Jääkiekko on maailman mittakaavassa todella pieni palloilulaji. Kahden suomalaisittain suuren palloilulajin, jääkiekon ja jalkapallon välillä käydään vuosittain hurjaa vääntöä, kummalla on paremmat fanit.
Suomalaiseen katsomokulttuuriin on etenkin jalkapallon puolella otettu Englannista ja Keski-Euroopasta mallia, eikä aina positiivisessa mielessä.
Jääkiekkoa seuratessa suomalaiset voisivat ottaa mallia Keski-Euroopan maista siitä, miten omaa seuraa tuetaan sarjassa kuin sarjassa.
CHL:ää seuratessa yleensä Suomessa pelattavat ottelut pelataan tyhjille penkeille. Rauman Lukon sunnuntaisessa ottelussa HC Bolzanoa vastaan oli Raumalla seuraamassa noin 3000 henkeä.
Jos vertaa Lukon kotiottelua vaikka Zurich Lionsin tai Red Bull Salzburgin kotiotteluihin, niin ero on totaalinen.
Sveitsissä, Itävallassa, Tshekissä ja oikeastaan kaikissa Keski-Euroopan jääkiekkomaissa ihmiset löytävät tiensä katsomoon otteluun kuin otteluun, ja bileet ovat valmiit.
Suomessa taas selitellään, että vastustaja, kun on tuntematon, niin pelejä on tylsää katsella.
Tämä on täysin käsittämätön näkökulma, sillä omia katsomoon mennään katsomaan sekä kannustamaan. Keski-Euroopassa pystytään myös asennoitumaan otteluihin eräänlaisena isona osana päivää.
Sveitsissä runkosarjan ottelut NL:ssä käynnistyvät paikallista aikaa kello 19.45, jotta ihmiset ehtivät matseihin.
Suomessa tähänkin kommentoidaan esimerkiksi joskus kello 19.00 käynnistyviä otteluja, että: ”Ei voida mennä, kun on niin myöhä ja lapsilla seuraavana päivänä koulua”.
Miksi Keski-Euroopan ihmisille se on kuin hyvä päätös päivälle mennä jääkiekkomatsiin, juoda ystävien kanssa parit oluet tai kahvit ja lähteä ottelun jälkeen kotiin, mutta suomalaisille tämä sama onnistuu vain viikonloppuisin?
Pitäisikö suomalaisten jääkiekkoseurojen markkinoida jääkiekkoa toisella tavalla vai yksinkertaisesti saada seuroihin pelaamaan sellaisia pelaajia, joita halutaan nähdä pelaamassa oli vastassa mikä tahansa joukkue?
Nico Oksanen
