Helsingin IFK tuli alkaneeseen Liiga-kauteen todella kovin odotuksin.

HIFK oli palkannut ”seuralegenda” Olli Jokisen uudeksi päävalmentajaksi seuralegenda Ville Peltosen tilalle, jolle näytettiin ovea viime kauden jälkeen.

Urheilujohto Janne Pesosen johdolla oli jälleen hankkinut hyviä pelaajia joukkueeseen täyteen, mutta jo kesäkuussa oli tiedossa, että joukkue on kaikkea muuta kuin riittävä.

HIFK aloitti runkosarjan hienolla vierasvoitolla Jonne Virtasen valmentamasta Mikkelin Jukureista. HIFK teki päätöserään neljä maalia ja käänsi 1-3 -tappioaseman 5-3 -voitoksi.

Sittemmin neljään otteluun joukkue on tehnyt kuusi maalia ja hävinnyt kaikki. Helsingin jäähallissa HIFK on kärsinyt tappiot Lukolle, Kiekko-Espoolle ja tuoreimmassa kamppailussa SaiPalle maalierolla 4-13.

HIFK:n ympärillä paine kasvaa kovaa vauhtia ja monissa piireissä selitellään loukkaantumisilla sekä muilla jutuilla.

On täysin selvää, että loukkaantumiset ovat hidastavia tekijöitä, mutta rehellisesti sanottuna loukkaantumiset eivät saa olla HIFK:n kaltaisessa organisaatiossa hidastava tekijä.

Terhin pohjassa oli valmiiksi reikä – jota ei ole paikattu

HIFK:sta löytyi kokoonpanon osalta reikiä jo ennen kauden alkua. Kun reikiä on täyttämässä Liiga-tasolle täysin riittämättömät nuoret pelaajat, niin pari loukkaantumista ottaa viimeisenkin tulpan veneen pohjasta irti.

Se johtaa jättimäisiin ongelmiin ja lopulta kriiseihin. Nykyiset ongelmat, mitä HIFK:ssa on, eivät ole pelaajien, etenkään niiden nuorten pelaajien vika. Heidät on vain lyöty yksinkertaisesti väärään paikkaan ja joutuvat nielemään paskaa, mitä eivät ansaitse.

Suurin sormi osoittaa urheilujohtoa. Miten HIFK:ssa, jolla on rahaa kuin roskaa ja enemmänkin tarvittaessa käytössä, ei ole tehnyt joukkueesta tarpeeksi leveää tai kärjestä terävää, jotta Jokisella olisi käytössään riittävä kokoonpano?

On täysin käsittämätöntä ajatella, että esimerkiksi nuori puolustajalupaus Bruno Jalasti kuuluu HIFK:n pelaaviin puolustajiin. Sama koskee nuoria hyökkääjiä, kuten Jere Somervuorta ja Lauri Sinivuorta, jotka ovat aivan liian suurissa saappaissa, vaikka varmasti ovatkin potentiaalisia pelaajia ja ansaitsevat peliaikaansa.

HIFK:ssa tilanne yksinkertaisesti on se, että alle 20-vuotiaiden pelaajien ei pitäisi olla tilanteessa, missä he hyvillä näytöillä elokuussa ovat ansainneet pelipaikan Liigassa.

Heidän pitäisi olla suuressa roolissa a-nuorissa tykittämässä pisteitä, kun Liigan runko on pyyhkinyt harjoitusleirillä näillä jäätä ja osoittaneet paikan.

Tähän kauteen lähdettäessä HIFK:lla oli lähtökohtaisena ykkösmaalivahtina Jakub Skarek, joka karkasi NHL:ään. Tämän jälkeen joukkueelle jäi kokenut ja monista loukkaantumisista kärsinyt Niko Hovinen ykkösmaalivahdiksi.

Samaan aikaan esimerkiksi Christian Heljanko palasi Liigaan ja meni Tapparaan. Miksi HIFK ei lyönyt 500 tuhannen euron kausipalkkaa Heljangon eteen ja kysynyt: ”Kuinka seurauskollinen kaveri olitkaan?”.

Puolustuksessa HIFK:lla oli lähtökohtaisesti kuusi puolustajaa, jotka täyttää Liigan kriteerit.

Miten on mahdollista, että HIFK:ssa ei ole lähtökohtaisesti Liigan vaatimukset täyttäviä puolustajia kahdeksaa kappaletta ja tämän päälle esimerkiksi Jalasti sekä Niklas Nykyri kyttäämässä paikkaa, josko pääsisi harjoittelemaan edustuksen kanssa?

AHL:ssä isosta vastuusta nauttinut Toronto Maple Leafsin varaama Topi Niemelä palasi Eurooppaan, mutta siirtyi SHL:ään.

Miksi HIFK ei tätä haalinut riveihinsä etenkin, kun kyseessä on oikealta laukova kiekollinen puolustaja?

Ykkössentteri Jori Lehterä teki viime kaudella hyvät tehopisteet, mutta Lehterälläkin on ikää jo 38 vuotta. Samaan aikaan TPS hankki Aleksi Saarelan riveihinsä. Sveitsistä myös Janne Kuokkanen siirtyi SHL:ään.

Miksi HIFK ei tarjonnut Saarelan ja Kuokkasen tasoisille nuorille, urallaan vielä eteenpäin tähyäville keskushyökkääjille kunnon palkkaa ja kiinnittänyt näitä ykkössentteriksi Lehterän edelle?

Laadukkaita laitahyökkääjiä HIFK:ssa on viisi eli käytännössä kaksi kenttää ja yksi kolmoskenttään.

Kapteeni Iiro Pakarinen loukkaantui ennen ensimmäistäkään Liigan runkosarjaottelua. Miten on mahdollista, että joukkueessa ei ole riittävän laadukkaita pelaajia täyttämässä näitä ruutuja?

Jere Innala oli HIFK:ssa johtavia pelaajia ennen lähtöä ulkomaan kierrokselle. Innala tuli maitojunalla AHL:stä pois 17 NHL-ottelun kokemuksella, mutta päätyi Ruotsiin.

Miksi HIFK ei iskenyt mottipäistä Innalaan ja hankkinut supertähteä Liiga-kaukaloihin?

On täysin selvää, että rahalla ei päästä kiinni onneen, mutta rahalla HIFK:n kaltaisessa organisaatiossa pystyttäisiin tuomaan laatua joukkueeseen eikä epävarmuutta.

Kaikkia pelaajia ei tietenkään voi hankkia ja neuvottelut ovat aina kaksisuuntainen tie, mutta nyt HIFK näyttää siltä, että organisaatio ei ole edes yrittänyt.

Jos HIFK:ssa urheilullinen menestys olisi ensisijainen tavoite, niin joukkue ei lähtisi valmiina epäonnistumaan kauteen.

Nyt tilanne näyttää siltä ja se nähdään Liigan toisen peliviikon jälkeen sarjataulukosta.

Nico Oksanen