Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden 30-vuotisjuhlia vietettiin hiljattain Tukholmassa. Paikalla oli muutamaa pelaajaa vaille koko mestaruuden voittanut joukkue. Joukkueen kokoontuminen oli lämminhenkinen.
– Oli ihan loistava reissu! Minä olen hieman huono lähtemään, mutta oli ihan uskomaton reissu. Varmaan ihan parhaimpia, mitä olen koskaan tehnyt. Jutut eivät ole muuttuneet mihinkään. Tuntuu siltä, että olemme yhtä perhettä, kertoo joukkueen kovaan keskushyökkääjistöön kuulunut Esa Keskinen Siniviivalle.
Tuntuiko, että jutut jatkuivat siitä, mihin edellisellä tapaamisella jäivät?
– Se on vähän klisee, mutta juuri näin! Samat kaverit ovat äänessä ja sama käkätys käy! Ihan kuin viime viikolla olisimme tavanneet.
Joukkue tapasi suomalaisia kisaturisteja Sisu-klubilla ja fanien huomio löi Keskisen ällikällä. Den glider in soi ja pelaajien nimiä huudettiin.
Miltä se tuntuu, että vielä 30 vuoden jälkeenkin teidän mestaruutenne on faneille iso asia?
– Se tuntuu ihmeeltä. Olimme siellä takapöydässä vähän jälkipeleillä, ja meidät otettiin vähän ”väkisin” lavalle. Siinä tajusin, että miten tämä voi olla vielä näin! Ihan käsittämätön juttu. Ihmiset ottivat videoita ja jälkeen päin ajattelin, että ”ohhoh, aika kova juttu!”
Se on varmaan kiinni siitä, että teidän mestaruutenne oli ensimmäinen.
– Siinä se varmaan just on.
Onko sinulla mielessä voittamisen lisäksi yksittäistä muistoa turnauksesta?
– Villehän (Peltonen, pääkuvassa vasemmalla) teki ne kolme maalia finaalissa. Yleensä menimme nukkumaan yhdeltätoista, ja kun finaalia edeltävänä iltana kello oli puoli kaksi, niin Ville katsoi telkkaria ja piti ääntä. Sanoin Villelle, kun olin vähän vanhempi pelaaja, että voisiko kohta laittaa telkkarin kiinni.
– Huomenna on kuitenkin finaali, niin saisimme vähän aikaa nukkua. Ville laittoi saman tien kaukosäätimestä telkkarin kiinni. Olen sanonut, että otan tuosta hyvästä syötön yhteen maaleista! Naurettiin tätäkin tuolla reissulla, Villekin muisti sen heti!
Tuntuuko, että aika on mennyt mestaruudesta nopeasti?
– On! Onhan äijät vähän vanhentuneetkin ja pientä vaivaa on kaikilla. Joku sitä tuollakin puhui, että mihin tämä 30 vuotta on mennyt? Mutta näitä päiviä en vaihtaisi pois! Tämä reissu jää muistoihin niin kauaksi aikaa, kun vielä ollaan pelissä mukana. Se on saletti!
Tuskaa joukkueessa
Suomi on kohdannut meneillään olevissa MM-kisoissa Itävallan, Ranskan ja Ruotsin. Keskinen seurasi tappiollisen Ruotsi-ottelun paikan päällä.
– Ei ollut mikään erikoinen peli. Kyllä Suomen pitää parantaa paljon, se on selvä juttu. Se oli monen mielessä. Joukkue varmasti kasvaakin, mutta onnistumisia tarvitaan enemmän. Pelin pitää jollain tasolla parantua.
Itävalta- ja Ranska-voitotkaan eivät olleet Leijonilta mitään riemumarssia pisteisiin. Materiaali asettaa kaikkeen omat rajansa, ja Antti Pennasen valmennusjohto ei ole kyennyt luomaan Leijonille samanlaista pelitapaetua kuin esimerkiksi Jukka Jalonen mestaruuteen päättyneissä kisoissa vuonna 2019.
– Melkein joka kisoissa ns. parempia maita vastaan pelataan paremmin. En tiedä, miksi ennakkoon heikompia maita vastaan maaliteko on vaikeaa. Väitän, että se on pääkopasta kiinni. Kun maaleja ei tule, vaikka kuinka hallitsee peliä, menee peli noin vaikeaksi, miltä se näyttää. Tuska näkyy. Tuurillakin on osittain saatu pisteet, vaikka on hallittukin pelejä.
Missä asioissa näet tuskan pelaamisessa?
– Ihan siinä, että vaikka syötöt menevät metrin taakse. Jos on kolmen metrin syöttö, se menee metrin taakse. Jos lähdetään kääntämään peliä, se hyökkäys on sitten siinä. Syötöt menevät sinne tänne. Onko joku paine luonut sen, en tiedä. Syötön laadussa näkee, että kaikki ei ole kohdallaan.
Keskisen puuttuminen juuri syöttöpelaamiseen ei yllätä, sillä olihan hän aikanaan juuri pelintekemisen maestro, klassinen taitosentteri.
– Moni sanoi, että olin tarkka alkuverryttelyissä, joissa oli vain pari kiertoa, joita tehdään – kolme-kakkonen, kolme-ykkönen omia pakkeja vastaan – niin joka syötön oli mentävä kohdalleen. Jos ei mennyt, kävin ihan kuumana ja kritisoin, että nämä jokainen syöttö pitäisi mennä lapaan, ja olisi oltava jo siinä valmis. Siitä tulee jatkumo peliin. Nyt ei näyttänyt siltä, ei mene lapaan.
Mitä tämän vuoden kisoista voi nähdyn perusteella odottaa?
– Kasvutarinan on oltava kova, jos meinataan olla mitalipeleissä! Sitä toivotaan, mutta iso työmaa on vielä edessä, että mitalipeleissä oltaisiin.
Haastattelu: Panu Markkanen
