Onko siitä muka jo niin kauan? Voiko olla?

Kyllä siitä on – melkein 19 vuotta.

Kiekko-Espoon hyökkääjään Tomi Salliseen pätee sanonta, että kun nuorena aloittaa, ehtii paljon.

Sallinen oli vain 18-vuotias ensimmäisellä liigakaudellaan 2007–2008.

Nyt 37-vuotias Sallinen on siis pelannut jääkiekkoa ammattilaisena yli puolet elämästään.

Hänellä on menossa 19. kausi pääsarjoissa. Maita hän on ehtinyt kiertää neljä: Suomen lisäksi hän on pelannut Ruotsin ja Sveitsin liigoissa sekä KHL:ssä. Maajoukkueessa Sallinen on saavuttanut kaksi MM-hopeaa, vuosina 2014 ja 2016.

Kaksi salaisuutta

Ja yhä, 37-vuotiaana veteraanina, Sallinen viilettää liigakaukaloissa kuin nuori ori kevätlaitumella.

Kuluva kausi on pisteillä mitattuna Sallisen toiseksi paras kaikkiaan yhdeksästä liigakaudesta. Kierros ennen runkosarjan päätöstä Sallinen on nakutellut tehot 13+14=27. Vain kaudella 2012–2013 hän on tehnyt SM-liigassa enemmän pisteitä, 12+23=35.

Sallinen näkee pitkän uransa ”salaisuuksina” kaksi asiaa yli muiden.

– Ensinnäkin pitää pysyä terveenä ja paikkojen täytyy pysyä kunnossa. Ja pitää pystyä mukautumaan peliin. Jääkiekko kehittyy koko ajan ja on vähän erilaista eri sarjoissa. Pitää pystyä mukautumaan siihen, mitä uutta aina tulee eteen, Sallinen sanoo Siniviivan haastattelussa.

– Uskon että nämä ovat ne pari juttua, jotka ovat auttaneet minua, että olen pystynyt pelaamaan näin pitkään, hän miettii.

Vankilasäännöt haudattiin

Jääkiekko on tietysti aivan erilaista kuin 19 vuotta sitten.

– Olin toki pitkään pois välissä (2014–2024), mutta lätkä oli aika erilaista siihen aikaan, kun olin nuori. Silloin kokeneet pelaajat olivat arvossaan, ja joukkueet olivat täynnä rutinoituneita, kovaa fyysisesti pelaavia pelaajia. Silloin junnuilla oli aika kova työ raivata itseään edes kokoonpanoon, Sallinen muistaa.

– Ja silloin oli aika erilaiset säännötkin. Aika vankilasäännöillä sai puolustaa maalin edustaa ja kulmaa. Sai riistää ja raastaa ihan tosissaan. Nykyään peli on siinä mielessä vauhdikkaampaa mutta myös paljon avoimempaa, Sallinen analysoi.

Harri Pirinen