Suomen urheilu- ja erityisesti jääkiekkopiireissä nousi pienimuotoinen kohu viikko sitten, kun käytännössä kaikki mediat julkaisivat uutisen Rauman Lukon pelaajaan kohdistuvasta rikosepäilystä.

Suomen Tietotoimiston välittämässä ja esimerkiksi Ylen julkaisemassa uutisessa kerrottiin, että Lukon puolustaja Nuutti Viitasalo on saanut Pirkanmaan käräjäoikeudessa syytteen rahanpesusta.

Syyte liittyy laajempaan talousrikoskokonaisuuteen, jossa on yhteensä kuusi syytettyä. Viittä muuta miestä syytetään törkeistä talousrikoksista, eli esimerkiksi törkeästä kavalluksesta tai törkeästä rahanpesusta.

Viitasalo on rikoskokonaisuudessa ainoa, jota syytetään perusmuotoisesta rahanpesusta.

Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet Sastamalassa, Parkanossa ja Lappeenrannassa huhtikuussa 2020 eli niin sanottuna koronakeväänä. Jo aiemmin keväällä keskeytetyn kauden aikana Viitasalo oli pelannut Turussa TuTo Hockeyssä Mestistä.

Monta erikoista piirrettä

Viitasalon tapauksessa, tarkemmin sen uutisoinnissa, on monta poikkeuksellista piirrettä.

Ensinnäkin Suomen Tietotoimisto julkaisee vain äärimmäisen harvoin urheiluun liittyviä uutisia, jotka perustuvat sen omaan uutishankintaan. Nimikin sen kertoo: kyseessä on tietotoimisto, joka välittää tietoa pääasiassa jo tapahtuneista asioista, ennakkojuttuja esimerkiksi urheilutapahtumista ja haastatteluja.

Urheilun uutisrintamalta mieleeni ei muistu yhtään tapausta sitten vuoden 1998 kuuluisan STT:n dopinguutisen. Muitakin on varmasti sittemmin ollut, muttei niin kovaa ”skuuppia”, joka olisi jäänyt mieleeni.

Miksi STT siis oli nyt hajulla tästä uutisesta, ja miksi se halusi julkaista epäillyn urheilijan nimen jo nyt?

Koska jutun tuomioistuinkäsittely ei ole vielä alkanut, jonkun STT:n toimituksessa on nimenomaan pitänyt olla hajulla asiasta ja osata kysyä käräjäoikeudesta, onko vireille tulossa tapausta, johon Viitasalo liittyy.

Kaikkien erikoisinta on kuitenkin se, että STT päätti jo tässä vaiheessa julkaista Viitasalon nimen. Se on erittäin harvinaista tapauksissa, joissa kyse on vasta epäilystä. Ja varsinkin, kun kyse ei ole epäillystä henki-, väkivalta- tai seksuaalirikoksesta.

Miksi ”Leijona-pelaaja” ei riittänyt?

Hyvin usein esimerkiksi urheilijoita, ex-urheilijoita tai urheilujohtajia käsitellään rikosuutisoinnissa termillä ”liigapelaaja”, ”huippu-urheilija”, ”ex-maajoukkueurheilija” tai ”urheilujohtaja” vielä tuomion julistamisen jälkeenkin. Media on, syystä, ollut hyvin varovainen rikoksista epäiltyjen nimien paljastamisessa.

Aivan viime ajoilta tulee mieleen esimerkiksi Jyväskylän JYPin uusi kehitysjohtaja Anssi Thureson. Thureson oli kärynnyt keväällä rattijuopumuksesta. Thureson oli puhaltanut huhtikuussa 0,79 promillea ja sai maksettavakseen 45 päiväsakkoa eli yhteensä 13.675 euron sakon.

Vielä rattijuopumustuomion julistamisen jälkeen Thureson oli julkisuudessa ”johtaja” tai ”SM-liigaseurassa johtotehtävissä työskentelevä henkilö”, kuten Ilta-Sanomien uutisessa.

Vasta, kun JYP ja Thureson tulivat itse julkisuuteen, media julkaisi tämän nimen.

Thureson oli ennen JYPIä työskennellyt esimerkiksi monikansallisen kauppaketju Lidlin aluejohtajana ja kahvilaketju Espresso House Finlandin toimitusjohtajana. Hän on siis yritysmaailmassa melko tunnettu nimi.

Onko esikuvan asema raskauttava asianhaara?

STT:n toimituksessa on jouduttu painokkaasti miettimään, julkaistaanko Viitasalon nimi rahanpesu-uutisen yhteydessä. Tämä käy ilmi uutiseen liitetystä kappaleesta:

”STT julkaisee Viitasalon nimen jo ennen käräjäkäsittelyä, koska hän on pelannut maajoukkuetasolla ja ammattiurheilijana häntä voidaan pitää esikuvana.”

Toisin sanoen maajoukkue-edustukset ja ammattiurheilun mukanaan tuoma esikuvan asema oli STT:n toimituksen johdon pohdinnoissa raskauttava asianhaara ja perustelu poikkeukselliseen ratkaisuun.

Kun lukee Journalistin ohjeita, STT:n ratkaisu alkaa vaikuttaa paitsi poikkeukselliselta, myös huonosti harkitulta. Journalistin ohjeiden kohdassa 31 nimittäin lukee näin:

”Kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä, epäillyn tai syytetyn nimen, kuvan tai muiden tunnistamiseen johtavien tietojen julkaisemisessa on käytettävä huolellista harkintaa.”

STT:n kyseessä ollessa harkinnan olisi oltava jopa tavallista huolellisempaa, sillä STT:n kautta uutinen leviää käytännössä kaikkiin Suomen medioihin. Jos maajoukkuepelit olivat Viitasalolle raskauttava asianhaara, mielestäni STT:lle mainittu asema on samanlainen.

Journalistin ohjeiden soveltamisoppaassa taas sanotaan luvussa ”Oikeudenkäynneistä ja rikoksista uutisointi” muun muassa näin:

”Tunnistetietojen julkaisemisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa merkityksellistä on, missä vaiheessa rikoksen tutkiminen on uutisten julkaisemisajankohtana. Asiaa voidaan arvioida seuraavalla asteikolla, jossa nimensuoja on suppein ryhmässä 1 ja laajin ryhmässä 4:”

1. Tuomioistuin on antanut päätöksensä.

2. Tuomioistuinkäsittely on aloitettu.

3. Teon selvittäminen on esitutkintavaiheessa.

4. Rikosilmoitus, kantelu tai muu ilmianto on tehty.

Tapaus, johon Viitasalo kytkeytyy, on vaiheessa 3 tai 4, jolloin nimensuojan pitäisi vielä olla melko laaja.

Kyseinen soveltamisohje jatkuu näin:

”Pääsääntö on, ettei epäillyn henkilöllisyyttä tulisi paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, paitsi, jos teon laadusta tai tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puoltavat. Jos nimi julkaistaan ennen tuomioistuinkäsittelyä, on syytä esittää syytösten perustelut ja antaa epäillylle mahdollisuuksien mukaan tilaisuus kommentoida syytteitä jo samassa yhteydessä.”

Eli STT:n näkemyksen mukaan teon laatu tai tekijän asema puolsi nimen julkaisemista poikkeuksellisesti jo ennen tuomioistuinkäsittelyä.

Näiden ohjeiden lisäksi Siniviiva pyysi asiantuntijausuntoa taholta, joka on erikoistunut arvioimaan vastaavanlaisia tapauksia. Lausunto kuului pääpiirteissään näin:

– Mitä varhaisemmassa vaiheessa rikosprosessia henkilöllisyys paljastetaan, sitä enemmän pitää olla kyse muusta kuin ”taviksesta”.

Onko matopurkki nyt auki?

Joten kerrataanpa epäillyn asema tässä kohdassa.

Viitasalo, 26, oli ennen tämän kauden alkua pelannut jääkiekon SM-liigassa 124 ottelua ja Ruotsin pääsarjassa Elitserienissä 40 ottelua. Suomen A-maajoukkueessa hän oli esiintynyt yhteensä viidessä ottelussa, viimeksi Karjala-turnauksessa marraskuussa 2024. Arvokisoissa hän ei ole koskaan edustanut Suomea.

Saavutustensa ja tähänastisen uransa puolesta Viitasalo on ”Pertti Peruspakki”, jonka nimi ei sanonut ennen viime torstaita valtaosalle jääkiekon seuraajista mitään.

Mitä enemmän tätä tapausta miettii ja kaivelee aiempia vastaavantyyppisiä tapauksia, sitä vähemmän löytyy perusteluja sille, miksi STT julkaisi epäillyn nimen jo nyt.

Koko media-alan käytäntöjä ajatellen uutisoinnissa on vahva ennakkotapauksen leima. Jos STT selviää tapauksesta ilman huomautusta tai sanktiota, on avattu kokonaan uusi matopurkki. (Käytännössä ainoa sanktio voisi olla Julkisen Sanan Neuvoston langettava päätös, jos joku kantelisi asiasta JSN:oon.)

Tämä tarkoittaisi, että jatkossa jokaisen pikkujulkkiksen tai perttiperuspakin pienimmästäkin rikosepäilystä voitaisiin uutisoida niin, että uutisessa ja otsikossa mainitaan tämän nimi.

En oikein keksi, ketä tämä palvelisi. Kun ei niillä tavisten nimillä saa edes klikkejä.

Halusiko STT näyttää hauista?

Saa tulla kommentoimaan, että seuraava on omasta (folio)hatustani vedetty täysin irrationaalinen ajatus, mutta en voi välttyä ajattelemasta tätä: mitä jos STT:n poikkeuksellinen ja tietyllä tapaa harkitsematonkin ratkaisu liittyy samaan aikaan käynnissä olevaan keskusteluun koko STT:n asemasta?

STT:n pääomistajan Sanoma Oy:n uutismediat aikovat joko merkittävästi vähentää STT:n uutistoimisto- ja kuvapalveluiden käyttöä tai jopa lopettaa niiden käytön kokonaan. Tämä koko media-alaa ravistellut uutinen tuli kymmenen päivää ennen STT:n julkaisemaa Viitasalo-uutista.

Entä jos STT halusikin tällä uutisellaan näyttää, että kyllä täältäkin tarvittaessa pesee? Mitä jos kyse olikin STT:n halusta osoittaa oma tarpeellisuutensa, ja Viitasalo sattui joutumaan kohteeksi?

Pahoin vaan pelkään, että STT:n pyrkimys hauiksen näyttöön saattoikin osua omaan nilkkaan. Julkisen Sanan Neuvoston langettava päätös voisi olla nykytilanteessa yksi viimeisistä nauloista STT:n arkkuun.

Se on joka tapauksessa selvää, että on käräjäoikeuden tuomio mikä tahansa, tai vaikka Viitasalo välttyisi kokonaan tuomiolta, STT on ikuisesti tuominnut hänet rahanpesijäksi.

En yllättyisi yhtään, jos lauantaina 25. lokakuuta Ässien ja Lukon kohdatessa Porin Isomäen seisomakatsomossa näkyisi lakana, jossa lukee ”Nuutti, määki tarttisi pesuu ekstiä – et sää millää ehtis” tai jotain muuta yhtä nerokasta.

Ennen kuin ryhdytään tuomitsemaan ihmisiä ennen tuomiostuinta, pitäisi miettiä tällaisiakin.

Oikeudenkäyntiäkin ajatellen STT:n uutisella voi olla merkitystä. Kun käytännössä koko Suomen media on jo julkaissut Viitasalon nimen, asetelma voi olla samanlainen kuin takavuosikymmenten sketsisarja Tabun kyläkäräjillä. Niissä sketseissä oikeudenkäynti alkoi tällaisella kutsulla:

”Tuokaa syyllinen sisään – oikeudenkäynti voi alkaa.”

Juttua muokattu kello 20.38. Täsmennetty kohtaa STT:n tuottamista uutisista muotoon ”Suomen Tietotoimisto julkaisee vain äärimmäisen harvoin urheiluun liittyviä uutisia, jotka perustuvat sen omaan uutishankintaan”. Lisätty sanat ”urheiluun liittyviä”.

Harri Pirinen