Nuoret Leijonat 2016 – kymmenen vuotta myöhemmin: Veini Vehviläinen on kokenut kymmenessä vuodessa jääkiekon ja elämän suuret ylä- ja alamäet. Nyt hän haluaa ennen kaikkea nauttia pelaamisesta.
Tammikuun toisena päivänä vuonna 2016 Hartwall Areenassa pelattiin kenties hulluin jääkiekko-ottelu, jota suomalainen kiekkokansa on saanut 2000-luvulla todistaa.
Ok, ehkä vuoden 2003 MM-kotikisojen Ruotsi-ottelu vetää tälle vertoja. Tuolloin Leijonat taipui puolivälierässä Ruotsille maalein 5–6, vaikka johti ottelua jo 5–1.
Tälläkin kertaa taululle jäivät numerot 6–5, mutta erona oli se, että nyt lopussa juhli pieni ja sisukas Suomi.
Nuorten MM-kisojen puolivälieräottelu Suomen ja Kanadan välillä sisälsi niin valtavan määrän erilaisia vaiheita ja käänteitä, että niiden kertomiseen ei yksi artikkeli riittäisi.
Suomen ykkösmaalivahtina kisoihin lähteneelle Veini Vehviläiselle ottelu tarkoitti sitä, että hänen roolinsa muuttui loppukisojen ajaksi.
Ajassa 27.20 Kanadan Lawson Crouse vei vaahteranlehtipaidat 3–2-johtoon Suomen puolustuksen suosiollisella avustuksella. Tuolloin Jukka Jalosen johtama Suomen valmennus reagoi.
Vehviläinen otettiin pois maalilta, ja tämän tilalle luisteli Kaapo Kähkönen.
Ei Kanadan maaleja voinut Vehviläisen piikkiin laittaa, mutta valmennus halusi herättää haparoiden pelanneen joukkueen.
Se onnistui.
Sivuluisua Helsingissä
Myöhään ottelun jälkeisenä iltana moni Helsingissä liikkunut ihminen hieroi silmiään. Yksi Mercedes Benz kiersi pitkään samaa kehää, eikä Mersun perä oikein tahtonut pysyä ajokaistan keskellä.
Vehviläinen ja Suomen kolmosmaalivahti Emil Larmi olivat lähteneet ajelulle. Ainakin osittain kyse oli siitä, että toinen maalivahti antoi vertaistukea pettyneelle kollegalle.
– Me Emilin kanssa tykkäämme molemmat moottoriurheilusta. Käytiin ajelemassa ympäri Helsinkiä ja heitettiin pientä luisua. Liikennesääntöjen mukaan kuitenkin. Mietittiin ihan muuta kuin jääkiekkoa. Se oli ihan hauska rentoutumishomma siihen väliin, Vehviläinen sanoo nyt.
Jääkiekosta ei juuri puhuttu.
– En muista, että siinä olisi paljon ajatuksia purettu. Ehkä enemmän oli niin, että molemmat ymmärsivät tilanteen, ja puhuimme jostain ihan muusta. Sain ajatuksia muualle. Joskus tekee hyvää ajatella jotain ihan muuta eikä jäädä kiinni lillukanvarsiin, Vehviläinen kertoo.
Vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit (Minerva) Vehviläinen kertoi, että ajelun paikan olisi voinut ehkä valita huolellisemminkin.
– Jonkin ajan päästä Larmi huomasi, että ei perhana, olemme ajaneet koko ajan ympyrää Pasilan poliisiaseman edessä!
Myös Emil Larmi muistaa tietysti tapahtuneen, mutta hänen versionsa Vehviläisen ajotyylistä on hieman erilainen kuin kuskilla itsellään.
– Veinillä virtaa suonissa sen verran keskisuomalaista ralliverta, että ei se Mersu ihan hirveästi suoraan kulkenut. Mutta ihan turvallisesti mentiin kuitenkin, Larmi vakuuttaa.
– Jo silloin vietin joukkuekavereista varmaan eniten aikaa Veinin kanssa. Hän on ihminen, jonka kanssa on helppo olla ja purkaa ajatuksia. Ehkä olemme molemmat sopivasti saman verran sekaisin, että olemme löytäneet toisemme, Larmi naurahtaa.
PlayStation auttoi jäällä
Lähes kymmenen vuotta myöhemmin, lokakuussa 2025, Vehviläinen palasi tarinan alun maisemiin.
Sittemmin muun muassa MM-kullalla ja Suomen mestaruudella meritoitunut Vehviläinen siirtyi Mestiksen Jokereihin. Tietysti sillä ajatuksella, että ensi kaudella hän ja Jokerit pelaisivat taas Liigassa.
– Ei tässä kyllä itsestäkään tunnu, että kymmenen vuotta olisi mennyt. Mutta niin se vaan hurahti tuossa, Vehviläinen huokaa.
Hän sanoo nuorten MM-kisojen olleen tärkeä oppimistapahtuma tulevaa uraa ajatellen.
– Silloin sai paljon opettavaisia kokemuksia. Näki paljon siitä, millainen se ammattilaisura tulee olemaan ja mitä se on, kun pelataan painepelejä. Isoimpana asiana on jäänyt mieleen, että se oli ainakin itselleni opettavainen reissu.
– Ja tietysti se, että joukkueessa oli tosi hyvä henki. Jokainen sai olla juuri sellainen kuin on, eikä kenenkään tarvinnut jäkittää. Kaikki, mikä liittyi peliin, tehtiin täysillä. Muuten otettiin aika rennosti. Siitä tuli melkein enemmän kaveriporukka kuin jääkiekkojoukkue, Vehviläinen kuvailee.
Kisoista on jäänyt Vehviläinen mieleen erityisesti kolme hetkeä.
– Kun ekassa pelissä näki, miten paljon siellä oli porukkaa. Silloin tuli olo, että vitsi tää on siisti homma ja on hienoa olla tässä mukana. Toinen oli tietysti se viimeisen pelin voiton tuoma huuma ja se, millainen fiilis siitä tuli. Se oli ihan uskomatonta. Moni ei pääse ikinä elämässään kokemaan sellaista, Vehviläinen sanoo.
Kolmas hetki on yksityisohtaisempi. Tshekin joukkueen supertähti David Pastrnak pääsi läpiajoon, mutta Vehviläinen veti pidemmän korren. Syy tähän oli jokseenkin hupaisa.
– Tykkäsin pelata PlayStationilla NHL-peliä Boston Bruinsilla, jossa Pastrnak pelasi silloin jo toista kautta. Hänen tullessaan kohti ehdin miettiä, mitä tekisin, jos pääsisin pelissä läpiajoon ”hänellä”. Ja Pastrnak teki juuri sen! Vehviläinen nauraa.
Suuren surun keskellä mestariksi
MM-kotikisojen kaudella 2015–2016 Vehviläinen pelasi ensimmäistä kauttaan SM-liigassa. Hän jakoi torjuntavastuun JYPissä suunnilleen puoliksi Tuomas Tarkin kanssa.
Seuraavalla kaudella Vehviläinen pelasi JYPissä vain yhdeksän peliä. Vuodenvaihteessa Vehviläinen ja JYPin toinen maalivahti Markus Ruusu muodostivat Nuorten Leijonien maalivahtikaksikon Montrealissa pelatuissa MM-kisoissa. Vehviläinen kirjautti kisojen maalivahdeista parhaat tilastot ja käytännössä pelasti Suomen putomiselta B-sarjaan.
Kisojen aikana Vehviläistä ja Ruusua tuurannut Jussi Olkinuora oli pelannut niin hyvin, ettei näille ollut enää käyttöä.
– Kun tulimme kisoista, molempien kamat oli pakattu jätesäkkeihin ja siirretty JYPin kopista (Mestis-joukkue) JYP-Akatemian puolelle, Vehviläinen kertoo vuonna 2019 ilmestyneessä Kultaleijonien tarina -kirjassa (Bazar).
Niin laidasta laitaan voi (jääkiekko)maailma heitellä vuodessa. Nuorten maajoukkueesta tuttu maalivahtivalmentaja Aki Näykki kuitenkin halusi Vehviläisen Vaasan Sportiin, jossa hän sai pelata loppukauden.
Vielä suurempia käänteitä oli luvassa seuraavalla kaudella. Vehviläinen siirtyi kaudeksi 2017–2018 Oulun Kärppiin. Hänen isänsä kuoli keväällä 2018 ollessaan vain 47-vuotias. Hautajaiset olivat kaksi päivää ennen välierien alkua.
– Välillä mietin, jaksanko pelata huomenna, kun tuntui, ettei jaksa tehdä mitään. Jostain ne voimat löytyivät. Ajattelin, että iskäkin olisi halunnut minun pelaavan. Ja koin, että oli parempi pysyä liikkeessä. Pelit eivät paljon stressanneet, Vehviläinen kertoo Kultaleijonien tarina -kirjassa.
Tuona keväänä hän teki jotakin, mitä voisi pitää lähes epäinhimillisenä. Vehviläinen torjui Kärpät mestariksi ja hänet valittiin Liigan kauden parhaaksi maalivahdiksi.
– Jäähalli ja joukkue olivat myös turvasatama. Ja kun jätkät tsemppasivat ja tukivat, halusin antaa takaisin kaiken, mikä itsestä lähti. Kun pelit loppuivat, tuli aika sekava olo, jonkinlainen lamaantuminen.
– Oli ihan mukavaa, kun sai kesällä kastella isän haudalla kukat mestaruuspokaalista, Vehviläinen sanoo kirjassa.
Viidessä vuodessa NHL:stä Mestikseen
Suuresta surusta huolimatta Vehviläinen pelasi seuraavalla kaudella jopa paremmin. Hänet valittiin taas Liigan parhaaksi maalivahdiksi, mutta Kärpät hävisi finaalit seitsemännen ottelun jatkoajalla HPK:lle.
Vehviläinen palkittiin kutsulla MM-kisoihin. Niissä hän pelasi yhden ottelun ja pääsi juhlimaan aikuisten maailmanmestaruutta.
Sen jälkeen edessä oli kausi AHL:n Cleveland Monstersissa. Tuon kauden sotki koronapandemia. Sesongilla 2020–2021 Vehviläinen pääsi pelaamaan NHL-ottelun Columbus Blue Jacketsissa. AHL:ssä pelejä kertyi vain viisi, ja Vehviläinen palasi JYPiin.
Sittemmin miehen ura on jatkunut Ruotsin Elitserienin Brynäsissä, JYPissä, TPS:ssä ja nyt Jokereissa.
Mitä Vehviläinen ajattelee urastaan nyt? Onko se mennyt niin kuin hän 10 vuotta sitten ajatteli? Vai osasiko tuolloin edes ajatella uraa eteenpäin?
– En muista, että olisin silloin hirveän pitkälle miettinyt. Ehkä enemmän mietin sitä loppukautta SM-liigassa aika realistisesti. Että kun pystyisi vakiinnuttamaan paikan liigassa, siitä voisi seurata hyviä asioita. En lähtenyt keulimaan, hän sanoo.
– Joskus ehkä vähän mietti, missä järjestyksessä ajattelee asioiden tapahtuvan. Mutta reittejä on erilaisia, ja asiat ovat tosi pienestä kiinni. Sen olen oppinut, että on parempi keskittyä omaan tekemiseen eikä suunnittella kovin paljon tai varsinkaan elää minkään haaveiden varassa, Vehviläinen miettii.
Kymmenen vuotta on tuonut paljon viisautta ja kokemusta.
– Tässä hetkessä on hirmu vaikea sanoa, mitä ajattelen urastani nyt. Ehkä tällaiset asiat ymmärtää paremmin vasta sitten, kun ei enää pelaa. Ainakin nyt on sellainen fiilis, että on tullut aika laajasti erilaista kokemusta erilaisista asioista.
– Toivon, että kertynyttä kokemusta pääsee vielä ulosmittamaan, ja parhaat vuodet ja pelit olisivat vielä edessäpäin. Aika paljon on tapahtunut, ja toivon, että olen oppinut niistä ja se näkyisi omassa tekemisessäni, hän sanoo.
Vehviläinen ottaa esiin venäläisen Sergei Bobrovskin nimen. Nyt 37-vuotias vahti on voittanut kahdella edellisellä kaudella Stanley Cupin Florida Panthersissa.
– Hän on todiste siitä, että tämä ei ole vielä ikä eikä mikään, 28-vuotias Vehviläinen sanoo.
”Siistejä juttuja tulossa”
Vehviläisen lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat melko selkeät. Hänen sopimuksessaan Jokerien kanssa on optio ensi kaudesta. Tuolloin Jokerit pelaa hyvin todennäköisesti Liigassa. Siniviiva ennakoi jo kuukausi sitten, että Vehviläisen jatkosopimus enteilee Jokerien paluuta Liigaan.
– Tärkeintä on nauttia jääkiekon pelaamisesta. Siihen pohjalle on hyvä rakentaa muita asioita. Arkityö toimii tällä hetkellä niin kuin sen pitää toimia. Uskon, että tässä on siistejä juttuja tulossa vielä. Odotan innoissani, mitä tuleman pitää.
Tämän vuoden Nuoria Leijonia Vehviläinen kehottaa vain ”antamaan palaa”.
– Kyllä ne jätkät tietävät, mitä tekevät. Kun luottaa itseensä, hyvä tulee.
Nuorten Leijonien maalivahtitilanteen Vehviläinen näkee positiivisena ”ongelmana”. Viime vuoden MM-kisoissa loistanut Bluesin Petteri Rimpinen ja HPK:n Kim Saarinen pelaavat säännöllisesti Liigassa, ja KalPan Patrik Kerkolallakin on tältä kaudelta liigakokemusta kuuden ottelun verran.
– Molemmat (Rimpinen ja Saarinen) ovat todistaneet tasonsa miesten peleissä. Kumman tahansa voi heittää kehään, ja varmasti menee hyvin. Yleensä on aika hyvä merkki, kun tuon ikäisenä pystyy pelaamaan Liigassa ykkösveskarina. Silloin ollaan hyvällä tasolla; se ei tapahdu vahingossa, Vehviläinen tietää.
Haastattelu: Harri Pirinen
Lue myös Miska Siikosen tarina: Kultaleijona törmäsi seinään ja nousi jaloilleen – ”Ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo”
Lue myös Joni Tuulolan tarina: Tämän miehen liika innokkuus meinasi pilata Suomen kultajuhlat – ”Jos katsottaisiin videolta…”
Siniviiva julkaisee loppuvuoden ja Nuorten MM-kisojen aikana haastattelut vuoden 2016 Nuorten maailmanmestareista. Juttusarjan kirjoittaja kirjoitti vuonna 2016 ilmestyneen kirjan Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016 (Minerva).
