Urheilumaailmasta kuuluu kummia.
Muutamien suosittujen lajien sääntöjä on päätetty muuttaa radikaalisti.
Päätökset sääntömuutoksista on tehty Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n salaisessa kokouksessa Milano Cortinan olympialaisten aikana legendaarisella Monzan radalla.
Monza sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Milanosta koilliseen.
Siniviiva sai vihiä kokouksesta ja sen sisällöstä Monzassa asuvalta suomalaiselta urheilutoimittajalta, jolla on tapana käydä aamulenkillä radan ympäristössä.
Sääntömuutosten syy on selvä: lajeista halutaan tehdä nykyistä viihdyttävämpiä. Moni urheilulaji ei nykyisillä säännöillä ole riittävän kiinnostava nykyihmiselle. Nykyään kaiken pitää tapahtua nopeasti, ja loppuratkaisujen pitää olla näyttäviä ja dramaattisia.
***
Kenties suurin sääntömuutos koskee ampumahiihtoa. Jatkossa ammunta yksilökilpailujen viimeisellä kierroksella ja viestikilpailujen viimeisellä osuudella muuttuu täysin.
Ensi kaudesta alkaen viimeisen osuuden ammunta suoritetaan pistoolilla liikkuviin maalehin, joita putkahtaa täysin yllättäen kunkin hiihtäjän eteen viisi per kierros. Ohilaukauksen jälkeen kilpailija joutuu pysähtymään paikalleen ja tekemään kymmenen etunojapunnerrusta.
Nyrkkeilyssä palataan lajin alkukantaisille juurille.
Jos tuomariäänet ovat viimeisen erän alkaessa tasan, siirrytään (lähes kirjaimellisesti) äkkikuolemaratkaisuun.
Ottelijat asettuvat vuorotellen kehän keskipisteeseen, ja toinen ottelija saa lyödä vastustajaansa vapaasti mihin tahansa kehon osaan (paitsi vyön alle) – paljaalla nyrkillä.
Luonnollisesti se ottelija häviää, joka ei enää pääse omin jaloin ylös.
Koripallossa muutos ei ole näin dramaattinen. Ennen viimeistä neljännestä pidetään normaalia pidempi tauko, jonka aikana korirenkaat vaihdetaan halkaisijaltaan kymmenen senttiä suurempiin.
Viimeisellä neljänneksellä kentällä on enää kolme pelaajaa kummassakin joukkueessa, ja kolmen pisteen viiva siirtyy vapaaheittoviivan kohdalle. Jos käy niin harvinaisesti, että ottelu päättyy tasan, jatkoajalla kentällä on enää kaksi pelaajaa.
***
Jääkiekko on kulkenut täysin absurdeissa sääntömuutoksissa etulinjassa.
Jo yli 10 vuotta sitten jatkoaikasääntöä muutettiin merkittävästi. Jatkoajat alettiin pelata kolmella kolmea vastaan.
Se, että arvokilpailuissa myös pudotuspelit ratkaistaan pelaamalla jatkoajalla kolmella kolmea vastaan, on täysin järjetöntä ja 100-prosenttisesti vastoin kaikkea lajin ja urheilun henkeä.
Sääntö on epäkunnioittava ja halveksuu koko lajia ja sen pelaajia.
Olympialaiset ja maailmanmestaruuskilpailut ovat jokaisen urheijan tavoite ja unelma, joihin päästäkseen he ovat vuosikausien ajan tehneet kaikkensa.
Jääkiekkoilijat ovat tulleet olympialaisiin pelaamaan jääkiekkoa maailman parhaiden pelaajien kanssa maailman parhaita pelaajia vastaan.
He ovat tulleet pelaamaan viidellä pelaajalla viittä vastustajaa vastaan.
Sitten, kun ratkaisuhetket koittavat, vaihdetaan lajia.
Jääkiekko kolmella kolmea vastaan on eri laji kuin viidellä viittä vastaan.
Se ei ole jääkiekkoa, se on pihahöntsää.
Toki se on juuri sitä, miten jokainen pelaaja on lajin aloittanut.
Pihoille ja ulkojäille kolmella kolmea vastaan pelaaminen kuuluu. Ei arvokilpailuihin eikä varsinkaan niiden ratkaisupeleihin.
Ihan yhtä hyvin voitaisiin ennen jatkoaikaa vaihtaa pelivälineet ja ratkaista voittaja erällä kaukalopalloa.
Tai miksei saman tien tuotaisi kisoihin kokonaan uusi laji: kolmella kolmea vastaan pelattava jääkiekko. Tulihan katukoripallokin kesäkisojen lajirepertoaariin.
***
Olen aina ollut tätä mieltä, eikä näkemykseeni vaikuta se, mikä joukkue milloinkin voittaa tämän arvottoman näytelmän. Myös monet pelaajat ovat sitä mieltä, että nykyinen sääntö on sieltä ja syvältä – nimenomaan pudotuspeleissä.
(Jutun alussa olevalla videolla JYPin konkarihyökkääjä Pekka Jormakka kertoo näkemyksensä kolmella kolmea vastaan pelattavasta jatkoajasta.)
NHL:ssäkin pudotuspelien jatkoerät pelataan viidellä viittä vastaan.
Milano Cortinan olympialaisissa sääntö koitui Suomen eduksi. Puolivälierässä Sveitsiä vastaan Suomi oli viidellä viittä vastaan pelattaessa yli 50 minuuttia altavastaaja.
Jatkoajalla ulkokaukaloiden kasvatti Artturi Lehkonen osoitti pelisilmäänsä ja karkasi läpiajosta maalintekoon.
Neljästä puolivälierästä peräti kolme ratkesi jatkoajalla.
Ei mikään ihme, että esimerkiksi Ruotsin leirissä sääntöä arvosteltiin äänekkäästi, kun Tre Kronor oli hävinnyt jatkoajalla Yhdysvalloille.
Sen verran suostun pakittamaan, että hyväksyn pitkin hampain kolmella kolmea vastaan pelattavat jatkoajat alkusarjoissa. Mutta näissäkin parempi tapa olisi neljällä neljää vastaan.
Aikataulut eivät käy selitykseksi, sillä olympialaisissa jatkoerän pituus on korkeintaan kymmenen minuuttia, jonka jälkeen voittaja ratkaistaan rangaistuslaukauskilpailussa.
Mutta miettikääpä tätä. Jos olympialaisten finaali päättyy tasan, sen jälkeen pelataan kolmella kolmea vastaan niin kauan, että jompikumpi joukkue tekee maalin.
Voisitteko kuvitella, että jalkapallon MM-kisojen finaalin jatkoaika pelattaisiin kuudella kuutta vastaan?
Niinpä.
Jääkiekon jatkoaikasääntö kertoo vain siitä, että jääkiekon päättäjät eivät itsekään arvosta omaa lajiaan.
Olympialaisten jääkiekon välierä Kanada–Suomi perjantaina kello 17.40.
Harri Pirinen
