TAMPERE. Jääkiekko on Suomen ykkösurheilulaji ja Leijonat lajin kruununjalokivi.
Suomessa Leijonia pääsee normaalivuosina näkemään tositoimissa noin viidestä seitsemään kertaa.
Jokamarraskuisessa EHT-turnauksessa Leijonat pelaa kolme ottelua kotiyleisön edessä. Sen lisäksi jonkun muun EHT-turnauksen ensimmäinen ottelu pelataan joskus Suomessa. Keväällä Leijonat pelaa ennen MM-kisoja muutaman harjoitusottelun eri paikkakunnilla.
Tätä herkkua on harvoin tarjolla.
Miksi siis Leijonat ei vedä Suomessa pelatessaan halleja täyteen?
Tampereen EHT-turnauksessa Suomen ottelujen yleisömäärät olivat 8146 (Sveitsi), 10149 (Tshekki) ja 10857 (Ruotsi).
Nokia Areenan kapasiteetti jääkiekko-otteluissa on 12700. Tästä aitioiden osuus on noin 1200 paikkaa.
Kolmessa ottelussa oli yhteensä lähes 9000 tyhjää paikkaa.
Jopa sunnuntain Ruotsi-ottelussa, joka on vuosikymmenten aikana muodostunut kiekkoväen eräänlaiseksi isänpäiväklassikoksi, katsomossa oli paljon tyhjiä paikkoja. Aitioiden käyttöaste näytti jopa hämmentävän pieneltä.
Halpaa herkkua tarjolla
Lippujen hinnat eivät ainakaan ole syy. Jääkiekkoliitto on jo pitkään toiminut erittäin fiksusti ja pitänyt EHT-turnauksen lippujen hinnat hyvin maltillisina. Kiekkoherkku on haluttu mahdollistaa kaikille.
Juuri päättyneessä turnauksessa aikuisten lippu yläkatsomoihin maksoi halvimmillaan 20 euroa, ja lapset pääsivät mihin tahansa istumapaikoille 8 eurolla. Juuri näitä halvimpia paikkoja näytti olevan eniten tyhjinä.
Lisäksi ottelujen yhteyteen on järjestetty monenlaista oheisohjelmaa juuri perheen pienimpiä ajatellen.
Eli miksi Leijonat ei vedä areenaa täyteen, edes kiakon kehros Tampereella?
Silloin, kun Leijonat pelaa kesän korvalla MM-välierässä ja -finaalissa, television ääreen kerääntyy vähintään kaksi miljoonaa suomalaista Hangosta Nuorgamiin.
Kysymyksen voikin muotoilla myös näin: miksi Leijonien ottelujen seuraaminen paikan päällä ei kiinnosta tämän enempää?
Onko jääkiekkoa jo liikaa?
Sunnuntaina lehdistökatsomossa eräs tamperelainen kollega huomautti, että tulevana perjantaina areena on taas täynnä, kun Ilves ja Tappara kohtaavat.
Onko niin, että suomalaisia kiinnostaa enemmän naapurin kampittaminen kuin kiistatta liigapeliä laadukkaampi jääkiekko?
Onko kyse siitä, että jääkiekkoa tulee nykyään joka tuutista ihan liikaa?
Onko kyse siitä, että ihmisillä on niin paljon muitakin vapaa-ajanviettotapoja?
Onko kyse ihmisten sisäsyntyisen laiskuuden pahenemisesta – eikö nykyään enää vaivauduta lähtemään ylipäätään paikalle tapahtumiin? Tällaistakin puhetta kuulee nykyään paljon.
Onko kyse siitä, että supertalven ja -kevään 2022 jälkeen Leijonille ei ole tullut huippumenestystä?
Vai onko Leijonat tuotteena jollakin tapaa väljähtynyt ihmisten silmissä?
Voisin esittää vielä monta kysymystä, mutta vastauksia minulla ei ole.
Kirkko vai kiekkomatsi?
Yhden havainnon olen tehnyt, jolla saattaa olla jotakin vaikutusta yleisön mielenkiintoon.
Jo keväällä 2023, kun olimme perheen kesken MM-kisoissa katsomassa Suomen ja Ranskan välistä ottelua Nokia Areenassa, tuolloin 14- ja 12-vuotiaat poikani kysyivät: ”Tultiinko me kirkkoon vai Suomen matsiin?”
Sunnuntain Ruotsi-matsista teinit lähtivät kesken pois tutustumaan Tampereen nähtävyyksiin.
Leijonien ottelutapahtuma Nokia Areenassa on jotenkin lassahtanut.
Nokia Areenan koko ja akustiikka aiheuttavat sen, että meteli ei pääse nousemaan sellaiseksi, että mahanpohjassa kutittaa ja kylmät väreet menevät läpi kehon.
Tunnelma ei nouse kuin hetkittäin väkisin liikkeelle saatavan ”aallon” aikana. Fiilis ei iske, ei sytytä.
Vuosi sitten Suomen EHT-turnaus pelattiin Helsingin Jäähallissa. Silloin tunnelma oli aivan erilainen, ja Suomen joukkuekin tuntui syttyvän eri tavalla.
Pitäisikö Jääkiekkoliitossa harkita, että isänpäiväviikonlopun ”Karjala-turnaus” pelattaisiin taas jatkossa Helsingissä?
Ja jos pelataan, kummassa hallissa?
Harri Pirinen
