Ilta-Sanomat toi perjantaina aamuvarhain julki tiedon, josta Suomen jääkiekkopiireissä on jo pitkään hiiskuttu.
Tai oikeastaan kaikki ovat asian tienneet, mutta mikään media ei ole aiemmin saanut asiaan lihaa luiden ympärille. Kukaan ei ole suostunut puhumaan asiasta.
Silti tieto hätkähdytti.
Suomen NHL-pelaajat eivät halua pelata Antti Pennasen valmenuksessa.
Ilta-Sanomien mukaan Leijonien NHL-pelaajat olivat viime kesänä keskustelleet mahdollisuudesta saada NHL:n kaksinkertainen mestarivalmentaja Paul Maurice olympiaturnaukseen joukkueen valmennustiimiin – tai jopa päävalmentajaksi Pennasen paikalle.
Vuosi sitten pelattu 4 Nations -turnaus meni Leijonilta penkin alle. Leijonien peli oli kauniisti sanottuna sekavaa, ja Pennasen esiintyminen median edessä oli silmiinpistävän epävarmaa.
Kaikesta näki, että Pennanen ei nauttinut olostaan Suomen huippupelaajien ja kriittisen median ristitulessa.
Pelaajat eivät luottaneet Pennaseen, ja media kyseli ikäviä kysymyksiä. Pennanen oli televisiokameroiden lamppujen loisteessa kuin peura ajovaloissa.
Kerran Pennanen jätti saapumatta turnausjärjestäjien viralliseen lehdistötilaisuuteen, koska joukkueenjohdolle oli sattunut ”katkos kommunikaatiossa”.
Turnauksen aikana Pennanen sortui myös valehteluun. Hän väitti, ettei tiedä, missä Patrik Laine vietti yönsä ja aikaansa pelien välissä.
Koko paketti oli iloisesti levällään – ja joukkue tietysti aisti tämän. Luottamus päävalmentajaan oli nollassa.
***
Siksi johtavat pelaajat nostivat kesällä keskenään kissan pöydälle. Sille, miksi pelaajat päätyivät puhumaan juuri Paul Mauricesta, oli looginen syy.
Maurice oli valmentanut Florida Panthersin kahdesti peräkkäin Stanley Cup -voittajaksi. Joukkueessa pelasi neljä suomalaista: Aleksander Barkov, Eetu Luostarinen, Anton Lundell ja Niko Mikkola. Lisäksi Tuomo Ruutu kuuluu Mauricen johtamaan valmennustiimiin – kuten myös Pennasen Leijona-tiimiin.
Tämä viisikko on konkreettisesti nähnyt ja kokenut eron Mauricen ja Pennasen valmentamisessa. Se ero on valtava, erityisesti kun valmennetaan NHL-pelaajia pelaamaan NHL-pelaajia vastaan NHL-kaukalossa.
Siitä juttu on lähtenyt leviämään, ja se päätyi myös Leijonien GM:n Jere Lehtisen korviin. Ilta-Sanomien mukaan Lehtinen tiesi pelaajien mielipiteestä, mutta asia ei koskaan edennyt millään tavalla Jääkiekkoliitossa.
Koska liitto ei (tälläkään kertaa) lotkauttanut korvaansa pelaajien mielipiteelle, lopulta joku Leijonien sisältä halusi vuotaa asian Ilta-Sanomille. Syy on selvä: NHL-pelaajat halusivat eroon Pennasesta.
***
Antti Pennanen on mukava ja kohtelias mies (silloin kun ei joudu vastailemaan ikäviin kysymyksiin kameroiden ja nauhuroiden edessä) ja (ainakin ollut) erinomainen jääkiekkovalmentaja.
Mutta pitää ymmärtää, että on monenlaisia jääkiekkovalmentajia – aivan kuten on monenlaisia ihmisiä.
Pennanen on parhaimmillaan apuvalmentajana, jykevänä taustatukena.
Pennanen oli pitkään Leijonakuningas Jukka Jalosen luottomies ja itsestään selvä valinta valmennusryhmiin. Ei ole väärin sanoa, että Pennanen on luonut kannuksensa Jalosen vanavedessä ja jalanjäljissä.
Näin muodoin ei ole yllätys, että Pennasella – kuten Jalosella päävalmentajataipaleensa alkupuolella – on vaikeuksia saada NHL-pelaajien luottamus ja kunnioitus. Jalonenkin oli aiemmin enemmän pelin kuin pelaajien valmentaja.
Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Jalonen yritti saada meritoituneet NHL-pelaajat pelaamaan kehittämäänsä ”Meidän peliä”. Pelaajat nousivat kapinaan ja ottivat lopulta homman haltuunsa. Lopputuloksena oli olympiapronssi.
***
Toki Pennanen valmensi päävalmentajana HPK:n Suomen mestariksi keväällä 2019. Päävalmentajana hän johdatti Nuoret Leijonat MM-hopealle 2022 ja -pronssille 2021.
Mutta aikuisten päävalmentajana hänen pestinsä ovat HPK:n mestaruuden jälkeen olleet vaikeita. Kahden vuoden pesti Ilveksessä päättyi tulokselliseen katastrofiin ja sekaviin selityksiin.
Leijonissa ensimmäisen kauden ”saavutukset” olivat MM-kisojen seitsemäs sija ja 4 Nationsin neljäs eli jumbosija.
Viimeistään HPK:ssa voittamansa Suomen mestaruuden jälkeen Pennanen alkoi enenevässä määrin kiinnostua psykologiasta, ihmismielestä ja ihmisten johtamisesta. Pennanen opiskeli Tommy Hellstenin opissa ”Ihminen tavattavissa” -terapiaa. Pennasella oli omat sivutkin, joilla hän esitteli taustaansa, toimintaansa terapeuttina ja joilla kuka tahansa pystyi varaamaan hänelle ajan terapiaan. Nyt sivut on poistettu.
Edellä mainittuun viitaten tuntuu erikoiselta, että juuri viime vuosina Pennanen itse on vaikuttanut aiempaa epävarmemmalta, eikä mistään ole kuulunut ylistystä Pennasen (ihmis)johtamistaidoista. Pikemminkin päinvastoin.
Tämä voi johtua siitä, että hänestä todella tuntuu siltä miltä hän näyttää: epämukavalta ja epävarmalta. Se ei ole mikään ihme, sillä Pennanen on joutunut koko valtakunnan silmätikuksi pestiin, jossa tulee todennäköisesti enemmän kritiikkiä kuin missään tehtävässä Suomessa. No, ehkä jotkut johtavat poliitikot toimivat vielä kriittisempien katseiden alla.
***
Apropoo. Perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Juuso joutui kevään 2023 eduskuntavaalien jälkeen tehtävään, jonka hoitamiseen hänellä ei ollut mitään edellytyksiä: sosiaali- ja terveysministeriksi. Niin Suomen politiikassa usein käy.
Voi hyvin olla, että Juuso ei koko sydämestään edes halunnut kyseiseen pestiin, mutta jonkun Perussuomalaisista oli otettava tehtävä hoitaakseen. Se on Juuson puolustukseksi sanottava, että koko vastuualue oli sellainen, ettei kukaan olisi selvinnyt siitä sekasotkusta kunnialla.
Pennasen tilanne on samankaltainen. Hän joutui Leijonakuningas Jalosen saappaisiin, jotka olivat alkaneet vuotaa jo pari vuotta aiemmin; siis aivan valtaviin ja jo valmiiksi rikkinäisiin jalkineisiin. Sitten paikalle tulivat maan parhaat pelaajat, jotka huomasivat heti, että koutsin saappaissa on reikä. Asialle hihiteltiin pienissä piireissä.
Sitten pelaajat, jotka halusivat joukkueen parasta ja ennen kaikkea itselleen parhaat saatavissa olevat menestymismahdollisuudet, alkoivat kehitellä ratkaisua tilanteeseen. Päätyminen Paul Mauriceen oli hyvin loogista. Pelaajat tiesivät, että Mauricen johdolla kaikki olisi mahdollista.
Kaisa Juuso totesi väistämättömän edessä tehtävänsä mahdottomuuden ja ilmoitti torstaina eroavansa ministerin virasta. Puolueen mukaan Juuso tajusi itse rajallisuutensa tehtävän hoitoon ja teki eropäätöksen itse.
Tämä on Suomen politiikassa erittäin harvinaista, sillä tapana on yrittää roikkua vallan viimeisissä oljenkorsissa niin kauan kuin henki pihisee. Siksi Juuson ratkaisu oli myös erittäin kunnioitettava.
Antti Pennasella ei ole olympiaturnauksen jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin seurata Juuson esimerkkiä. Leijonien pelaajien antama epäluottamuslause on niin voimakas, että mitään edellytyksiä jatkamiselle ei ole – oudosti ennen olympialaisia julkistetusta jatkosopimuksesta huolimatta.
Tätä ei Ruotsi-ottelun tulos muuta.
Se on selvää, että Jääkiekkoliitto, jossa ei ole ollut minkäänlaista johtajuutta Kalervo Kummolan jälkeen, ei Pennasta erota. Sehän olisi merkki epäonnistumisesta, ja Suomen Jääkiekkoliitto ei epäonnistu.
Mutta Pennanen voi säilyttää kasvonsa pyytämällä itse eroa luottamuspulaan vedoten.
Jos Pennanen tämän tekee, hänet tullaan muistamaan Suomen jääkiekkohistorian suoraselkäisimpänä päävalmentajana.
Se toinen vaihtoehto ei ole ollenkaan yhtä mieluisa.
Harri Pirinen
