Sanokaa minun sanoneen.

SM-liiga Oy:n yhtiökokous päättää torstaina 27.11.2025, että Liigan tuleva sarjajärjestelmä on kaksiportainen malli, jossa joukkuemäärät ovat 14+10.

Eli 14 joukkuetta ”A-liigassa” ja kymmenen joukkuetta ”B-liigassa”.

Se olisi tulevaisuutta ajatellen tyhmin ja vahingollisin mahdollinen päätös.

Ja valitettavasti juuri sellaisia päätöksiä Suomen urheilussa tehdään toistuvasti.

Oma perse ensin

Syy tähän illalla julkistettavaan tuhoisaan päätökseen on se, että niin moni joukkue pelkää oman paikkansa puolesta.

Oma perse on tärkein. Se on ollut ajatus liigaseuroissa jo pitkään.

Juuri siksi Liigassa ei ole vuosiin pystytty tekemään yhtään järkevää päätöstä.

Ja ymmärtäähän sen, tavallaan.

Jos juuri meidän joukkue ei olisikaan enää parin vuoden päästä ylimmällä sarjatasolla, se voisi tarkoittaa juuri minun työpaikkani karsimista. Ja ehkä tuon hyvän veljenkin.

Oma etu ajaa Suomen urheilun päätöksenteossa aina yhteisen edun ohi.

Kyse on oman tekemisen arvostamisesta

Jokaisen seuran pitäisi ajatella asia niin, että kun me teemme asiat riittävän hyvin kaikilla osa-alueilla, me otamme ansaitsemamme paikan ylimmältä tasolta, kahdentoista valiojoukkueen joukosta.

Käytännössä kyse on arvostuksesta. Nimenomaan oman työn arvostuksesta. Siitä, että jokaisessa seurassa ymmärrettäisiin, että paikka auringossa on arvostettava ja se on ansaittava.

Mutta se vaatisi monessa seurassa toiminnan tason nostoa. Ja se taas vaatii työtä. Ja kaikki eivät viitsisi sitä tehdä. Kun ei ole tähänkään mennessä tarvinnut.

Pelko ja huoli omasta paikasta johtaa siihen, että yhtiökokous päättää pudottaa ylimmältä tasolta vain kaksi joukkuetta. Tai kolme, jos Jokerit nostetaan ensi kaudeksi Liigaan 17:nneksi joukkueeksi.

14+10-mallissa mikään ei muutu

Se, että korkeimmalla sarjatasolla on jatkossa 14 joukkuetta, tarkoittaa sitä, että juuri mikään ei muutu.

A-liigan taso ei nouse, sillä joukkuemäärä on edelleen liian iso, ja vahvistuksia pitää edelleen haalia Slovakiasta, Unkarista ja Norjasta.

Tällöin myöskään B-liigan taso ei nouse. Kun B-liigaan putoaa vain kaksi joukkuetta (tai kolme), B-liigassa on jatkossa vain kaksi tai kolme sellaista seuraa, jotka aidosti kykenevät tavoittelemaan nousua.

Tämä ei riitä. B-liigassa kilpailu ja sarjan taso näivettyvät aivan samalle tasolle kuin nyt Mestiksessä, koska sarjassa ei ole riittävästi joukkueita kilpailemassa noususta, nostamassa sarjan tasoa sekä lisäämässä yleistä mielenkiintoa.

Jos yhtiökokous tekisi ainoan järkevän päätöksen ja päätyisi 12+10-malliin, myös B-liigan taso ja kilpailuasetelma nousisivat huomattavasti.

Tällöin B-liigakin voisi jatkossa olla aidosti kiinnostava sarja. Samaan tapaan kuin I divisioona oli vielä 1990-luvulla – ennen kuin kabinettinousujen aikakausi alkoi.

Syön erittäin mielelläni nämä sanani torstai-iltana ja jopa toivon olevani (kerrankin…) väärässä.

Valitettavasti en vaan usko, että niin käy tälläkään kertaa.

Harri Pirinen