Suomalaisessa jääkiekkoilussa eletään mielenkiintoisia murrosvaiheita. Tämän Liiga-kauden jälkeen Liigan sarjajärjestelmä muuttuu ja se tarkoittaa merkittäviä muutoksia parin vuoden siirtymällä koko suomalaiseen ammattikiekkoiluun.
Joukkuemäärä tulee Suomen pääsarjassa laskemaan ja Liigan sekä Mestiksenä tunnetun sarjan yhteinen joukkuemäärä kokee myös tiputuksen.
Tämä tulee välittömästi vaikuttamaan myös sarjojen laatuun, sillä pelipaikat vähenee, joka automaattisesti tarkoittaa sitä, että sarjojen keski-ikä kokee pientä nousua.
Liigan sarjajärjestelmäuudistuksen vuoksi olisi myös äärimmäisen tärkeää, että Suomen jääkiekkoliiton alaisuudessa pyörivät juniorisarjat myllätään läpi ja luodaan rajoituksia pelaajien siirtymisille ikäluokkien välillä.
Allekirjoittanut on kaikkea turhaa byrokratiaa vastaan, mutta urheilullisuudesta puhuttaessa haluaisin nähdä muutoksen suomalaisessa juniorijääkiekossa.
A-nuorten SM-sarja ei palvele ketään
Tällä viikolla käynnistyi a-nuorten SM-sarjan pudotuspelit. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella on mukana kahdeksan joukkuetta, jotka pelaavat paras kolmesta ottelusarjat neljässä eri otteluparissa. Näistä voittajat matkaavat puolivälieriin, joissa pelataan paras viidestä menetelmällä.
Yleiset hallipuheet ovat nykyään sitä luokkaa, että b-nuorten SM-sarjaa kannattaa käydä katsomassa, sillä a-nuorten SM-sarja on täysi väliinputoaja. Allekirjoittanut on joitakin a-nuorten SM-sarjan otteluita käynyt seuraamassa ja tämä väite on helppo allekirjoittaa faktaksi.
Ongelma a-nuorten SM-sarjan tason suhteen on puhtaasti se, että sarjaan on syystä tai toisesta otettu mukaan 18 joukkuetta. Lisäksi sarjassa pelaa maksimissaan neljä ikäluokkaa, kun tällä kaudella saa olla mukana kahdeksan pelaajaa, jotka ovat yli 20-vuotiaita.
A-nuorten varsinainen ikäluokka on 2006 ja 2007 syntyneet pelaajat. Ottelussa saa olla mukana kahdeksan 2004 ja 2005 syntynyttä pelaajaa, joskin vain neljä 2004 syntynyttä pelaajaa.
A-nuorten SM-sarjassa pelaa siis parhaimmillaan 22-vuotiaita pelaajia, jotka ovat jo aikamiehiä verrattuna sarjassa mahdollisesti pelaaviin 17-18-vuotiaisiin pojan kloppeihin.
Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että b-nuorten SM-sarja on alle 18-vuotiaiden pelaajien sarja, jossa pelaa pääsääntöisesti 2008 ja 2009 syntyneitä pelaajia, mutta ei kuitenkaan vanhempia.
A-nuorten SM-sarjassa olisi vielä tällä kaudella saanut pelata muun muassa yli 70 tehopistettä Tampereen Tapparan riveissä Liiga-kaukaloissa iskenyt Benjamin Rautiainen. Lisäksi a-nuorten SM-sarjaan sopisi monta kymmentä Liigassa pelaavaa kiekkoilijaa.
Ongelmat ja niiden ratkaisut?
Suurimmat ongelmat a-nuorten SM-sarjaan ovat ehdottomasti ne, että Liigan suuren joukkuemäärän vuoksi Liiga-joukkueet ovat nostaneet liian matalalla kynnyksellä omat nuoret pelaajat mukaan Liiga-kaukaloihin, vaikka pelillinen taso ei vielä olisi Liigaan riittävää.
Pelillinenkin taso voi olla toki riittävää, mutta usein fyysisessä tasossa tulee puute.
Kun Liiga-seurat nappaavat a-nuoristaan makeimmat kirsikat matkaansa, niin a-nuorten joukkue täydentää kokoonpanon parhailla b-nuorilla ja tästä muodostuu loputon ketjureaktio.
Esimerkiksi Turun Palloseuran a-nuorissa voisivat vielä tällä kaudella pelata Montreal Canadiensin varaama Aatos Koivu, New Jersey Devilsin varaama Kasper Pikkarainen ja puolustaja Mitja Jokinen.
Koivu on osoittanut Liigassa (sarkastisesti sanottuna) niinkin kovaa tasoa, kun 44 otteluun on syntynyt tehot 4+5. Isokokoinen Pikkarainen on iskenyt 42 otteluun tehot 2+4. Jokinen on 34 otteluun tehnyt yhden maalin.
Nämä kaverit pelaavat Liigaa ja ovat peleissä mukana, mutta eivät ratkaisevassa roolissa. Kun näitä ikäluokan helmiä on nostettu a-nuorista liian nopeasti ylös, niin TPS:ssä on jouduttu poimimaan nuoria 2008 syntyneitä pelaajia liian nopeasti pelaamaan a-nuorten SM-sarjaan.
TPS:ssä tilanne on toki se, että a-nuorten joukkueen tehokkaimmat pistemiehet ovat juuri 2008 syntyneet Wilmer Kallio ja Olli Wahlroos. Kallio on iskenyt 44 otteluun 30 tehopistettä ja loukkaantumisista kärsinyt Wahlroos 26 otteluun 16 tehopistettä.
Mikäli nämäkin nuoret lupaukset pelaisivat vielä ikäisiään vastaan b-nuorten SM-sarjassa koko kauden, niin he voisivat olla parhaimmillaan jopa kaksi tai kolme pistettä otteluun iskeviä pelaajia, joiden henkilökohtainen taitotaso saisi kehittyä rauhassa maksimaaliselle tasolle.
Kun Koivun, Jokisen ja Pikkaraisen kaltaiset vielä alle 20-vuotiaat pelaajat kiekkoilisivat a-nuorten SM-sarjassa muiden seurojen lupausten tavoin, niin sarjan yleinen taso olisi parempi ja muutkin ikäluokan pelaajat kehittyisivät urallaan seuraavalle tasolle.
Yleensä nuorista pelaajista puhuttaessa käytetään termiä, jossa jokin sarja on pelattava läpi, jotta voi nousta seuraavalle tasolle. Jotta voit pärjätä Liigassa, ole paras Mestiksessä. Jotta voit pärjätä NHL:ssä, ole paras AHL:ssä.
TPS:n nuorista kukaan ei ole pelannut edes a-nuorten SM-sarjaa läpi, joten miten pelaajat voisivat olla ratkaisuroolissa Liigassa?
NHL:ssä tätä nykyä Buffalo Sabresin GM:nä toimiva Jarmo Kekäläinen on puhunut, että nuoret NHL:ään varatut pelaajat saattavat taitotason puolesta olla jo kypsiä NHL-kaukaloihin alle 20-vuotiaina, mutta henkisellä ja fyysisellä puolella tulee esteet.
Tätä samaa haetaan takaa myös tässä näkökulmassa.
Siirtokielto Liigaan, a-nuoriin ja b-nuoriin?
Nyt näkökulmassa on edetty pisteeseen, josta koko kuviossa on kyse.
Liigan ja a-nuorten välisten joukkueiden väliin tulisi luoda siirtokielto, mikä estää nuoren pelaajan Liigaan nousemisen turhan aikaisin.
Siirtokielto tarkoittaisi tässä näkökulmassa sitä, että b-nuorissa, kun pelaajalla tulee ikä täyteen ja on aika nousta iän puolesta a-nuorten SM-sarjaan tai ikäluokkaan sarjatasosta riippumatta, niin nuoren pelaajan tulisi pelata yksi kokonainen kausi a-nuorissa ennen siirtymistä miesten peleihin.
Vastaavasti b-nuorista ei a-nuorten joukkue saisi nostaa pelaajia riveihinsä yhtään aikaisemmin. Eli b-nuorissa olisi pelattava ikäluokka täyteen.
Tämä muutos itsessään nostaisi joukkueiden tasoa merkittävästi ja tekisi b-nuorten SM-sarjasta merkittävästi kilpailullisemman, mitä se tälläkin hetkellä jo on, mutta vieläkin paremman.
B-nuorista alaspäin taas c-nuoriin katsottaessa olisi hyvin pieni poikkeus. C-nuorista saisi b-nuorten joukkue nostaa yhden alaikäisen pelaajan riveihinsä pelipaikkaa kohden.
Eli jos organisaatiossa on yksi superlupaava c-nuorissa oleva hyökkääjä, puolustaja ja maalivahti, niin nämä pelaajat voisivat nousta pelaamaan alaikäisinä b-nuorten kanssa.
C-nuoriin voisi nostaa jo nuorempia ikäluokkia pelaamaan isommalla kädellä, koska 14-16-vuotiaat pojat ovat fyysisesti ihan eri luokkaa kuin vastaavasti 16-20-vuotiaat pojat. Ja 14-vuotias nuori kestää iskut fyysisesti 16-vuotiasta vastaan paremmin kuin 16-vuotias esimerkiksi 20-vuotiasta pelaajaa vastaan.
Mikä vaikutus siirtokiellolla olisi? Tämä tarkoittaisi todennäköisesti ulinaa aluksi, mutta pitkässä juoksussa järjestelmällinen pelaajien kehittäminen ikäluokkiensa parhaita vastaan nostattaisi yksilön taitotasoa.
Fysiikkaa jokainen pelaaja pystyy kasvattamaan uransa jokaisessa vaiheessa, mutta nopeus ja yksilötaito kehittyy vain nuorena.
Suomalaisessa jääkiekossa ja kaikessa muussakin urheilussa on hirvittävä tarve saada nuoret yksilöt pelaamaan aikuisten kanssa nopealla tahdilla. Nuorissa pelatessa on enemmän aikaa harjoitteluun ja yksilötaitojen kehittämiseen.
Suomalaisissa jääkiekkoseuroissa yritetään jatkuvasti marinoida pelitapaorientoituneita pelaajia, kun yksilön taitotason kehittäminen pitäisi olla prioriteetti numero yksi.
Jokaisesta taitavasta pelaajasta voidaan rakentaa rajusti joukkueen eteen taisteleva agitaattori, mutta agitaattorista ei voida rakentaa pelejä ratkaisevaa maalitykkiä.
Siirtokielto tarkoittaisi toteutuessaan pitkässä juoksussa sitä, että suomalaisesta pelaajatuotannosta tulisi läpi entistä taitavampia pelaajia ja korkealla tasolla pelattavasta a-nuorten SM-sarjasta olisi tarjolla pelaajia vielä muihinkin sarjoihin sekä ammattilaisuran rakentamiseen.
Karu faktahan on se, että ei enää 22- tai 21-vuotiaan nuoren aikuisen pitäisi pelata alle 20-vuotiaiden sarjassa jääkiekkoa. Mikäli ikäluokan parhaat olisivat sarjoissa mukana, niin näille pelaajille tarvitsisi löytää pelipaikat Suomi-sarjasta tai kakkosdivisioonasta.
Vaikutus alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin?
Mikäli kaikki parhaat b-nuoret pelaisivat toisiaan vastaan SM-sarjassa, niin se mahdollisesti parantaisi alle 18-vuotiaiden pelaajien maajoukkuetta.
Kun nuoret pelaajat pelaavat toisiaan vastaan kovia pelejä viikonlopusta toiseen, niin koko ikäluokka kehittyy ja kilpailu kasvaa.
Toki Suomesta lähtee jo nuorella iällä pelaajia Pohjois-Amerikkaan joko CHL:n alasarjoihin tai USHL:ään, mutta kokonaisuuden kannalta parhaat alle 18-vuotiaat pelaisivat Suomessa toisiaan vastaan.
Argumentti, jota tässä tilanteessa voidaan esimerkiksi Suomen jääkiekkoliiton tai Liiga-seurojen puolelta käyttää on se, että: ”Eikö nuoret kehittyisi paremmiksi, jos pelaisivat vanhempien kanssa?”, mutta koko näkökulman peruste ja kysymys on se, että kuka kehittyy a-nuorten SM-sarjassa?
Hyvin harva, kun tilanne on tämä. Pienillä byrokraattisilla päätöksillä a-nuorten sarjasta pystytään rakentamaan kokonaisuus, missä pelaajat kehittyvät, ja joka nostaa myös b-nuorten SM-sarjan kehitysmahdollisuudet uudelle tasolle.
Alle 18-vuotiaiden MM-kisat pelataan aina keväällä juuri ennen miesten jääkiekon MM-kisoja. Näissä kisoissa pelataan kuitenkin ikäluokan parhaita vastaan, joten sama suhde pelaajille on Kanadan ja Yhdysvaltain kanssa.
NHL-varauksen suhteen jeesustelu on myös turhaa, sillä NHL:n kykyjenetsijät tutkivat pelaajan yksilötaitoa luistelusta, pelisilmästä ja kiekonkäsittelystä alkaen. Nämä seikat käyvät ilmi jo juniorikaukaloissa, eikä paremman varauksen saamiseen tarvita otteluja miesten kanssa runsaasti alaikäisenä.
NHL-seurojen johtohenkilöt hakevat pelaajia kymmeneksi vuodeksi organisaatioihin, ei lyhyellä tähtäimellä.
A-nuorten sarjajärjestelmä?
Tällä hetkellä kuten aiemmin todettua on a-nuorten SM-sarjassa pelaa yhteensä 18 joukkuetta, mikä on ehdottomasti liikaa.
Suomen jääkiekkoliitto on tehnyt monesti täysin absurdeja ratkaisuja ja tämä on yksi niistä.
Ehdottomasti oikea ratkaisu olisi pelata 12+12 sarjaa SM-sarjan ja ”Mestiksen” kanssa, jotta kilpailullisuus olisi kaudesta toiseen parasta.
Mutta mikäli Suomen jääkiekkoliitto haluaa jatkaa pelleilyään ja pitää joukkueita jokaisesta pitäjästä mukana, niin silloin muutos saisi tapahtua sarjan läpipelaamisen suhteen.
Ehdotus esimerkiksi 18 joukkueen a-nuorten SM-sarjaan olisi se, että syksyllä pelataan kaksinkertainen alkusarja, josta yhdeksän parasta jatkaa ylempään jatkosarjaan ja yhdeksän heikointa alempaan jatkosarjaan.
Nämä sarjat pelasivat sisällään kaksinkertaisen sarjan vanhan sarjan päälle. Ylemmän jatkosarjan neljä parasta joukkuetta pääsevät suoraan puolivälieriin ja loput jäävät odottamaan vastustajia alemmasta jatkosarjasta.
Alemman jatkosarjan kolme parasta joukkuetta pääsisivät pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle pelaamaan ylemmän jatkosarjan sijoille 5-9 sijoittuneita joukkueita vastaan.
Kuuden heikoimman joukkueen kaudet päättyisivät tai mahdollisesti kaksi heikointa pelaisivat karsintasarjaa ”Mestiksen” finalisteja vastaan.
Siirtokiellot ja sarjajärjestelmämuutos nostaisi kilpailua aivan uudelle tasolle sekä mahdollistaisi pelaajien kehittämisen pitkälle omissa seuroissaan.
Tämä pakottaisi myös Liiga-seurat panostamaan juniorityöhön entistä enemmän ja siirtokiellon myötä Liiga-seurat olisivat pakotettuja hankkimaan ammattilaisia junioreiden sijaan.
Ja toki Liiga-seurat ihan yhtälailla saisivat omaa juniorituotantoaan Liiga-kaukaloihin, mutta vasta vanhemmalla iällä.
Keneltä se on pois?
Näkökulma: Nico Oksanen
