Pata porisee Suomen jääkiekkoilussa.
Maanantaina kuultiin konkreettinen suunnitelma asiasta, josta oli pitkään huhuttu ja puhuttu: osa Liigan seuroista suunnittelee uuden sarjan perustamista Suomi-kiekon huipulle.
Hankkeen vetäjäksi julistautui Tapparan entinen puheenjohtaja Heikki Penttilä. Tiedote asiasta lähetettiin Penttilän yrityksen Causabon Oy:n nimissä.
Miksi 8–9 nykyistä liigaseuraa on ilmoittanut lähtevänsä mukaan uuteen sarjaan? Mistä pohjimmiltaan kiikastaa?
Rahasta. Mistäpä muusta.
Suurseuroja tuntuu aivan erityisesti närästävän pudotuspelien rahanjakomalli, jossa 80 prosenttia välierien ja finaalien lipputuotoista jaetaan kaikkien puolivälieriin asti selviytyneiden joukkueiden kesken. Näiden otteluiden kotijoukkue saa pitää lipunmyyntipotista vain 20 prosenttia.
MTV Uutiset kirjoitti viime keväänä, että pudotuspelien rahanjakomalli on mahdollisesti lainvastainen.
Isoja seuroja ärsyttää myös se, että SM-liiga Oy:ssä kaikki päätökset vaativat taakseen kahden kolmasosan enemmistön.
16 joukkueen osakeyhtiössä se tarkoittaa, että 11 seuran pitäisi olla päätösten takana. Kääntäen: kuusi seuraa pystyy torppaamaan minkä tahansa päätöksen.
Liigan sulkemisesta puhuttiin pitkään
Miten tähän on päädytty?
Kuten sanotaan, pitää tuntea historia, jotta voi ymmärtää nykyhetkeä ja ennustaa tulevaa.
Toinen sanonta kuuluu, että kaikki ongelmat ovat seurausta huonosta johtamisesta.
Suomen jääkiekossa niitetään nyt sitä, mitä kylvettiin yli 20 vuotta sitten.
Puheet jääkiekon SM-liigan sulkemisesta alkoivat jo vuonna 1990. Päätoimittaja Hannu Kauhala kirjoitti jo tuolloin Jääkiekkolehdessä, että SM-liigan sulkeminen voi olla yksi alkaneen vuosikymmenen suurista muutoksista.
”Nyt varakkaimmatkaan liigaseurat eivät elä varsinaisilla tuloillaan eli pääsylipuilla, vaan erillistuotot ovat välttämättömiä… Sarjapaikan ollessa varma joukkueen rakentamiseen voisi suhtautua huomattavasti rauhallisemmin, jolloin vähentyisivät ulkopuolisiin pelaajiin menevät siirto- ja palkkiorahat.”
”Yksi suurimmista (haasteista) on valintatilanne. Tästä selviäisi helpoimmin ottamalla mukaan kaikki mahdolliset pääsarjapaikkakunnat, jolloin nykyinen sarja laajenisi ehkä neljällä joukkueella. Pelaajisto saattaa kuitenkin olla siihen riitämätön”, Kauhala kirjoitti.
Se oli suorastaan profeetallista tekstiä.
On myös arvattavissa, että Kauhala oli keskustellut aiheesta tuolloin tuoreen SM-liigan toimitusjohtajan Urpo Helkovaaran kanssa. Helkovaara johti SM-liigaa vuodet 1989–2006.
Marraskuussa 2020 julkaistun Amatööreistä ammattilaisiksi -kirjan mukaan Helkovaara puhui SM-liigan sulkemisesta julkisesti joulukuussa 1997 KalPan järjestämässä jääkiekkoseminaarissa.
– Edessä lienee myös keskustelu, tulisiko SM-liiga sulkea muutamien vuosien päästä. Tähän suuntaan saattaa kehitys edetä, jos joitakin kärkijoukkueita siirtyy SM-liigasta kansainvälisiin sarjoihin. Liigan joukkuemäärää tuskin pystytään nykyisestä 12:sta nostamaan, Helkovaara sanoi tuolloin Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa.
Toisaalta Helkovaara perusteli ajatusta sulkemisesta talousasioilla. Erityisen huolestuttavaa Helkovaaran mielestä oli, että SM-liigajoukkueiden yhteensä 170 miljoonan markan liikevaihdosta henkilöstökulut eli lähinnä pelaajapalkkiot olivat noin 70 miljoonaa euroa eli noin 40 prosenttia.
Marraskuussa 1998 Helkovaara piti STT:n haastattelussa lähes varmana, että Suomen jääkiekossa koittaa pian ”rakennemuutos”.
– SM-liigan sulkeminen ei ole itseisarvo, vaan osa rakennemuutosta, jossa kannattavuusasioita tarkastellaan uudesta vinkkelistä, Helkovaara sanoi.
Sitten joulukuussa 1998 Helsingin Sanomissa komeili otsikko: ”Helkovaara sulkisi jääkiekkoliigan”.
– Jos tuottoja ei tule lisää ja kulut jatkavat kasvuaan, valtaosaa SM-liigan seuroista uhkaa konkurssi. Valtaosa voi tarkoittaa kahdeksaa tai jopa yhdeksää joukkuetta. Taloudellisesti liigaa pyörittävät pelaajat, agentit ja valmentajat, eivät seurajohtajat, Helkovaara sanoi jutussa.
Mitä aiemmin mainittiinkaan huonosta johtamisesta? Jopa liigan toimitusjohtaja oli sitä mieltä, että seurajohtajat eivät osanneet hommiaan. Silti Helkovaara nosti syntipukeiksi ne, joille johtajat suostuivat maksamaan hänen mielestään liian suuria palkkoja.
Aikamoista.
Helkovaaran mielestä ainoa lääke oli SM-liigan ja sen seurojen yhtiöittäminen.
– Sen luonteva jatko ainakin alkuun on määräajaksi suljettu SM-liiga. Tähän on mentävä, jollei tilannetta saada muuten hallintaan, Helkovaara sanoi Hesarissa.
– SM-liigan jokaisen joukkueen pitäisi tuotta voittoa, eikä näin ole, jollei sarjaa suljeta. Liigalla pitäisi olla yhteinen tahto eliminoida sairas ja tuhoisa kilpailu, Helkovaara jatkoi HS:ssä.
Melkoisia lausuntoja. Helkovaara oli siis sitä mieltä, että suljetussa sarjassa jokainen joukkue tuottaisi voittoa.
Ja nyt, huomio: SM-liigan toimitusjohtajan mielestä hänen johtamassaan jääkiekkoilun pääsarjassa kilpailu on ”sairasta ja tuhoisaa”.
Toimitusjohtaja Helkovaara halusi poistaa SM-liigasta kilpailun. Se hänen johdollaan myös tehtiin.
Sitä satoa nyt niitetään.
Iso virhe tehtiin yli 20 vuotta sitten
Keväällä 2000 näyteltiin Suomen jääkiekkoilun historian irvokkain näytelmä. Liigajumbo Lahden Pelicans ja I divisioonan ykkönen Oulun Kärpät kohtasivat ”liigakarsinnoissa”.
Kulisseissa oli kuitenkin Helkovaaran johdolla sovittu, että käy karsinnoissa miten tahansa, molemmat joukkueet pelaavat seuraavalla kaudella SM-liigassa. Eli liigaa laajennettiin ensimmäisen kerran kabinettipäätöksellä.
– Lahteen oli tehty parinkymmenen miljoonan markan halliremontti, ja Oulun Kärpät oli 11 vuoden korpivaelluksella tiputtuaan liigasta, Helkovaara perusteli Iltalehdessä keväällä 2018.
Urheilulla ei siis ollut tässä päätöksessä sijaa.
Samalla SM-liiga suljettiin.
Kaudella 2000–2001 SM-liigassa oli siis 13 joukkuetta, vaikkei yksikään joukkue ollut lähtenyt mihinkään kansainväliseen sarjaan.
Helkovaaran aiemmat puheet osoittautuivat jo nyt tyhjiksi.
Helkovaaran kaikki perustelut SM-liigan sulkemiseksi liittyivät jollakin tapaa talouteen. Tarkemmin: ne liittyivät siihen, että SM-liigaseurat olivat hoitaneet talouttaan huonosti, ja Helkovaara halusi pelastaa ne.
Palkittiinko tällä tavalla niitä harvoja, jotka olivat hoitaneet taloutensa hyvin? Opetettiinko tällä tavalla muita hoitamaan talouttaan hyvin?
Ei ja ei. SM-liigan laajentamisella ja sulkemisella kannettiin vettä kaivoon ja jatkettiin peittoa toisesta päästä.
Mukavan miehen maineessa oleva Helkovaara halusi ympärilleen mahdollisimman paljon kavereita, ja hän halusi myös auttaa näitä kaikkia.
– Avoimessa sarjassa otettiin käsittämättömiä riskejä. Ei niistä ole julkisuudessa puhuttu, mutta luulen, että muutama omakotitalo kyllä meni, Helkovaara sanoi Amatööreistä ammattilaisiksi -kirjassa seurajohtajien seuroille antamiin henkilökohtaisiin takauksiin viitaten.
Mitään näyttöä tai faktatietoa tällaisesta ei kuitenkaan ole.
– Tuo oli tyypillinen upimainen heitto. Hän perusteli sulkemisajatusta aina sillä, että omakotitaloja voi mennä, Suomen jääkiekon vahva mies Kalervo Kummola vastasi samassa kirjassa.
Vuonna 2000 Suomi-kiekon sisäpiirissä sovittiin myös, että SM-liiga on suljettuna kolmen kauden ajan. Oletettiin, että tässä ajassa liigaseurat ymmärtävät ja osaavat panna talousasiansa kuntoon.
– Tavoite oli vakauttaa SM-liigan ja myös Mestiksen seurojen taloutta, kun nämä eivät putoamisen pelossa tai nousua tavoitellessaan ottaisi uutta velkaa, Kummola sanoi Amatööreistä ammattilaisiksi -kirjassa.
– Kolmen vuoden päästä ”Upi” ja kumppanit olivat ikään kuin unohtaneet tämän sopimuksen. Vääntö liigan avaamisesta alkoi uudelleen vuonna 2002. Silloin yksikään liigaseurojen toimitusjohtaja ei tietenkään kannattanut liigan avaamista, koska se olisi tarkoittanut mahdollisuutta pudota, Kummola jatkoi.
Mukavuudenhalu oli jo vallannut seurojen toimistot. Seurat oli totutettu ajatukseen, että mitään ei tarvitse tehdä, mutta liigapaikka säilyy silti.
Kummola sanoo, että nimenomaan vuoden 2003 ”unohdus” oli tulevaisuuden kannalta ratkaiseva virhe.
– Se oli urheilullisesti väärä ratkaisu. Kun olen nähnyt molemmat mallit, voin sanoa, että nousu on usein vähintään yhtä suuri asia kuin mestaruuden voittaminen. Tämä asia on oikeastaan ainoa, josta meillä on Upin kanssa erimielisyyttä, Kummola sanoi kirjassa.
Tasoerot repesivät
2000-luvun alussa huomattiin muutaman vuoden aikana, että SM-liigan joukkuemäärä, 13, oli hankala. Ja pääsarjasta puuttui Hannu Kauhalan jo vuonna 1990 mainitsemista ”kaikista mahdollisista pääsarjapaikkakunnista” yksi, Kuopio.
Vuonna 2005 Mestiksen voittanut KalPa nostettiin SM-liigaan. Viimeistään silloin olisi pitänyt ymmärtää panna laajenemiselle lopullinen stoppi.
Liigakarsinnat pelattiin jälleen vuosina 2009–2013. Koska todellista kilpailua ja mahdollisuutta liiganousuun ei ollut vuosiin ollut, tasoero SM-liigan ja Mestiksen välillä oli revennyt valtavaksi.
Noina vuosina yksikään joukkue ei pudonnut eikä noussut. Vuosina 2010–2013 Mestiksen joukkueet voittivat neljässä karsintasarjassa yhteensä kolme ottelua.
Sitten Jokerien kesän 2013 ilmoitus lähteä SM-liigasta kauden 2013–2014 jälkeen sotki kaikkien päät. Kun Jokerit oli lähdössä ja Ilves oli lähellä konkurssia, SM-liigan toimistolle iski paniikki. Jo neuvoteltu tv-sopimus edellytti, että sarjassa on vähintään 13 joukkuetta.
Piti saada joku tilalle, jos Ilveskin lähtisi.
Niinpä Vaasan Sport nostettiin kabinettipäätöksellä SM-liigaan kaudeksi 2014–2015.
Ja kun kerran yksi nostettiin, ovea ei voitu sulkea muiltakaan. Mutta karsintojen kautta nousua ei edelleenkään tarvinnut eikä voinut ansaita.
– Silloin lähdettiin siitä, että Mestiksen seurat saisivat 2–3 vuoden aikana osoittaa olevansa liigakelpoisia, SM-liigan toimitusjohtajana vuosina 2007–2013 työskennellyt Jukka-Pekka Vuorinen sanoo Amatööreistä ammattilaisiksi -kirjassa.
Käytännössä tämä tarkoitti, että muutaman vuoden ajanjaksolla Mestiksessä hyvin pärjänneet seurat voitaisiin nostaa kabinetissa.
Ja niin vuonna 2015 nostettiin KooKoo ja vuonna 2016 Jukurit.
Pieni piiri oli kasvanut jo 16 joukkueen ringiksi.
Sitä myötä Liiga on jakautunut taloudellisesti ei vain kahden vaan ainakin kolmen kerroksen väeksi.
Siellä alimmassa kerroksessa talousluvut ovat vuodesta toiseen karmeita.
Nallekarkit eivät riitä kaikille
Jukka-Pekka Vuorisen jälkeen SM-liigan toimitusjohtajana työskenteli syksystä 2013 kevääseen 2016 Kimmo Rannisto.
Hänen aikanaan SM-liigassa siis tehtiin päätökset kolmen joukkueen nostamisesta. Tosin joukkuemäärä ei vielä kasvanut kuuteentoista, sillä Espoo Blues poistui sarjasta konkurssin vuoksi ennen kautta 2016–2017.
Konkurssiuhka ei siis poistunutkaan, vaikka sarjasta ei voinut pudota.
Helkovaara, Vuorinen ja Rannisto halusivat jääkiekon SM-liigan ilosanoman levittäytyvän mahdollisimman laajalle. Mutta he eivät ymmärtäneet ihmismielen dynamiikkaa.
He eivät ymmärtäneet, että mitä useampi ihminen porukassa on, sitä vaikeampi on pitää kaikkia tyytyväisinä.
He eivät ymmärtäneet, että kun kyse on rahasta, mukavassakin porukassa jokainen ajattelee ensin itseään.
He eivät ymmärtäneet, että jos nallekarkkipussin jakajia on enemmän, jokaiselle riittää vähemmän.
He yrittivät kasvattaa pussin kokoa ja luulivat, että se onnistuu lisäämällä joukkueiden ja otteluiden määrää.
He ajattelivat, että enemmän on aina enemmän.
Se ei aina mene niin.
Mutta liika on aina liikaa.
Yhteinen näkemys: joukkueita on liigaa
On yksi asia, josta liigaseurat ovat olleet jo pitkään yksimielisiä. Siitä, että Liigan joukkuemäärä on liian suuri.
Niinpä viime vuonna Liigan toimistolla oltiin taas paskamaisessa välikädessä.
Sekä Blues että Jokerit ilmaisivat halunsa palata Liigaan.
Kuten jo vuonna 2000, Liiga keksi liigaosakkeelle hinnan hatusta. Ensimmäinen ilmoitettu hinta pelotti Jokerit vetäytymään leikistä, mutta Blues halusi yhä nousta.
Ja Blues nostettiin.
Mestiksen viime kauden mestari Jokerit on (taas) tällä hetkellä Suomen kiinnostavin jääkiekkobrändi. Sen paikka on ylimmällä sarjatasolla.
Samaan aikaan kaikille on selvää, että Suomen jääkiekkoilun pääsarjaa ei pelata jatkossa yhtenä 17 joukkueen sarjana.
Jopa kaikissa liigaseuroissa ollaan yhtä mieltä siitä, että Suomen pääsarjakiekkoilu kaipaa muutoksia – radikaalejakin.
Ja niissä kaikissa samoissa liigaseuroissa ollaan sitä mieltä, että juuri me nyt ainakin kuulumme sille ylimmälle sarjatasolle.
Ja koska Liigasta ei löydy yhtätoista seuraa, jotka olisivat valmiita äänestämään sen puolesta, että Liiga supistetaan 12 tai jopa 10 joukkueen sarjaksi, SM-Liiga Oy ei saa koskaan tehtyä tällaista päätöstä.
Siksi Liigan ylimmässä kerroksessa halutaan perustaa oma sarja, jossa on mahdollista ainakin yrittää tehdä myös taloudellisesti järkevää bisnestä.
Puuhastelun aika on lopussa
Ja miten tämä kaikki liittyy vuoden 2000 päätökseen sulkea SM-liiga, ja kolme vuotta myöhemmin sattuneeseen ”unohdukseen”, jonka vuoksi SM-liigaa ei avattukaan?
Tämä kaikki liittyy siihen.
Vuonna 2000 käytännössä päätettiin, että SM-liigassa pelaavat ne, joiden sovitaan pelaavan SM-liigassa.
Aito urheilullinen kilpailu kuoli sinä päivänä, ja samalla sallittiin entistä löysempi puuhastelu seurojen toimistoilla. Sen sijaan olisi pitänyt vaatia näyttöjä ja osaamista myös taloudenpidossa.
Vuonna 2003 päätettiin, ettei SM-liigan tarvitse pitää kiinni edes omista sopimuksistaan. Päätettiin käytännössä, että touhutaan jatkossakin mitä halutaan ja nostetaan jatkossakin SM-liigaan kuka halutaan.
Jos SM-liiga olisi pidetty auki ja liigakarsinnat pelattaisiin joka vuosi entiseen malliin, ei oltaisi nykyisessä tilanteessa.
Todennäköisesti Suomessa olisi nykyistä paljon elinvoimaisempi 12 joukkueen Liiga, jossa vaihtuisi joku joukkue kahden kolmen vuoden välein.
Olisi aitoa kilpailua, joka pakottaisi myös seurajohtajat tekemään työnsä paremmin.
Jos, jos ja jos.
Sen sijaan tehtiin päätöksiä, jotka ovat poikkeuksellisia kaikkiin muihin eurooppalaisiin palloilusarjoihin verrattuna.
Niiden päätösten myötä Liiga, joka joskus oli maailman toiseksi kovin jääkiekkosarja, on nykyään Euroopassa noin viidenneksi ja maailmassa noin kahdeksanneksi kovin sarja. Jos sitäkään.
Niiden päätösten myötä aiemmin kovatasoinen Mestis näivettyi puhtaaksi amatöörisarjaksi. Siksi kahdesta kymmenen joukkueen ”lohkosta” muodostuva Liigakin on utopiaa: Mestiksessä ei ole tällaiseen sarjaan riittävästi hyviä organisaatioita.
Liiganousua havittelevilta seuroilta edellytetään nykyään tiettyä urheilullista ja taloudellista tasoa. Mutta Liigassa oleville seuroille mitään urheilullisia tai taloudellisia vaatimuksia ei ole ollut vuosikausiin.
Viime kaudella Liigan 16 osakeyhtiöstä vain kuusi teki positiivisen tuloksen. Seurojen yhteenlasketut tappiot olivat yli kuusi miljoonaa euroa. Vuotta aiemmin tappiot olivat peräti 11 miljoonaa euroa.
Samalla on tultu tilanteeseen, jossa Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutkii, onko koko SM-liigan osakeyhtiömalli lainvastainen.
Nyt tälle puuhastelulle tulee loppu.
Aito kilpailu on palaamassa Suomen jääkiekkoon.
Harri Pirinen
