Jääkiekkomaalivahti Meeri Räisänen nosti viime viikonloppuna esiin suuren epäkohdan, joka tuli ilmi miesten kakkosdivisioonan ottelussa.
Räisänen pelaa kakkosessa Laukaan Gladiatorsin maalivahtina. Räisäselle merkittiin lauantain ottelussa Joensuun PeToa vastaan 19 torjuntaa. Oikeasti hän torjui pitkälti yli 50 kertaa.
Sen jälkeen kun Räisänen kertoi asiasta Instagramissa ja Siniviiva julkaisi Räisäsen haastattelun, viestit ovat sinkoilleet ja puhelimet pirisseet halki jääkiekkoilevan Suomen.
Räisänen on saanut aiheesta satoja viestejä ja puheluita, ja myös maalivahtiyhteisössä käy kuhina.
Räisänen avasti matopurkin kannen, ja nyt uusia epäkohtia sinkoilee esiin sieltä ja täältä.
Leijonissa olympia- ja MM-kultaa voittanut Frans Tuohimaa (pääkuvassa oikealla) sanoo, että aihe on hänelle ja käytännössä kaikille maalivahdeille hyvinkin tuttu.
– Tilastoinnissa on korkeammillakin tasoilla ongelmia, ja voin kuvitella, että kun mennään alemmille tasoille, se on varmaan aikamoinen villi länsi, nykyään Ruotsin Allsvenskanin Björklövenissä pelaava Tuohimaa sanoo.
”Ne eivät voi mennä väärin”
Tuohimaa toimii Pelaajayhdistyksen varapuheenjohtajana, eli hän puhuu paitsi maalivahtiyhteisön, kaikkien muidenkin pelaajien puolesta.
– Itse pidän tilastointia yhtenä tärkeimmistä asioista ammattilaisurhelussa. On vaikea nimetä asiaa, jonka olisi tärkeämpää olla just eikä melkein oikein, hän sanoo.
– Minua kismittää aina, jos tilastot ovat väärin, ovat ne kenttäpelaajan tai maalivahdin tilastot. Jokaikisen pisteen, plusmiinuksen, jäähyn, torjunnan ja muiden tilastojen pitää mennä oikein, hän painottaa.
Tärkein perustelu on se, että jokaisella merkinnällä voi olla merkitystä pelaajan palkkaan. Pelaajilla on sopimuksissaan monenlaisia ehtoja, joiden täyttyminen tuo pelaajalle jonkinlaisen bonuksen. Tutuimpia ovat tietysti piste- ja voittobonukset.
– Sopimuksiin voi olla kirjattu bonus siitä, onko pelaaja plusmiinus-tilastossa plussalla vai miinuksella. Tai voi olla bonus tietystä määrästä laukausten blokkauksia. Yksi väärä merkintä voi ratkaista, tuleeko bonus vai ei. Nämä kaikki ovat rahanarvoisia asioita. Siksi ne eivät voi mennä väärin, Tuohimaa painottaa.
– Ja silti sitä tapahtuu koko ajan.
Onko voitto ainoa tärkeä asia?
Tuohimaan ja muiden maalivahtien onnistumista ja keskinäistä paremmuutta mitataan pääasiassa torjuntaprosentilla ja päästettyjen maalien keskiarvolla. Maalivahtien bonuksia on sidottu näihin lukuihin.
Torjuntaprosenttiin vaikuttaa merkittävästi, jos torjuntamäärä heittää usein vaikka vain muutamalla suuntaan tai toiseen. Puhumattakaan yli kolmestakymmenestä, kuten Räisäsen tapauksessa.
Räisäsen kohdalla tilanne on nyt se, että jos hänen torjuntansa PeTo-ottelussa olisi merkitty oikein, hän olisi sarjan maalivahtitilastossa toisena. Nyt hän on yhdeksäntenä.
Ero on valtava ja merkittävä monella tapaa. Tilastot ovat maalivahdin CV, jolla tämä hakee töitä.
Todennäköisesti ylemmän sarjatason joukkue ottaa maalilleen mieluummin pykälää alemman sarjan toiseksi parhaan kuin yhdeksänneksi parhaan vahdin.
Naisilla taas käytännössä korkein tavoite on maajoukkue ja juuri nyt tulevan talven olympialaiset. Jos esimerkiksi naisten SM-sarjan tilastojen mukaan parasta vahtia verrataan miesten kakkosdivarin parhaaseen tai yhdeksänneksi parhaaseen maalivahtiin, sillä voi olla iso merkitys valinnoissa.
Usein todetaan, että tärkein tilasto on kuitenkin voittotilasto. Se on totta – tavallaan.
Suomalaisessa joukkueurheilussa vallitsee niin vahva joukkue-eetos, että jopa valmentajat saattavat ajatella, ettei yksittäisten pelaajien tilastoilla ole juuri merkitystä. Kun ajattelu, jossa yksilöiden tilastojen merkitystä vähätellään, leviää ja yleistyy, ongelma pahenee.
Tuohimaa muistaa tällaisen tapauksen juniorivuosiltaan.
– Kasvoin sellaisessa kulttuurissa, jossa ajateltiin, että vain joukkueella on merkitystä.
– Joskus, kun kyseenalaistin voittopelin jälkeen, ettei torjuntojani ollut merkitty oikein, valmentaja tokaisi, että vain niillä numeroilla on väliä, mitkä ovat tulostatululla. Mutta ehkä tämä on muuttumassa vähän parempaan suuntaan, Tuohimaa sanoo.
Hyväkään maalivahti ei välttämättä saa huonon joukkueen voittotilastoa näyttämään hyvältä, vaikka seisoisi päällään 60 minuuttia joka pelissä. Varsinkin silloin maalivahdin omilla tilastoilla on merkitystä.
Älykiekko muutti kaiken – eikä paremmaksi
Suomen jääkiekossa tilastointi nousi isoksi puheenaiheeksi kaudella 2022–2023, jolloin otettiin käyttöön älykiekko ja sitä myötä ”automaattinen” tilastointi.
Kiekkoon ja pelaajien varusteisiin kiinnitettyjen sirujen piti mullistaa tilastointi. Simsalabim, enää ei tarvittu ihmistä pitämään tilastoja, vaan kaiken piti hoitua automaattisesti.
Piti.
Tuolloin ongelmat vasta alkoivat.
Siruissa, tekoälyissä ja koneissa on se ongelma, etteivät ne pysty tekemään harkinnanvaraista tulkintaa, kuten asioita havainnoiva ajatteleva ihminen.
Tarina kertoo, että aluksi älykiekot oli ohjelmoitu niin, että jos kiekko oli menossa sentinkin maalin ohi, maalivahti ei saanut kiekon torjumisesta tilastoihinsa torjuntaa.
– Silloin tilastoinnissa oli isoja ongelmia. Joulun tienoilla Liiga laski torjunnat uudestaan, ja lähes kaikki maalivahdit saivat lisää torjuntoja, Tuohimaa kertoo.
– Loppukaudeksi systeemiä myös ohjelmoitiin uudestaan niin, että esimerkiksi sitä senttimäärää muutettiin. Olisiko se ollut sen jälkeen kymmenen senttiä. Mutta eihän sekään tietenkään ole oikea tapa, Tuohimaa huomauttaa.
Järjettömiä tulkintoja
Tuohimaan mukaan suurin ongelma tulee juuri tulkinnasta, mikä on torjunta.
– Se, että maalin ohi menevää kiekkoa ei lasketa torjunnaksi, on veskarin kannalta ihan täyttä paskaa, Tuohimaa jopa suivaantuu.
– On tosi vaikea ymmärtää, että huippusektorilta tulee laukaus, joka on menossa 5–10 senttiä ohi maalin, se ei olisi torjunta. Täytyyhän sen olla.
– Joskus kiekko voi olla menossa vaikka 40 senttiä ohi, mutta jos näen, että maalin kulmalla seisoo joku, joka voi ohjata tai josta kiekko voi kimmota maaliin, yritän torjua niin, että kiekko ei mene tälle pelaajalle. Täytyyhän senkin olla torjunta.
– Tai jos lauotaan laidasta takapatjaan, enhän minä voi jättää torjumatta, vaikka kiekko olisi menossa ohi. Jos torjun kiekon mailalla kulmaan, sekin on hyvä torjunta, vaikka kiekko olisi menossa vähän ohi.
– Entä jos läpiajossa tuikkaan kiekon mailallani pois pelaajalta? Se on iso gamesaver. Tai jos pelaaja on nousemassa kulmasta maalille ja lyön kiekon pois mailallani ennen laukausta, senkin täytyy olla torjunta, Tuohimaa luettelee.
Suurin dilemma on se, että mainituista tilanteista ei tule torjuntaa, mutta jos tuleekin maali, se näkyy maalivhdin tilastoissa negatiivisesti.
Yksi aiheen tiimoilta yhteyttä ottanut, viime kaudella Liigassa pelannut maalivahti kertoi, että erään pelin ensimmäisessä erässä häneltä puuttui ainakin viisi torjuntaa. Tämä johtui siitä, että maalivahdin suojuksissa ja kiekossa olleet sirut eivät joko tunnistaneet toisiaan, tai kiekon siru tulkitsi, että kiekko ei ollut menossa maalia kohti.
– Rintapanssarin niskassa on siru, joka laskee jotakin, ja kiekossa toinen siru. Ihan maalaisjärjellä ajatellen tästä seuraa aika paljon sellaista, mikä ei mene oikein. Pitäisi ehdottomasti olla ihminen, joka vähintään tarkistaa datan, Tuohimaa huomauttaa.
Nykyään ihmiselle ei tässä(kään) työssä nähdä enää tarvetta. Tilannehuone korjaa ajoittain torjuntatilastoja – mutta vain niin, että se vähentää ”ylimääräisiä” torjuntoja: ei koskaan lisää.
Tätä käytäntöä ei enää ihmisjärkikään riitä ymmärtämään.
Nyt tilastoja ei voi verrata
Tuohimaa sanoo kiinnittäneensä huomiota myös siihen, että Suomen Liigassa merkitään maalivahdeille nykyään huomattavan pieniä torjuntamääriä.
– Siellä on usein 12, 16 tai 19 torjuntaa. Näitä on tullut nimeomaan viime vuosina eli älykiekon aikana. Siellä on pelejä, joista näkee silmällä, että torjuntoja oli varmasti enemmän.
Jos laskutapa on erilainen eri maissa, maalivahtitilastot eivät ole vertailukelpoisia eri maiden kesken. Ja kun torjuntojen laskutapa Suomessa on muuttunut, eri aikakausien tilastoja ei voi verrata toisiinsa. Ja sehän on jääkiekkofanien lempipuuhaa.
– Viime kaudellakin jopa Maikkarin (MTV3) studiossa analysoitiin, miksi maalivahtien torjuntamäärät ja -prosentit ovat selvästi pienempiä kuin muutama suosi sitten. Puhuttiin pelin muuttumisesta ja vaikka mistä, mutta kukaan ei ottanut esiin torjuntojen laskutapaa. Eikä sitä, että samaan aikaan kun maalikeskiarvot ovat pysyneet suunnilleen samoina, torjuntaprosentit ovat tulleet noin kolme prosenttiyksikköä alaspäin.
Tuohimaa ottaa esimerkiksi viime kauden maaliavahtitilaston kärjen Niklas Rubinin ja kauden 2008–2009 ykkösen Juuso Riksmanin.
Viime kaudella Ässien Rubinin päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,20 ja torjuntaprosentti 91,5.
Riksmanin vastaavat luvut olivat 1,76 ja 94,4.
– Tuo kolmen prosenttiyksikön ero ei selity sillä, että Rubin olisi noin paljon huonompi maalivahti tai laukauksia olisi tullut paljon vähemmän. Osaselitys on se, miten torjunnat lasketaan. Ennen myös peli oli erilaista; ammuttiin enemmän ”joka paikasta”, Tuohimaa näkee.
Vedonlyöntiä ja vilunkipeliä?
Tuohimaa nostaa esille myös vedonlyönnin. Jotkut vedonlyöntiyhtiöt tarjoavat vetoja maalivahtien torjuntamääristä.
– Silloin on ihan hemmetin väärin, jos torjuntamäärät eivät pidä paikkaansa.
Tässä tullaan itse asiassa jo tavallisen kansalaisen oikeusturvakysymykseen.
Alasarjoissa ja junioripeleissä ongelmat ovat eri sfääreissä.
– Kun miettii tuota Meerin tapauksen ympäristöä, siellä ei välttämättä ihan hirveän ammatillisella otteella hoideta näitä asioita, Tuohimaa sanoo.
– Junioripeleistä taas muistan, kun tietyillä paikkakunnilla vitsailtiin, että kotijoukkueen maalivahdilla oli 10–15 torjuntaa jo ennen kuin peli oli alkanut.
Nyt päästäänkin aiheeseen, josta myös on tämän viikon aikana kuulunut paljon erilaisia viestejä: torjuntatilastoja kuulemma vääristetään jopa tahallaan.
Kun puhutaan vaikka alle 16- tai alle 18-vuotiaiden SM-sarjasta (miksei alemmistakin tasoista), ja kilpaillaan siitä, kuka maalivahti pääsee esimerkiksi Pohjola-leirille tai maajoukkueeseen, ja jäähyaitioon torjuntoja laskemaan pääsee käytännössä kuka tahansa…
On kuulunut sellaistakin, että junioripeleissä nimenomaan maalivahtien vanhemmat olisivat poikkeuksellisen innokkaita pääsemään laskemaan torjuntoja.
– En ihmettele yhtään, jos juniorisarjoissa tehtäisiin vilunkia, Tuohimaa sanoo.
Mutta se on vielä kokonaan toinen juttu.
Haastattelu: Harri Pirinen
