Ota tästä nyt taas selvää.
Kun Naisleijonat lähtee arvoturnaukseen, varmaa on vain se, että urheilua seuraavalle kansanosalle tarjotaan mitä moninaisempia ja värikkäämpiä juonenkäänteitä.
Naisleijonien kyseessä ollessa ei voi edes käyttää vanha sanontaa, että säätämisen määrä on vakio. Se voi, ihme kyllä, olla kerta kerralta suurempi.
Kotikatsomoissa limu- ja popparivarastot vaativat alvariinsa täydennystä.
Milano Cortinan olympiaturnauksen ympärillä on taas tapahtunut.
Helmikuun toisena päivänä, kolme päivää ennen kuin Naisleijonien oli määrä pelata olympialaisten ensimmäinen ottelunsa, Instagramissa julkaistiin Leijonien tilillä video, jolla joukkue juhli milanolaisessa ravintolassa muun muassa laulamalla karaokea kuorossa.
Ei siinä mitään. Aina hauskaa olla pittää, ja kukapa jaksaisi homehtua ahtaassa kisakylässä koko kisojen ajan.
Seuraavana päivänä Naisleijonien keskuudessa alkoi ilmetä norovirustapauksia. Epidemia levisi nopeasti niin pahaksi, että Kanada-ottelu jouduttiin siirtämään. Ottelusiirto on olympialaisissa erittäin harvinainen tapaus.
Päävalmentaja Tero Lehterä astui julkisuuteen kommentoimaan tilannetta tyylilleen uskollisena. Lehterä väisti puhumasta asiasta ja turvautui huumoriin. Lehterän mukaan joukkueella oli ollut jopa hauskaa norovirus-aiheen kanssa, ja joukkue oli kysynyt jopa tekoälyltä, mistä virus voisi olla peräisin.
Lehterän mukaan tekoäly ei ollut erikseen maininnut karaokemikrofonia mahdollisena taudin lähteenä.
Heh heh.
Olympiakisojen järjestäjilläkin oli varmaan hauskaa.
Mutta joskus vaan käy huono tuuri, eikä kukaan voi varmuudella sanoa, että tauti olisi tarttunut juuri karaokepaikasta.
***
Kun Naisleijonat kaksi päivää suunniteltua myöhemmin pääsi avaamaan olympiaturnauksen ottelulla Yhdysvaltoja vastaan, kyyti oli jopa odotettua kylmempää. Yhdysvallat voitti ottelun 5–0, laukaukset 49–11. Suomen maalivahti Sanni Ahola sai siis hikolla 44 torjunnan verran.
– Minulla ainakin oli mukavaa, Ahola kommentoi ottelun jälkeen Ylellä.
Kommentti kuulosti kieltämättä oudolta murskatappion jälkeen, mutta ehkä se peilasi tunnelmia Naisleijonissa yleisemmin. Ei oteta tätä niin vakavasti, kommentista välittyi.
Yleisesti tämä on hyvä asenne elämässä ja urheilussakin, mutta kun kyse on huippu-urheilun korkeimmasta tasosta, olympialaisista, kommentti antaa aihetta myös toisenlaisiin tulkintoihin.
Peli ei mennyt ihan putkeen joukkueelta eikä johdolta. Valmennuksella oli, tietysti, valmiiksi piirretyt kuviot myös kuudella viittä vastaan pelaamiseen. Ottelun lopussa Lehterä teki erikoisen vedon. Tilanne oli 0–5, kun Lehterä otti Aholan pois maaliltaan ja komensi kentälle kuusi kenttäpelaajaa.
Harmi vaan, että suunnitelma oli hukassa.
– Kävi sellainen kömmähdys, että kun peli oli kahden erän jälkeen 0–4, emme ajatelleet tarvitsevamme 6v5-tauluja. Otin siihen kuitenkin aikalisän, jos saisimme rikottua nollan. No, tauluthan olivat siellä pukukopissa, Lehterä kertoi ottelun jälkeen Ylelle.
Heh heh. Sellainen kömmähdys.
***
Sitten tuli takkiin 0–2 Tshekiltä. Joukkueelta, jonka Lehterä on sanonut jo ajaneen Suomen ohi.
Aiemmin Naisleijonien pronssimitali oli yksi olympialaisten ”varmimmista” mitaleista. Kun eurooppalaisista myös Ruotsi ja Sveitsi ovat ajaneet Suomen kiinni, Naisleijonat saa nykyään tehdä täyden työn yltääkseen edes Euroopassa kolmen parhaan joukkoon. Mutta se on eri keskustelu.
Tshekki-ottelun jälkeen Lehterä höpisi taas mitä sylki sattui suuhun tuomaan.
– Meillä jäi joukkuekuva ottamatta. Sitten daamien on täällä tapana tehdä Tiktok-juttuja. Huomenna otetaan joukkuekuva, frendikuvia ja tiktokkeja ja muita vastaavia. Sitten käymme läpi myös erikoistilanteita ja ammutaan varmaan pari kiekkoa, että saataisiin sihti kohdilleen, Lehterä sanoi Ylelle.
Siinä vaiheessa Suomi oli pelannut 120 minuuttia olympiajääkiekkoa tekemättä maalia.
Lehterä olisi voinut valita sanansa paremminkin – mutta ei hän oikein osaa miettiä sanomisiaan. Se on Lehterän luonteenpiirre ja ominaisuus. Joka tapauksessa ensikavaikutelma päävalmentajan kommenteista oli, että daamit ovat olympialaisissa ottamassa frendikuvia ja tekemässä tiktokkia – ja vähän urheilemassa.
Ei ihme, että asiasta nousi pienimuotoinen kohu.
Välipäivänä myös Ahola päätti sitten ladata vastapalloon niille, jotka arvostelivat häntä USA-ottelun jälkeisestä kommentista.
– No meillä ainakin on kivaa, Ahola kirjoitti Instagramissa frendikuvaan, jossa hänen kanssaan hassuttelivat muut maalivahdit Anni Keisala ja Emilia Kyrkkö.
***
Tuli Sveitsi-ottelu, tuli kisojen ensimmäinen maali 143.33 minuutin pelaamisen jälkeen ja tuli 3–1-voitto. Peli näytti jo paljon paremmalta kuin kahdessa ensimmäisessä ottelussa.
Naisleijonien voiton arvoa nosti se, että kokoonpanosta puuttui joukkueen pitkäaikainen ykkössentteri, tähtipelaaja Susanna Tapani.
Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Tapani esiintyi vaisusti. Maanantaina joukkue oli kuulemma pelaajien johtoryhmän johdolla pitänyt palaverin, jossa käytiin heikkoja peliesityksiä ja vaisua fiilistä läpi. Maanantaina Tapani ei osallistunut joukkueen harjoituksiin, ja tiistaina hän ei pelannut.
Kun Yle kysyi, onko Tapanilla loukkaantuminen, apuvalmentaja Saara Kivenmäen vastaus oli kryptinen:
– No, mahdollisesti.
Siitäkös spekulaatiot taas nousivat.
Tähtipelaaja oli ”mahdollisesti” loukkaantunut. Eli mahdollisesti ei. Eli mahdollisesti poissaololle oli jokin muu selitys. Joka voisi olla peräisin esimerkiksi pelaajien johtoryhmältä.
Miksi tällainen ajatus nousee mieleen? Siksi, että Naisleijonissa on aiemminkin äänestelty sisäisissä lippuäänestyksissä esimerkiksi valmentajan jatkosta. Miksei siis myös yhden pelaajan roolista joukkueessa?
Toki Tapani on absoluuttinen huippupelaaja ja -urheilija, ja kaiken lisäksi pidetty persoona. Toisekseen nykyjoukkueessa sisäisten myrkyttäjien määrä on radikaalisti pienempi kuin takavuosina. Eli Tapanin tapauksessa kyse tuskin on mistään sen dramaattisemmasta kuin pienestä vammasta, joka vaivasi häntä jo ensimmäisissä otteluissa.
Mutta taas kerran joukkueenjohto epäonnistui pahasti viestinnässään. Jos Kivenmäki olisi vastannut Ylelle ”kyllä” ja kieltäytynyt kohteliaasti kommentoimasta enempää (yksityishenkilöiden terveysasioista ei edes saa kertoa julkisuuteen), kaikilta spekulaatioilta olisi vältytty.
***
Aiemmista vuosista poikkeavaa Naisleijonien tämän vuoden show’ssa onkin se, että nyt päärooleissa ovat olleet joukkueen johtoon kuuluvat henkilöt.
Sveitsi-voiton jälkeen Lehterä halusi sitten selittää pitkästi aiempaa tiktok-kommenttiaan.
Lehterä sanoi Atleetin jutussa, että kyse oli pelaajien itsensä sekä naisten ammattilaisliigan PWHL:n promoamisesta.
– Toivon, että kritisoitte ennemmin minua kuin noita pelaajia, koska he ovat mielestäni antaneet kaikkensa. Jos mä sanon täällä jotain, niin keksikää niistä jotain, ja jättäkää noi daamit rauhaan, kun ne eivät ole oikeasti syyllistyneet mihinkään, Lehterä aloitti kolmen minuutin monologinsa.
– Me keskusteltiin jo viime viikon lopulla, että tää on aivan fine, kunhan se ajankohta on oikea ottaa niitä kuvia. Kyse on siitä, että he brändäävät ja promoavat itseänsä ja lajiaan. Ja tästä on tullut myös toive PWHL:stä, että näin tehdään. Kun se tehdään oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, niin mun mielestäni on sama, syövätkö he päärynöitä tuolla sen 10 minuuttia, päävalentaja jatkoi.
Daamit syömässä päärynöitä. Miten se liittyi mihinkään?
Eli taattua Lehterää.
Läpänheiton lisäksi Lehterän kommenteissa oli tällä kertaa myös paljon asiaa. Hän, kuten moni muukin, toivoo naiskiekolle lisää näkyvyyttä ja arvostusta.
Samalla Lehterä tuli paljastaneeksi myös viestintästretegiansa – tai no, puhutaan hänen kohdallaan vaikka tarkoituksellisesta kommentoinnista: jo kisojen alkupäivien aikana vaikutti ilmiselvältä, että Lehterän tarkoitus hämmentävillä kommenteillaan oli saada median ja suuren yleisön huomio kiinnittymään muihin asioihin kuin joukkueen huonoihin peliesityksiin.
Näin toimimalla Lehterä halusi taata joukkueelle mahdollisimman hyvän työrauhan. Sveitsi-pelin perusteella strategia oli ainakin jossain määrin onnistunut.
***
Ja yhtäkkiä ollaan taas tilanteessa, jossa kaikki on aika lailla niin kuin ”pitikin”. Se ei yllätä eikä häiritse ketään joukkueen ulkopuolella (vai häiritseekö edes joukkueessa?), että Suomi häviää torstaina Kanadalle.
Tämän jälkeen puolivälierässä tulee vastaan Sveitsi, jota selvästi parempi Suomi oli tiistaina. Voiton jälkeen tulee välierä, jossa Suomi häviää jommallekummalle Pohjois-Amerikan joukkueelle. Ja sen jälkeen edessä on pronssiottelu Tshekkiä tai Ruotsia vastaan.
Jos Suomi voittaa sen ottelun, Naisleijonien turnausta voi pitää onnistuneena, eikä kukaan muista enää mitään noro-, tiktok- tai päärynäjuttuja – paitsi korkeintaan hyvällä tavalla huvittuneena.
Mutta miettikääpä sitä, jos kaikki tämä olisi tapahtunut miesleijonille ja lausunnot olisivat Antti Pennasen suusta.
Harri Pirinen
