Se ei ollut valtava uutinen jääkiekkopiireissä.

Maanantaina kerrottiin, että puolustaja Ilari Kapanen on siirtynyt aluksi marraskuun alkuun asti ulottuvalla lainasopimuksella Helsingin IFK:hon.

IFK on kärsinyt valtavasta loukkaantumissumasta, ja joukkueen päävalmentaja Olli Jokinen tunsi ruotsalaisen Timrå IK:n alle 20-vuotiaiden joukkueessa pelanneen Kapasen entuudestaan. Jokinen valmensi viime kaudella Timrån SHL-joukkuetta.

Siirto lienee toteutunut suurin piirtein niin, että Jokinen tai IFK:n urheilujohtaja Janne Pesonen soitti Kapasen agentille (joka lienee tämän isä Kimmo Kapanen). Sitten sovittiin lainan yksityiskohdat.

Kun Hannes-vaari Helsinkiin lähti

Asiat olivat ja hoidettiin hieman toisin 56 vuotta sitten, kun Ilari Kapasen vaari Hannu Kapanen, joka paremmin Hanneksena tunnetaan, siirtyi kasvattajaseurastaan Joensuun Kiekko-Pojista Helsingin kirkkaisiin valoihin ja Suomensarjassa pelanneeseen Karhu-Kissoihin kaudeksi 1969–70.

Kaksi joensuulaista pelaajaa, Kari Viitalahti ja Unto Turpeinen, olivat sopineet lähtevänsä ”Kissoihin” ja pyysivät Kapasta mukaan. Lopulta kävi niin, että Helsinkiin lähtivätkin Viitalahti ja Kapanen, mutta Turpeinen ei.

– Sanoin, että enhän minä nyt kaverilta vie pelipaikkaa. Mutta Turpeinen sanoi, että mene vaan. Minä menin, ja kaveri jäi Joensuuhun. Minä olin asiasta todella pahoillani, mutta Turpeinen ei, Kapanen kertoo marraskuussa 2024 ilmestyneessä kirjassa Amatööreistä ammattilaiksi (Teos).

– Menin Helsinkiin pelaamaan ja töihin Karhu-Kissojen suurimmalle yhteistyökumppanille Lemminkäiselle. Sitten siirryin töihin pienurakoitsija Kauko Erjamolle, joka oli Karhu-Kissojen perustajia.

– Erjamo oli hyvä pappa. Hän löi viikonloppuisin 200 markkaa käteen ja sanoi, että pitäkää hauska viikonloppu. Panimme rahat puoliksi Viitalahden kanssa, ja kyllä sillä hauskaa pitikin, kun olut maksoi 1,20 markkaa! Kapanen väritteli kirjassa.

Karhu-Kissat putosi SM-sarjasta, ja Kapanen siirtyi HJK:hon. Kapanen vaihtoikin monesti seuraa Helsingissä vuoden välein. Neuvotteluja ja siirtojen taustoja voisi kuvailla värikkäiksi.

Postikortti ja setelinippu

Tuolloin kännykän virkaa toimittivat kirjekyyhkyt – Kapasen kohdalla lähes kirjaimellisesti.

– HJK:n johto lähetti minulle postikortin Tukholman MM-kisoista 1970. Siinä luki, että jos olet kiinnostuntut pelaamaan SM-sarjassa HJK:ssa, ota yhteyttä Kone-Dieselin johtajaan Hannu Kyllästiseen tähän puhelinnumeroon, Kapanen kertoo.

Kyllästinen oli HJK:n entinen pelaaja, ja Kone-Diesel oli yksi HJK:n suurimmista sponsoreista.

– Helsingissä tapaamisessa valtavan tammipöydän toisessa päässä istui viisi HJK:n ja Kone-Dieselin pomoa, minä toisessa päässä. He ojensivat sopimuspaperin, minä olin lukevinani sen ja ojensin takaisin. Silloin he heittivät minulle pöydän toisesta päästä paksun kirjekuoren. Kysyin, mikä tämä on. He vastasivat, että siinä on vuoden palkka!, Kapanen muistelee kirjassa.

– Panin kirjekuoren povitaskuun ja soitin kaverille, että nyt lähdetään syömään, minä tarjoan! En muista tarkkaa summaa, mutta tuhansia markkoja siinä oli. Sillä olisi pitänyt pärjätä koko talvi, mutta en pärjännyt. Jossain vaiheessa kiristin lisää palkkaa ja vähän sainkin, Kapanen kertoo.

Kierros Helsingin illassa

Karhu-Kissoista lähtiessään Kapanen oli kuitenkin luvannut, että jos joukkue nousee takaisin SM-sarjaan, myös hän palaa Kissoihin.

– Ja nehän perkule nousivat. En voinut pettää lupaustani.

Silti tarvittiin taas sopimusneuvotteluja. Nyt ne vasta värikkäät olivatkin.

– HJK:n ja Karhu-Kissojen pomot istuivat Helsingin keskustassa ravintola Wanhan Kellarin eri puolilla. Minä kävelin heidän pöytiensä väliä, ja tonnin per reissu nousi hinta. Jossain vaiheessa lähdin ravintolasta ja kerroin tilanteen Seppo Revolle, joka pelasi Karhu-Kissoissa.

– ”Hodo” ehdotti, että hoidetaan asia niin, että soitetaan Karhu-Kissojen puheenjohtajalle Carl-Johan Granfeltille. Menimme Pub 99:aan, mistä Hodo soitti ”Callelle” ja sanoi, että Hannes jää Karhu-Kissoihin, jos maksatte sen, mitä Hannes pyytää. Asia sovittiin näin.

Tällä välin HJK:n johtoportaan herrat olivat siirtyneet kantapaikkaansa, Ruusulankadun keilahallin ravintolaan.

– Se oli ihan siinä kulman takana. Kiersin korttelin ja menin ilmoittamaan, että siirryn Kissoihin. HJK:n pomot sanoivat, että onnea ja menestystä, mutta putoatte kuitenkin; tule sen jälkeen takaisin HJK:hon. Ja niinhän me pudottiin.

”Rahat tuohon, muuten ei Hannes pelaa”

Sen jälkeen Kapasen perässä oli muun muassa Jokerien legendaarinen seurajohtaja Aimo Mäkinen, joka rakensi narripaidoista suurseuraa.

– Minun piti siirtyä Jokereihin. Oltiin Urheilukadulla baarissa, ja Aimo sanoi, että menee viisi minuuttia, kun hän tekee Lauri ”Late” Monosen kanssa sopimuksen. Lupasin odottaa alakerrassa, mutta sanoin, että kun viisi minuuttia täyttyy, se on goodbye – minä lähden.

– Katsoin kellosta, ja kun kuusi minuuttia oli mennyt, minä lähdin. Aimo oli kuulemma etsinyt minua pitkin Töölöä. Siinä tein hölmön tempun. Olisi kannattanut vaihtaa joukkuetta jo silloin, Kapanen muistelee.

Jokerit voitti ensimmäisen mestaruutensa 1973, kun Kapanen pelasi HJK:ssa. Seuraava kausi kului HJK:n ja Karhu-Kissojen yhdistelmäjoukkueessa, joka jäi sarjan viimeiseksi ja putosi. Vasta sitten Kapanen siirtyi Jokereihin.

– Silloin olin töissä Polar Expressillä, kuten IFK:n Matti Murtokin. Aimo tuli siihen helvetin isolle parkkipaikalle, ja hänen autonsa katolla allekirjoitin sopimuksen. ”Murtsi” huusi, että älä mene noin halvalla. Kuviot oli vähän erilaiset siihen aikaan, Kapanen naurahtaa.

– Jokerien aikaan homma meni niin, että jos sovittuja maksuja ei ollut kuulunut, kävelin Mäkisen talon eteen Ravintola Viiden Pennin kulmalle odottamaan, että Aimo tulee töistä. Sitten sanoin, että rahat tuohon, muuten ei Hannes pelaa. Aimo avasi povitaskun ja antoi setelinipun kirjekuoressa. Mutta ei ruskeassa, vaan aina valkoisessa!

Lööppi ja vihainen puhelu

Kapanen pelasi Jokereissa kaudet 1974–77, jotka olivat henkilökohtaisesti hänen parhaansa. Vuonna 1976 hän edusti Suomea Innsbruckin olympialaisissa, Katowicen MM-kilpailuissa, syksyn Kanada Cupissa sekä joulukuun Izvestija-turnauksessa.

Siirto Jokerien verivihollisen IFK:n paitaan vuonna 1977 oli sekin melko värikäs.

– En tehnyt Jokerien kanssa enää sopimusta, kun Aimo maksoi vähän nihkeästi. Kerran Aimo sanoi, että kun et kerran ala tehdä sopimusta, etsi itsellesi uusi seura. Frank Moberg (IFK:n seurajohtaja) oli jo vähän kysellyt minua IFK:hon.

– Yhtenä päivänä Aimo näki lentokentällä lööpin, jossa luki, että Kapanen siirtyy IFK:hon. Aimo soitti kentältä ja haukkui minut pataluhaksi, ties miksi laukkuryssäksi ja petturiksi. Sanoin, että sinähän käskit minun etsiä uuden seuran, ja nyt olen etsinyt, Kapanen muistelee.

IFK:ssa Kapanen pelasi kolme kautta 1977–80 ja lopetti pääsarjauransa mestaruuteen keväällä 1980. Tuolloin hän oli tehoillaan 17+34=51 mestarien toiseksi paras pistemies, edellään vain Matti Hagman.

Helsingin kattojen yllä

Noina vuosina puolestaan Hanneksen poika Sami Kapanen sai katsella maailmaa Helsingin korkeilta katoilta.

Esa Tikkasen isä Pertti Tikkanen oli Helsingin jäähallin vahtimestari. ”Tiki” oli tuohon aikaan 12–15-vuotias, Sami 4–7-vuotias.

– Nämä olivat melkoinen parivaljakko! Sami oli mukanani treeneissä, jotta vaimoni sai vapaa-aikaa. Joukkueen huoltajat tai Tiki hoitivat Samia. Tikin ja Samin seikkailuista Helsingin hallin katolla ei varmaan paranisi edes puhua. Se oli ihan sekoa. Kerran kysyin Samilta, että missä olitte. Tämä vastasi, että ylhäällä. Kävi ilmi, että nämä olivat menneet jostain luukusta hallin katolle, Hannes nauraa.

Sami pelasi IFK:ssa kauden 1994–95 ennen siirtymistään NHL:ään Hartford Whalersiin.

Kaudeksi 1980–81 Hannes Kapanen siirtyi takaisin Joensuun Kiekko-Poikien I divisioonan joukkueeseen, jossa hän lopetti pelaajauransa kauden 1984–85 jälkeen I divisioonassa.

Hannes Kapanen on ainoa pelaaja, joka pelasi 1970-luvulla kaikissa Helsingin SM-sarjajoukkueissa eli Karhu-Kissoissa, HJK:ssa, Jokereissa ja IFK:ssa.

Sitaatit ovat kirjasta Amatööreistä ammatilaisiksi – Suomalaisen jääkiekkoilijan pitkä matka järvien jäiltä maailmanmestariksi (Teos 2024).

Harri Pirinen