ja matkalaukut ovat vieläkin mukana.
– Ei siinä auta mikään. Ketään ei kiinnosta, oletko väsynyt. Pelaamaan sinut on hankittu, ja sitten alat tehdä omaa työtäsi saman tien. Ei siinä paljon sopeuduta tai katsella paikkoja ennen kuin aloitetaan, Kähkönen kertoo.
Tosin toisenlaisiakin esimerkkejä NHL:stä löytyy. Mutta silloin puhutaan tähtikategorian pelaajista.
– Katselin tuossa, kun Wild hakki Quinn Hughesin Vancouverista. Mies haettiin yksityiskoneella ja vietiin Minnesotaan. Kaapo Kähköstä ei haettu yksityiskoneella vaan laitettiin keskiyöllä lähteneen koneen ruumaan, Kähkönen nauraa räkättää.
Se on pieni ero. Hughes valittiin viime vuonna NHL:n parhaaksi puolustajaksi. Kähkönen pelasi yhden NHL-ottelun.
– Tässä ei ole mitään katkeruutta. Ymmärrän täysin, että näin tämä menee ja kuuluukin mennä. Tuollaiset pelaajat ovat seuroille isoja investointeja, Kähkönen sanoo.
Erikoiset alkulämmöt
Pohjois-Amerikassa Kähkönen on päässyt aktiivisesti muistelemaan myös uransa kymmenen vuoden takaisia tähtihetkiä.
Nuorten MM-kisat ovat rapakon tuolla puolen valtava urheilutapahtuma, ja maailmanmestarin näkemykset ja muistot tietysti kiinnostavat mediaa.
– Melkein joka vuosi ennen junnukisoja on joku haastattelu. Moni media tekee ennakoita ja käy läpi aiempia turnauksia. Luonnollisesti se turnaus ja se Suomen joukkue nousevat esiin aika usein, Kähkönen kertoo.
Nimenomaan vuoden 2016 mestaruus tulee puheeksi useammin kuin muut Suomen voittamat mestaruudet.
– Niin se tuntuu olevan. Varsinkin Suomessa se on luonnollisesti iso juttu. Vaikka tavallaan on pelillisesti jopa kovempi saavutus, jos pystyy voittamaan muualla, erityisesti Pohjois-Amerikassa, Kähkönen näkee.
Kähkönen muistelee kymmenen vuoden takaisia asioita mielellään.
– Siitä on paljon hyviä, hienoja ja hauskoja muistoja. Se oli monella tavalla mahtava joukkue. Sen muistan aina, että ennen kisoja ei osannut yhtään odottaa, millainen tapahtuma siitä tulisi. Mietin, kiinnostaako ihmisiä Suomessa muka oikeasti nuorten kisat. Sitten ennen ensimmäistä peliä halli oli täynnä jo alkulämmöissä.
Niissä alkulämmöissä oli muutakin poikkeuksellista. Tapaninpäivänä 2015 pelatun avausottelun alkuseremoniat venyivät ja venyivät. Ennen ottelua silloisen Hartwall Areenan kattoon nostettiin kolmen Suomi-kiekon legendan eli Saku Koivun, Jere Lehtisen ja Ville Peltosen leijonapaidat.
Ottelun alku viivästyi yli puoli tuntia.
– Seremonia kesti niin kauan, että menimme hissillä areenan kellariin vetämään alkulämmöt ja tulimme sen jälkeen hissillä ylös jään tasalle, Kähkönen muistaa.
Mestaruusjuhlat hampurilaisravintolassa
Myös voitetun finaalin jälkeiset tunnelmat ovat syöpyneet Kähkösen mieleen hyvin – osittain koko tilanteen koomisuuden vuoksi.
Nuoret Leijonat juhli maailmanmestaruutta käymällä syömässä ja saunomassa Mannerheimintien Burger Kingissä. Siis hampurilaisravintolassa.
– Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun on voitettu MM-kultaa? Lähdetään Burger Kingiin syömään! Ja siellä vielä sattui olemaan sauna. Kun tämän kertoo, se kuulostaa siltä, että mitä ihmettä sä nyt selität, Kähkönen nauraa.
Mutta niin se meni. Osasyy erikoiselta kuulostavaan järjestelyyn oli se, että ottelu venyi todella pitkään. Finaali alkoi tiistai-iltana kello 20, venyi jatkoajalle, sen jälkeen jäällä oli pitkät seremoniat, sitten hoidettiin mediavelvollisuudet ennen kuin joukkue pääsi juhlimaan pukukoppiin.
– Jos en ihan väärin muista, lähdimme hallilta noin yhdeltä yöllä. Kaikki miettivät, mitä nyt tapahtuu. Varmaan oli ihan fiksua käydä syömässä jotain. Ja oli kivaa olla porukalla edes se ilta, kun pian moni jo lähti takaisin seuroihinsa, Kähkönen muistelee.
Edelleen uran isoimmat pelit
Kähkösen mukaan pelaaminen MM-kisojen pudotuspeleissä kotiyleisön edessä oli kokemus, jonka jälkeen oikeastaan mikään ei ole jännittänyt häntä.
– Kun MM-kotikisoissa pystyi menemään kesken pelin sisään noin isojen panosten otteluun (puolivälierä), pystyi nauttimaan ja tulemaan voittajana ulos, sen jälkeen mikään peli ei ole tuntunut liian isolta. Sen tietää itse, että voi aina palata siihen tunteeseen ja nauttia isoista peleistä. Eikä vielä ole isompien panosten pelejä osunut kohdalle kuin niiden kisojen viimeiset pelit, Kähkönen sanoo.
– Tietysti ensimmäiset NHL-pelit ovat sikäli isoja, että jos niissä onnistuu, voi saada lisää pelejä. Tai jos epäonnistuu, luultavasti niitä ei tule enää koskaan lisää. Mutta silti ensimmäinen NHL-pelikään ei jännittänyt. Menin ekoihin NHL-peleihinikin nauttimaan.
Kisat olivat muutenkin iso käännekohta Kähkösen uralla.
– Se oli varmaan viimeisiä hetkiä tai kausia, jolloin oikeasti pelasin vielä niin sanotulla lapsuuden innolla. Vaikka pelasin jo silloin Liigaa, ei sitä oikein ymmärtänyt, mitä kaikkea ammattilaisuuteen kuuluu.
– En tarkoita, ettenkö olisi jo silloin osannut pitää huolta itsestäni, mutta sitä ei tiennyt, miten raaka maailma tämä loppujen lopuksi on. Silloin oli vain nuoruuden intoa ja sikäli rehellinen itselleen, että nautti vaan siitä hetkestä.
”Nauttikaa ja vetäkää täysii”
Mestaruus ja ennen kaikkea mestarijoukkue jätti pysyvän jäljen Kähkösen sydämeen.
– Voittaminen on asia, josta jää jälki loppuelämäksi. Se on ihan ehdoton juttu. Kun näkee jonkun siinä joukkueessa pelanneen tai joku laittaa viestin, se on aina sellainen hetki, kun ne muistot nousevat mieleen. Jokainen tietää tasan tarkkaan, ketkä siinä joukkueessa pelasivat.
– Se on hienoimpia asioita, joita tässä lajissa voi saavuttaa. Se veljeys. Ja yhteinen saavutus, Kähkönen tunnelmoi.
Kähköselle on jäänyt muistijälki myös Nuorille Leijonille pidetystä mentaalivalmennuksesta. Melina Niemi (nyk. Näätänen) teki joukkueen pelaajista persoonallisuuskartoitukset ja auttoi joukkuetta löytämään sisältään psyykkisiä voimavaroja onnistumisten tueksi.
Niemi oli aiemmin työskennellyt esimerkiksi Porin Ässien vuoden 2013 mestarijoukkueen ja vuonna 2014 maailmanmestaruuden voittaneiden Nuorten Leijonien kanssa.
Niemen valmennuksessa joukkue rakensi omat Menestyksen portaansa. Joukkueen sloganiksi kisoihin tuli ”Pidetään kivaa ja vedetään täysii”.
Nämä sanat päävalmentaja Jukka Jalonen lausui joukkueelle pukukopissa voittoisan Kanada-ottelun jälkeen. Kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016 Jalonen totesi, että mentaalivalmennus saattoi tuoda Nuorille Leijonille merkittävänkin edun.
– Vaikea sitä on mitata. Mutta se on saletti, että millään muulla huippumaalla ei ollut mitään vastaavaa. Urheilussa pitää aina miettiä, mikä on kilpailuetu suhteessa vastustajiin. Uskoisin, että nyt meidän etumme oli tämä mentaalipuoli, Jalonen sanoi kirjassa.
Kähkönen palaa, kenties tiedostamattaan, mestarijoukkueen sloganiin lähettäessään viestin nykyisille Nuorille Leijonille Yhdysvaltoihin.
– Sellaiset kliseiset terveiset, että muistakaa nauttia ja vetäkää täysii. Nauttikaa ja yrittäkää erottua joukosta jollain tavalla.
– Kaikkien rooli ei ehkä ole sama kuin liigajoukkueessa. Jokainen ei välttämättä voi olla MM-kisoissa pisteiden tekijä. Mutta NHL-seurat katsovat muutakin. Se voi olla laukausten blokkaamista, alivoimapelaamista, mitä tahansa. Tasaista massaa löytyy paljon, mutta ne, jotka erottuvat jollain tavalla, mieluummin hyvässä, jäävät scouttien mieleen. Voittajia täällä metsästetään joka paikassa, Kähkönen tietää.
Haastattelu: Harri Pirinen
Lue myös Julius Nättisen tarina: Kultaleijonan unelma murskaantui tylysti – ”Tunsin vihaa”
Lue myös Emil Larmin tarina: Mestis-pelaaja katseli huoneessaan suu auki NHL-tähden ökymatkalaukkua – ”Vasta myöhemmin olen tajunnut”
Lue myös Veini Vehviläisen tarina: Kultaleijona kasteli isänsä hautakukat mestaruusmaljasta – ”Tällaiset asiat ymmärtää vasta myöhemmin”
Lue myös Miska Siikosen tarina: Kultaleijona törmäsi seinään ja nousi jaloilleen – ”Ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo”
Lue myös Joni Tuulolan tarina: Tämän miehen liika innokkuus meinasi pilata Suomen kultajuhlat – ”Jos katsottaisiin videolta…”
Lue myös Antti Kalaputaan tarina: Tällä miehellä oli Suomi-kiekon kovimmat ketjukaverit – ”Silloin oli vain unelmia”
Lue myös Vili Saarijärven tarina: Tähtipakin koko kroppa kramppasi, kun Suomen MM-kulta varmistui – ”En vaan ollut riittävän hyvä NHL:ään”
Siniviiva julkaisee loppuvuoden ja nuorten MM-kisojen aikana haastattelut vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista. Juttusarjan kirjoittaja kirjoitti vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Nuorten jääkiekon maailmanmestarit (Minerva).
