Jonne Virtasen valmentama Mikkelin Jukurit jäi tälläkin kaudella pudotuspelien ulkopuolelle.
Pitkän runkosarjan aikana Jukurit keräsi 15 voittoa varsinaisella peliajalla, ja yhteensä voittoja kertyi 28 kappaletta. Pisteitä Virtasen luotsaama miehistö keräsi 64 kappaletta ja sijoitus oli lopulta 15:s.
Jukurit aloitti kauden erittäin positiivisesti, mutta lopulta heikot syötiin elon tieltä.
Siniviivan toimittajat Harri Pirinen ja Nico Oksanen ottavat Jukurien kauden käsittelyyn.
Mikä meni pieleen?
Pirinen: Marraskuun EHT-turnauksen jälkeen oikeastaan kaikki. Siihenastisella pistetahdilla (21 peliä, 34 pistettä) jatkaessaan Jukurit olisi nyt aloittamassa pudotuspelejä kotiedulla. Syöksy alkoi tarkalleen EHT-tauosta: sen jälkeen Jukurit otti seuraavista kymmenestä pelistä viisi pistettä. Mitä ihmettä Mikkelissä tuolloin tapahtui? Tai mitä sellaista muualla tapahtui, mitä Mikkelissä ei?
Tietenkin perimmäistä syytä pitää hakea joukkueen rakenteesta. Ei tuolla nipulla voinutkaan tavoitella muuta kuin playoutin ja karsinnan välttämistä.
Jos joukkueen paras pistemies kerää 60 ottelun runkosarjassa tehot 13+20=33, se kertoo materiaalista paljon. Näihin pisteisiin myös päättyy kapteeni Jesper Piitulaisen kymmenen vuoden ura Jukureissa.
Siniviivan toimittajien alkukauden arvioissa Jukureille tarjottiin runkosarjan päätteeksi sijoituksia 14., 16., 15., 12. ja 16:s. (Arvaatko muuten, kuka osasi ainoana sijoittaa Jukurit oikealle sijalle, 15? Ja sai jumbokaksikonkin täysin oikein!)
Monesti heikommat joukkueet keulivat alkukaudesta. Jukureille kävi juuri näin. Joukkue pääsi hurmokseen, käänsi ison lähän maalin pelejä edukseen ja uskoi itseensä – taukoon asti. Pitkässä juoksussa materiaalin ja pelitavan erot tulevat väistämättä esiin. Mikkelissä marraskuu oli jopa synkempi kuin muualla Suomessa. Vuodenvaihteen tienoilla Jukurit vielä pyristeli, mutta tammi-helmikuun vaihteen kymmenen pelin ja kolmen pisteen jakson aikana valot sammuivat lopullisesti.
Sen jälkeen Jukurit päätyi samaan ratkaisuun kuin Sport ja laittoi kaikki mahdolliset pelaajansa lihoiksi. Jukurit perusteli ratkaisua tiedotteessaan ”vastuullisilla ratkaisuilla tulevaisuuden turvaamiseksi”. Kahdenkymmenen viimeisen pelin saldo, 11 pistettä, hakee surullisuudessaan vertaistaan. Neljästä viimeisestä ottelusta ei tullut pistettäkään.
Oksanen: Päävalmentaja Virtaselta monet kyselivät läpi syksyn, mistä kova vire on peräisin. Virtanen vakuutteli, että pelaajat tekevät yksinkertaisia asioita ja välittävät toisistaan.
Virtanen tiesi itsekin faktan, jonka tiesi aika moni muukin. Syksyllä pisteet ovat helpommin tarjolla kuin talvella, ja silloin niitä pitää kerätä. Liigassa monet seurat voivat syksyllä sekoilla pelinsä kanssa ja siitä huolimatta raijata tiensä helpostikin pudotuspeleihin. Tästä isoimpina esimerkkeinä Helsingin IFK ja Tampereen Ilves.
Jukurien materiaali oli tähän kauteen lähdettäessä kevyt, mutta siitä Virtanen sai rehellisillä toimillaan revittyä irti enemmän kuin olisi ehkä pitänyt.
Liiga pilasi päätöksillään, kuten Pirinen aiemmin manasikin, Liigan loppukauden ja mahdollisti tyhjennysmyynnit. Tätä mahdollisuutta ei Jukurien urheilujohto jättänyt käyttämättä.
Jukurit olisi saattanut täyden kokoonpanon kanssa taistella pudotuspelipaikasta, mutta kahdeksan joukkoon vievään satamaan tämä laiva ei olisi koskaan ajelehtinut.
Onnistuiko valmennus?
Pirinen: Nähdäkseni onnistui niin hyvin kuin tuolla nipulla oli mahdollista. Yllä mainitut arviotkin kertovat, että oikeastaan kaikki nyt nähtyä paremmat sijoitukset olisivat olleet plussaa.
Päävalmentaja Virtanen onnistui alkukaudella luomaan pelaajiin uskoa suorasanaisella, suorasukaisella ja yksinkertaisella valmennustyylillään. Virtasen tyyli on sellainen, josta lätkäjätkät tykkäävät. Virtanen loi joukkueeseen valtavan määrän itseluottamusta; hän sai pelaajat uskomaan, että nämä ovat parempia jääkiekkoilijoita kuin oikeasti olivatkaan. Se on oikeastaan valmentajan tärkein ominaisuus: pitää osata kaivaa pelaajasta irti kaikki ja vähän enemmän.
Taktisessa pelikirjavalmentamisessa vasta 38-vuotias Virtanen varmasti häviää monelle kokeneemmalle ja lukeneemmalle valmentajalle, mutta pelaajat pelaavat mieluiten Virtasen kaltaiselle umpirehelliselle ”äijälle”. Pitää muistaa, että Virtanen lopetti peliuransa vasta keväällä 2022 ja ryhtyi heti Suomi-sarjan HCIK:n valmetajaksi. Sen jälkeen Virtanen on noussut hämmästyttävällä vauhdilla päävalmentajaksi Liigaan.
Ehkä mieleenpainuvin esimerkki Virtasen valmennustavasta – tai oikeammin viestinnästä – saatiin maaliskuun alussa JYP-pelin jälkeen. Virtaselta kysyttiin MTV:n lähetyksessä, miten hän sai joukkueen sytytettyä heikon ensimmäisen erän jälkeen.
– Sanoin, että jos eivät ala yrittämään, vedän turpaan, Virtanen vastasi.
Ihmettelin ihan aidosti, että kukaan oman elämänsä sofiavirta ei nostanut tuosta lausunnosta isoa kohua.
Oksanen: Virtanen onnistui ainakin tyydyttävällä tasolla. Virtanen on persoonana niin suora ja voitontahtoinen, että ei hän varmastikaan ole tyytyväinen ”ihan hyvään” ja ”odotettuun”, vaan lähti taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan ja viemään joukkojaan pudotuspeleihin.
Nyt Virtasella on takanaan 1,5 vuotta Liiga-valmentajan pestiä. Ensi kausi on se, jolloin katsotaan, mihin suuntaan Jukurien laiva ajetaan. Se on myös todellinen testi entiselle Liigan voimahyökkääjälle.
Miten jatkoon?
Pirinen: Aiemmin mainittuihin tulevaisuuden kannalta vastuullisiin ratkaisuihin liittyi se, että loppukaudella todella moni nuori pelaaja sai ensikosketuksensa Liigaan. Viidenneksi viimeisellä kierroksella Jyväskylässä Jukurien kokoonpanossa oli yli kentällisen verran pelaajia, joilla oli vyöllään korkeintaan kuusi liigaottelua.
Toiseksi viimeisen kierroksen KooKoo-ottelu oli sitten totaalinen farssi: Jukureilla oli kokoonpanossa vain 14 kenttäpelaajaa, joista kuusi ei ollut koskaan pelannut Liigassa. Myös molemmat maalivahdit olivat liigatasolle keltanokkia.
Paljon kertoo sekin, että nyt 710 runkosarjaottelua pelanneella Piitulaisella oli loppukauden peleissä vyöllään suunnilleen yhtä paljon pelattuja liigapelejä kuin muulla joukkueella yhteensä. Piitulainen ei jatka joukkueessa ensi kaudella.
Eli tavallaan Jukurit alkoi aivan fiksusti rakentaa pohjaa ensi kauden joukkueelle jo kevään aikana. Mutta totuus on, ettei joukkuetta voi rakentaa muutaman pelin eikä edes muutaman liigakauden pelanneiden pelaajien varaan.
Kysymys kuuluu, millä ilveellä Jukurit kasaa ensi kaudeksi edes välttävän nipun Liigaan. Varsinkin, kun jo aiemmin mainitussa tiedotteessa kerrottiin, että seuran taloudellinen tilanne on jossain surkean ja katastrofaalisen välillä. Kun vielä kotiottelujen yleisömäärä, keskimäärin 2580 per ottelu, on Liigan ylivoimaisesti heikoin, tilanne on erittäin tukala.
Niin tukala, että ensi kaudella Jukureita ei pelasta putoamiselta mikään.
Oksanen: Jukurien kohdalla pienenä organisaationa Liigassa toimiminen on aina tällaista. Organisaatio tarvitsisi taustalleen vahvan juniorityön, joka tuottaisi edustukseen runkopelaajia, joista voisi joskus kehittyä oikeita Liiga-tähtiä.
Kuten sanot, tilanne on nyt aika kaoottinen, ja Jukureissa on iso työ, jotta joukkue saadaan koottua edes Liiga-kelpoiseksi ensi kaudelle.
64 ottelua tulee olemaan Mikkelissä pitkä taaperrus, mutta ei heitetä joukkueen kanssa vielä kirvestä kaivoon. Pelkästään Virtasen läsnäolo organisaatiossa pitää ryhdin kunnossa, ja tämä seura ei Virtasen alaisuudessa luovuta, mikä on tärkeintä.
Ensi kaudella ei voi tyhjennysmyyntejä tehdä. Tietysti floppaamalla täysin ennen joulua ja voittamalla viisi peliä ensimmäiseen 32 otteluun mahdollistaa tyhjennysmyynnit.
Jukureissakin auttaa Sportin tavoin se, jos organisaatio löytää veret seisauttavan ykkösmaalivahdin, jonka Helsingin Jokerit haluaa sitten ensi kauden jälkeen isolla rahalla ”teksti-tv -skouttauksella” ostaa.
Mikkelissä jääkiekko on ollut aina iso juttu: ei tämä joukkue turhaan voittanut Mestis-mestaruuksia yhdessä KalPan kanssa 2000-luvun alussa. Nyt voisi olla kuitenkin parempi, että Jukurit kuuluu niihin kolmeen joukkueeseen, jotka lähtevät hakemaan uuden alun kautta vauhtia alhaalta.
Synninpäästö vai jalkapuuhun?
Pirinen: Edellä latelemistani madonluvuista huolimatta synninpäästö. Kuten joku (kukakohan?) jo ennen kautta kertoi, Jukurien runkosarjasijoitus oli 15:s. Jukurit oli helmi-maaliskuun floppia lukuun ottamatta Liigan eräänlainen väriläiskä, jopa piristysruiske – ja taisteli maaliskuun alkaessa vielä teoreettisesti jopa pudotuspelipaikasta. Mutta lopulta joukkue oli vain sympaattinen häviäjä.
Oksanen: Vaikka sinä nyt taktisena nerona onnistuit sijoittamaan Jukurit 15. sijalle meistä toimittajista ainoana, niin toistakaan faktaa ei voi kiistää. Synninpäästö tästä kaudesta tulee, mutta ikävä kyllä talous on niin hennolla pohjalla Mikkelissä, että Jukurit ei pystynyt vahvistamaan joukkuetta, jotta olisi voinut tiputtaa HPK:n ulos pudotuspeleistä.
Lue myös: Näin Siniviivan toimittajat arvioivat runkosarjan sijoitukset ennen kauden alkua.
