Nuoret Leijonat 2016 – kymmenen vuotta myöhemmin: Mentaalivalmennuksen opit eivät unohdu.
Nuorten Leijonien taustaryhmä ymmärsi jo hyvissä ajoin vuodenvaihteessa 2015–2016 pelattujen MM-kotikisojen poikkeuksellisuuden.
Joukkueenjohto tiesi, että ulkopuolinen paine joukkuetta kohtaan olisi kova. Joukkue haluttiin valmistaa ikimuistoiseen tapahtumaan niin hyvin kuin mahdollista.
Myös Yle halusi ottaa televisioimistaan kisoista kaiken irti. Ylen aloitteesta toteutettiin ja taltioitiin ennen kisoja neliosainen Tehtävä Helsingissä -dokumenttisarja.
Ensimmäisessä osassa Nuorten Leijonien pelaajat Joni Tuulola ja Roope Hintz kävivät loppukesällä tapaamassa supersuosittua Sunrise Avenue -yhtyettä näiden keikalla Saksassa. Yhtyeen laulaja Samu Haber lahjoitti pelaajille kitaransa ja kirjoitti siihen tekstin, josta sittemmin tuli Nuorten Leijonien slogan.
”Pidetään kivaa ja vedetään täysii.”
– Ajattelin ensin, voiko jääkiekkoon saada oppia muilta elämänaloilta. Heti Haberin ensimmäisistä sanoista tuli tunne, että täältä voi viedä yllättävänkin paljon oppia henkiselle puolelle, Tuulola sanoi kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016.
Dokumenttisarjan toisessa osassa hyökkääjä Joel Kiviranta vietti yksin vuorokauden metsässä. Kivirannalla oli mukanaan vain välttämättömimmät selviytymiseen tarvittavat apuvälineet. Hän joutui esimerkiksi itse etsimään juomaveden, pystyttämään teltan ja rakentamaan tulisijan, jotta pystyi keittämään vettä ja valmistamaan kalaa ruuakseen.
Lopulta Kiviranta oli viimeisten pelaajien joukossa, jotka putosivat kisajoukkueesta.
Kolmannessa osassa oululaiset Sebastian Aho, Jesse Puljujärvi ja Antti Kalapudas olivat teatteriohjaaja Kari-Pekka Toivosen valmennuksessa. He opettelivat muun muassa improvisaatiota, tunteiden näyttämistä ja tilanteeseen heittäytymistä.
– Siinä oli samoja elementtejä kuin pelissä. Ohjeisiin piti reagoida nopeasti. Jos jää empimään eikä tee asiaa heti täysillä, se jää tekemättä. Sama juttu jäällä, Kalapudas sanoi kirjassa.
Idea dokumenttisarjaan tuli Yleltä.
– Ostin sen heti, sillä idea kuulosti hyvältä nimenomaan kotikisoja ajatellen. Se oli pelaajille uutta ja erilaista, ja ajattelimme myös, että tämän ansiosta pelaajat tuntisivat kisojen aikana olonsa kotoisaksi kameroiden edessä, päävalmentaja Jukka Jalonen sanoi kirjassa.
– Uskoimme myös, että näistä jutuista voisi olla meille sisällöllisestikin hyötyä. Halusimme, että kussakin jaksossa mukana olleet toisivat oppia muulle joukkueelle, Jalonen jatkoi.
”Voittaminen on valintakysymys”
Yhteen sessioon ja pisimpään dokumentoituun jaksoon osallistui koko joukkue.
Mentaalivalmentaja Melina Niemi (nyk. Näätänen) teki pelaajille persoonallisuusprofiloinnit. Pelaajat saivat jaksossa kattavan analyysin persoonallisuudestaan.
– Halusin persoonallisuuskartoituksen kolmesta syystä. Ensiksi, että me valmentajat saamme lisää tietoa pelaajista. Toiseksi pelaajat saivat lisää tietoa itsestään ja heidän itsetuntemuksensa lisääntyi. Kolmas syy oli erilaisuuden ymmärtäminen, hyväksyminen ja sietäminen, Jalonen sanoi.
– Kartoituksen avulla opimme tajuamaan, että jos joku käyttäytyy ja reagoi tietyllä tavalla, hän on luonteeltaan sellainen eikä toimi niin tarkoituksella tai pahuuttaan. Sietäminen oli meille koko projektissa tärkeä asia, Jalonen jatkoi.
Niemen johdolla joukkue laati ryhmätyönä itselleen Menestyksen portaat. Portaita oli kuusi: hetkessä eläminen, valmistautuminen, luottamus, sietäminen, rohkeus ja 100%.
Piirrokseen kirjattiin myös lause ”voittaminen on asenne- ja valintakysymys”.
– Kyse on siitä, edistävätkö tehdyt valinnat voittamista vai häviämistä, Jalonen sanoo.
Niemi oli aiemmin ollut mukana esimerkiksi Ässien vuoden 2013 Suomen mestarijoukkueen ja Nuorten Leijonien vuoden 2014 maailmanmestarijoukkueen valmennuksessa. Kummankin joukkueen päävalmentaja oli Karri Kivi.
Kotikisojen mestarijoukkueen jäsenet kehuivat mentaalivalmennuksen antia auliisti.
Aleksi Saarela tuli kisoihin Porin Ässistä. Hän oli tutustunut Niemen valmennukseen jo aiemmin ja kertoi sen vaikuttaneen merkittävästi siihen, että hän ylipäätään pääsi MM-kisajoukkueeseen.
– Maajoukkueleiri meni päin helvettiä. Mietin, etten pääse edes kisoihin. Jukkakin soitti, ja olimme yhtä mieltä siitä, että niillä näytöillä en ansaitse kisapaikkaa. Leirin jälkeen meillä oli Ässissä palaveri Melinan kanssa. Sen jälkeen jouduin todella menemään itseeni ja miettimään, mistä kiikastaa: miksen pelaa niin kuin osaan, miksen käytä taitojani hyväkseni, Saarela sanoi kirjassa.
– Kun luin persoonallisuusanalyysini, tajusin, että olen juuri tuollainen. Kun menee hyvin, minulla on todella kivaa. Mutta kun homma ei luonnista, minusta voi tulla täysi mulkku. Ymmärsin, että minun pitää muuttaa käyttäytymistäni, Saarela jatkoi.
”Ei mitään konflikteja”
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Saarela haluaa palata uudelleen Nuorten Leijonien saaman mentaalivalmennuksen antiin.
– Sen kotikisojen paineen oikein tunsi. Mutta täytyy nostaa yhtä naista esiin. ”Mellu” oli ihan timanttia. Olen edelleen sitä mieltä, että Mellu oli ihan huipputyyppi siihen meidän ryhmään, Saarela sanoo.
– Mellu osasi vetää nuoria jätkiä oikeista naruista ja ohjata keskustelun ja ajatusmaailman oikeaan suuntaan. Ja kun teimme ne kartoitukset ja näimme toistemme persoonat ja Mellu antoi niistä palautteet, saimme niistä aivan helvetisti irti.
Kuten Jalonen sanoi, pelaajat oppivat paljon itsestään ja joukkuekavereistaan.
– Siinä oppi itsekin ymmärtämään, että kaikkien kanssa ei voi keskustella tai kaikille ei voi antaa palautetta samalla lailla. Jollekin pitää sanoa rakentavammin, jollekin voi olla tulisieluisempi. Se auttoi. Meillä ei ollut mitään konflikteja siinä jengissä, kun kaikki tiesivät toistensa ominaisuudet, luonteenpiirteet, heikkoudet ja vahvuudet. Niillä opeilla pääsin itsekin kahden vuoden aikana melko pitkälle, Saarela kertoo.
Hän ei ole sittemmin käyttänyt mentaalivalmentajien apuja.
– Ei ole ollut sellainen olo, että olisin tarvinnut vastaavia apuja. Mutta kaikki se, miten valmistaudun peliin ja ajatusmaailmat ynnä muut ovat jääneet vahvasti mieleen. Kun sain ne opit ja työkalut itselleni, voin sanoa, että silloin Mellu on jo antanut minulle todella paljon, Saarela kiittelee.
Harri Pirinen
Lue myös Julius Nättisen tarina: Kultaleijonan unelma murskaantui tylysti – ”Tunsin vihaa”
Siniviiva julkaisee loppuvuoden ja nuorten MM-kisojen aikana haastatteluja vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista. Juttusarjan kirjoittaja kirjoitti vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Nuorten jääkiekon maailmanmestarit (Minerva).
