Joskus on parempi, ettei anneta liikojen faktojen pilata hyvää tarinaa.

Taro Tsujimoton tarina on juuri tällainen.

Vuonna 1974 maailma oli kaikin tavoin kovin erilainen kuin nykyään. Nykyaikaisista tietoliikenneyhteyksistä ei kukaan osannut edes unelmoida, ja puhelimetkin olivat lankapuhelimia.

Tuolloin myös jääkiekkoliiga NHL:n varaustilaisuus käytiin puhelimitse. Nykyäänhän draftia pystyy seuraamaan reaaliajassa vaikka missä maailman kolkassa.

Homma eteni niin, että NHL:n presidentti Clarence Campbell soitti vuorotellen jokaisen 18 seuran edustajille. Varauskierroksia oli yhteensä 25, ja tilaisuus kesti peräti kolme päivää.

Kaiken lisäksi oli niin, että seurojen edustajat eivät tienneet, ketkä kaikki pelaajat on jo varattu.

Väriä tylsyyteen

Toisena päivänä kaikki alkoivat olla täysin kyllästyneitä pitkäveteisesti edenneeseen tapahtumaan. Silloin Buffalo Sabresin legendaarinen GM Punch Imlach ja viestintäpäällikkö Paul Wieland päättivät, että tapahtuma kaipaa vähän väriä.

Herrat olivat niin sanotusti hassuttelutuulella. He alkoivat suunnitella varaavansa pelaajan, josta kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan.

Sitten läppä lähti vähän lapasesta. Imlach ja Wieland keksivät, että he varaavat pelaajan, jota ei ole edes olemassa.

Kun Campbell soitti 11. kierroksella Buffaloon, Imlach ilmoitti naama peruslukemilla, että Sabres varaa japanilaisen Taro Tsujimoton Tokio Katanas -nimisestä seurasta.

Tarinan mukaan Imlachin seurue yritti pidätellä nauruaan, jotta se ei kuuluisi puhelimen välityksellä Campbellille.

Prseidentti Campbell otti varauksen vastaan ja kirjasi sen ylös. Imlach luki nimen varmuuden vuoksi kirjain kirjaimelta. Cambpell tavasi nimen vielä takaperin, jotta se tulisi varmasti oikein kirjoihin ja kansiin.

Sinne Tsujimoto nimittäin päätyi. Hänen nimensä löytyi vuoteen 2004 asti NHL:n virallisesta tilastokirjasta.

Maailman nopein luistelija

Media ja jääkiekkoa seuraava yleisö olivat tietysti äimän käkenä. Kuka ihmeen Tsujimoto?

Imlach ja Wieland kehittivät nopeasti peitetarinan.

Imlach kertoi medialle, että Tsujimoto harjoittelee kaukoidässä, mutta Sabresilla ei ole pelaajatarkkailijoita siellä. Imlach kuitenkin sanoi, että Tsujimoto saattaa olla kaikkien aikojen nopein luistelija.

Edes Sabresin omistajat eivät tienneet, ettei Tsujimotoa ole olemassakaan.

Kun Sabresin harjoitusleiri alkoi, Tsujimotolle oli jopa varattu paikka pukuhuoneesta. Olemattoman miehen pelinumero oli muka 13, mitat 175 senttiä ja 80 kiloa.

Tilastojen mukaan Tsujimoto oli tehnyt edellisellä kaudella Japanin liigassa 15 maalia ja antanut 10 maalisyöttöä.

Suuri jääkiekkolehti The Hockey News kirjoitti, että Tsujimoto oli ensimmäinen NHL:ään varattu aasialaispelaaja.

Paitoja, lakanoita, keräilykortteja…

Kun vedätys aikanaan paljastui, Cambpell ei varsinaisesti riemastunut. Tsujimoton nimi oli ehditty painaa NHL:n viralliseen kausiohjelmaan.

NHL:n virallisissa julkaisuissa Tsujimoton nimi siis esiintyi vuoteen 2004 asti.

Jääkiekon tilastosivustolla Eliteprospectsissa on edelleen Tsujimotolle oma profiili. Sen mukaan keskushyökkääjä on syntynyt Japanin Osakassa 16. marraskuuta vuonna 1954.

Vaikka Tsujimotoa ei ole olemassakaan – tai todennäköisesti tämänniminen mies Japanista löytyy – Buffalon fanien keskuudessa tarina Tarosta elää ja voi hyvin.

Sabresin kotiotteluissa näkyy yhä pelipaitoja, joiden selässä on nimi Tsujimoto ja numero 74.

Jouni Niemisen Atleettiin kirjoittamassa NHL-blogissa kerrotaan, että ainakin vielä takavuosina Sabresin pelatessa kotiotteluitaan Auditorium-hallissa siellä saattoi kuulua huuto ”We want Taro” tai näkyä lakana, jossa lukee ”Taro says” ja tämän jälkeen japaninkielistä tekstiä.

Vielä vuonna 2011 Tsujimotosta julkaistiin jopa keräilykortti. Scoren julkaisemassa kortissa on aasialaiselta näyttävä pelaaja erehdyttävästi Sabresin peliasua muistuttavassa asussa, mutta pelinumero näyttää olevan 3. Tsujimoto kuuluu korteissa kategoriaan Hot Rookies eli Kuumat tulokkaat.

Jos Tsujimoto olisi olemassa, hän olisi varmasti ollut NHL-kauden 1974–1975 kiinnostavin tulokas.

Mutta silloin tarina tuskin olisi näin hauska.

Harri Pirinen