Ilveksen keskushyökkääjän Matias Mäntykiven (pääkuvassa) siirto ensi kaudeksi Ruotsin Elitserienin Växjö Lakersiin on viimeisin esimerkki, mutta nykyään vain pisara Itämeressä.
Kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset jääkiekkoilijat, joilla on pieninkin mahdollisuus, haluavat siirtyä pelaamaan Ruotsiin.
Tai Sveitsiin. Tai oikeastaan melkein minne tahansa Eurooppaan.
Tärkein syy on yksinkertainen: palkka. Kuten Oulun Kärppien urheilujohtaja Kimmo Kapanen aiemmin tällä viikolla Iltalehdessä kertoi, Ruotsissa samasta työstä saa paljon parempaa palkkaa.
Tähän suurin syy on Ruotsin suopeampi verotus. Tarkemmin: Ruotsi haluaa houkutella maahan tiettyjen erityisalojen huippuosaajia. Urheilu kuuluu näihin erityisaloihin.
Suomessa toimitaan täsmälleen päinvastoin. Suomi haluaa ajaa kaikki muista maista tulevat huippuosaajat niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Tai no, ainakin Ruotsiin.
Toki Suomessakin, aivan kuten Ruotsissa, on käytössä kevennetty niin sanottu artistivero, joka on vain 15 prosenttia. Mutta tämä koskee maksimissaan kuusi kuukautta vuodesta Suomessa viettäviä palkansaajia.
Suomen brutto on Ruotsin netto
Asiaa käsiteltiin laajasti jo marraskuussa 2024 julkaistussa kirjassa Amatööreistä ammattilaisiksi (Teos).
Kirjassa asiasta puhuivat muiden muassa Rauman Lukon urheilujohtaja, urallaan neljä kautta Ruotsin Elitserienissä pelannut Kalle Sahlstedt sekä nykyään Elitserienin Färjestadissa pelaava maalivahti Emil Larmi.
Palkoista puhuttaessa voi karkeasti yleistää, että Liigan kärkipäähän kuuluva suomalaispelaaja saa Ruotsissa saman palkan nettona kuin saisi Suomessa bruttona.
– Noin se suunnilleen on. Plus asunnon ja auton. Ruotsissa sopimukset tehdään yleensä nettona, enkä edes tarkkaan tiedä, miten paljon seura maksaa veroja, Larmi sanoi kirjassa.
Vähemmän kuin Suomessa – varsinkin ulkomaalaispelaajista. Ruotsissa esimerkiksi ulkomaalainen jääkiekkoilija voi pelata kevennetyllä verotuksella neljä vuotta. Tämä on ruotsalaisille seuroille valtava etu ulkomaalaisten pelaajien hankkimisessa.
– Se on heille iso valttikortti verrattuna Suomeen. Jos me maksaisimme suomalaiselle pelaajalle noin 200.000 euroa nettona, seuralle tuleva kustannus olisi Suomen veroasteella yli 400.000 euroa. Kun ruotsalaisseura lupaa Suomi-pojalle 200.000 euroa nettona, se on seuralle vähän alle 300.000 tuhannen menoerä, Sahlstedt vertasi Amatööreistä ammattilaisiksi -kirjassa.
Ruotsissa käytössä ovat myös niin sanotut sign-in ja sing-off -bonukset, eli sopimuksen allekirjoitusbonus ja toinen erillinen bonus sopimuksen päättyessä. Näitä verotetaan 15 prosentin veroasteella. Sopimuksen päättymisbonuksen voi lunastaa, kun pelaaja poistuu kokonaan Ruotsista.
– Minulta esimerkiksi kysyttiin keväällä 2023, haluanko mestaruusbonukset heti 50 prosentin verolla vai sign-offin yhteydessä 15 prosentin verolla. Valinta oli aika selvä, Larmi kertoo kirjassa.
Silkkaa tyhmyyttä ja kateutta
Kolme edellistä kautta Ruotsissa Timrå IK:n urheilujohtajana työskennellyt Kimmo Kapanen puolestaan valaisi tilannetta Iltalehdessä kertomalla, että 300.000 euron bruttopalkasta jää Ruotsissa käteen 70.000 euroa enemmän.
Ero on valtava.
Ja tämän eron ainoat syyt ovat Suomen verottajan haluttomuus tukea urheilua sekä suoranainen ymmärtämättömyys siitä, että Ruotsin-malli nimenomaan toisi Suomeen lisää verotuloja.
Tämä siksi, että Suomeen tulisi ulkomaalaista työvoimaa, joka nyt jää tulematta. Ja osa parhaiten ansaitsevista suomalaisistakin lähtee ulkomaille töihin.
– En tiedä, miksi me täällä Suomessa olemme niin sokeita sille, että emme näe tätä mahdollisuutena, koska tätä kautta verokertymä tulisi entistä isommaksi. Täällä Suomessa ei ymmärretä pätkän vertaa sitä, että parempi kilpailukyky olisi myös valtion etu, Kapanen sanoo Iltalehdessä.
Kyllä Kapanenkin sisimmässään tietää perimmäisen syyn.
Se on tietysti perisuomalainen kateus: suomalaisen mielestä kenellekään toiselle tai millekään ryhmälle ei saa antaa minkäänlaisia etuja, jos minä itse en pääse siitä hyötymään. Ei, vaikka se hyödyttäisi valtiontaloutta.
Tämä asenne pätee myös Suomen verottajaan.
Teoriassa Suomen olisi helppo nousta yhtä houkuttelevaksi maaksi jääkiekkoilijoille kuin Ruotsi. Suomen valtion pitäisi vain tarjota pelaajille samanlaista veroetua. Käytännössä tämä ei tapahdu koskaan.
Kapasen mukaan kilpailutilanne muuttuisi radikaalisti, jos Suomeen tulisi Ruotsin-mallin tyyppinen veroetu.
– Verotus on yksi suurimmista syistä sille, miksi SHL on kasvanut niin paljon SM-liigaa suuremmaksi. Verotusta muuttamalla pystyisimme houkuttelemaan SHL:n ruotsalaisia kärkipelaajia tänne. Se muuttaisi markkinaa todella paljon ja saisimme kurottua SHL:n ylivoimaa kiinni, Kapanen sanoi Iltalehdessä.
Ja kertoi samalla faktan, joka ei muutu.
– Me pysymme pienempänä sarjana niin pitkään, kunnes tämä tilanne muuttuu.
Eli ikuisesti.
Siitä saamme kiittää Suomen verottajaa.
Harri Pirinen
