Jääkiekon MM-kisat vuonna 2025 on paketoitu. MM-kultaa juhlii USA, sikäli mikäli maassa tiedetään, että jääkiekon MM-kullasta ylipäänsä pelataan.

Tässä mielessä olisi ollut hienompaa nähdä Sveitsissä kultajuhlat, mutta neljättä kertaa Sveitsi palaa kotiin hopeamitalit kaulassa. Tällä kertaa pettyneenä, jos aiemmin hopeat ovat maistuneet hyvältä.

Ehkä sitten kotikisoissa ensi vuonna?

USA:n nuorekas joukkue, jota johti henkisesti kisojen paras pelaaja Zach Werenski, pelasi erinomaista turnausjääkiekkoa. Joukkue kasvoi ja kehittyi koko ajan. Matkalla finaaliin USA pudotti jatkosta sekä Suomen että Ruotsin, joten polku ei ollut helpoin mahdollinen. Finaalivastustaja Sveitsi pääsi hieman helpommalla: pudotuspeleissä kaatuivat Itävalta ja Tanska.

Kisat tarjosivat tukun suuria pettymyksiä ja tietysti niiden vastapainoksi riemua. Suurin pettymys oli takki auki Tanskaa vastaan puolivälierissä lähtenyt Kanada, jonka joukkueen terävin kärki oli NHL:n kermaa. Se jäi vähemmälle huomiolle – etenkin Sidney Crosbyn ja Nathan MacKinnonin saavuttua – että alemmissa ketjuissa oli peruspelaajaa, jotka olivat tulleet viihtymään Tukholman keväässä.

Tuollaiset ”adamfantillit” ovat se kuva, joka Kanadasta on yleensä jäänyt MM-jäillä. On jonkinlainen suoritus vetää MM-kisat kiikareilla – todennäköisesti osumatarkkuus on ollut yössä parempi kuin kaukalossa. Kanadan aiheuttaman pettymyksen vastapaino oli tietysti Tanskan historiallinen pääsy välieriin.

Suomi oli pettymys. Asiantuntijat muistuttivat jatkuvasti, että Leijonat oli sillä paikalla, mihin materiaalinsa mukaan kuuluikin. Varmasti näin, mutta suomalaisia jääkiekkofaneja hemmoteltiin monta vuotta siten, ettei joukkueen rosteri ratkaissut mitään vaan tekeminen. Nyt tekeminen oli keskinkertaista alusta lähtien, muutamaa välähdystä huolimatta, joten aikainen kotimatka oli varmasti ansaittu. Mutta pettymys silti. 

Ruotsi oli suuri pettymys. Joukkueen johto oli saanut kutsuttua paikalle todella kovan ryhmän, jossa noin puolet pelaajista oli mukana ”creme de creme”-turnauksessa helmikuussa. Tukku 4 Nations Face-off -turnauksen pelaajista koostunut Tre Kronor oli tiettyyn pisteeseen asti viihdyttävä ja hyvä – ja lopulta aseeton USA:n edessä. Pronssimitali oli ilman muuta pettymys.

Kuten oli hopeamitali Sveitsille. Joukkueella oli täydellinen tilaisuus ottaa kultaa, mutta näin ei käynyt. Finaalissa tuli erityisen ikävä Nico Hirschieriä, jonka kisat päättyivät ennen aikojaan. Hän olisi saattanut olla se tekijä, jolla Sveitsi himoitun kullan olisi voittanut. Kotimatka hopeat kaulassa tuntuu karvaalta.

Ranska oli suuri pettymys. Takavuosina suuriakin maita horjuttanut maa on vajonnut syvälle. On oikeasti kova suoritus onnistua putoamaan 16 joukkueen kisoista B-tasolle. Surkea esitys ja karmea pettymys. Sama pätee myös Kazakstaniin. Jos ei muuta, olisi kazakkien pitänyt ainakin pitää Unkari takana. Ei onnistunut ja vauhtia haetaan alempaa.

Hallitseva maailmanmestari Tshekki oli jonkinasteinen pettymys. Tshekillä ei käynyt tällä kertaa munkki, sillä B-lohkon voiton menettäminen viimeisessä pelissä johti siihen, että vastaan tuli Ruotsi. Eikä Tshekillä ollut tuossa vaiheessa mitään jakoa. Kisamatematiikka oli tällä kertaa Tshekkiä vastaan, eikä joukkueesta sittenkään löytynyt riittävästi laatua – David Pastrnak oli loistava, Roman Cervenka näytti, että ikä on vain numero, mutta esimerkiksi Martin Necas ei noussut tällä kertaa sille tasolle, mitä odotettiin. 

USA otti ansaitun mestaruuden ja hoiti juhlinnan tyylillä. Kotimaassa ei kuitenkaan odota paraatit tai torijuhlat, mutta pelaajille tämä tuskin on pettymys – he olivat rikkomassa vuosikymmenten kirousta siitä, ettei USA voita MM-jääkiekkoa. USA:n kiekkofanien näkökulmasta tämä keväinen kansainvälinen jääkiekkoturnaus saattaa saada pikkuisen lisää painoarvoa kultamitalien myötä.

Ensi vuonna pelataan olympiajääkiekkoa turnauksessa, jossa ovat mukana kaikki parhaat (paitsi venäläiset) pelaajat. Ja sitten Sveitsissä MM-jääkiekkoa. Aika näyttää, millaisella pelaajistolla ne kisat sitten käydään.

Jukka Malm