Video: Sportivo TV

HELSINKI. Stadin derby palasi torstaina yli 12 vuoden tauon jälkeen, mutta kauan odotetun jääkiekkotapahtuman ympärille syntyi ennen ottelua keskustelu, joka varasti huomion itse peliltä. Jokerit voitti HIFK:n 3–2 jatkoajalla, mutta katsomossa nähtiin samalla karu muistutus siitä, ettei urheilutapahtuman tunnelmaa voi rakentaa pelkästään kaukalossa.

Halvimmista aikuisten lipuista sai maksaa 75 euroa ja parhaiden paikkojen hinnat nousivat jopa 159 euroon. Lopputuloksena Veikkaus Arenalle saapui 10 724 katsojaa, vaikka halliin mahtuisi yli 13 000 ihmistä. Tyhjiä paikkoja jäi tuhansia ja erityisesti vieraskannattajien puuttuminen näkyi tapahtuman tunnelmassa.

Jokereiden hallituksen puheenjohtaja Mikko Saarni puolusti hinnoittelua MTV:n erätaukostudiossa. Saarni vetosi ottelun poikkeuksellisuuteen ja seuran taloudellisiin tarpeisiin. Hänen mukaansa suurten otteluiden tuotoilla voidaan mahdollistaa edullisempia lippuja muihin peleihin. Vertailukohtana esiin nousi jopa marraskuussa Veikkaus Arenalla pelattava NHL-ottelu.

Perustelussa on liiketoiminnan näkökulmasta logiikkaa. Historiallinen paikallisottelu kiinnostaa tavallista runkosarjapeliä enemmän ja seura haluaa luonnollisesti hyödyntää kysyntää. Mutta oliko juuri tämä oikea hetki maksimoida lipputulot?

Stadin derby ei ole tavallinen Liiga-ottelu. Se on vuosikymmenten aikana rakentunut paikallisvastakkainasettelu, jossa kannattajat ovat olennainen osa tapahtumaa. Kun joukkueet kohtaavat ensimmäistä kertaa yli 12 vuoteen, tavoitteena pitäisi olla täysi halli, äänekäs vieraspääty ja tunnelma, josta puhutaan vielä pitkään ottelun jälkeen.

Nyt kävi toisin. Sekä Jokereiden että HIFK:n kannattajaryhmät ilmoittivat boikotoivansa ottelua lippujen korkeiden hintojen vuoksi. Jokereiden EP06 jäi pois ja HIFK:n kannattajaryhmät boikotoivat paikallisotteluita. Erityisesti vieraskannattajien puuttuminen muutti asetelmaa. Kotijoukkueen kannattajilla ei ollut vastassaan tuttua punaista vieraspäätyä, joka olisi vastannut huutoon ja nostanut tunnelman uudelle tasolle.

Juuri tässä hinnoitteluratkaisun ongelma konkretisoitui. Katsomokokemus ei synny vain siitä, kuinka monta ihmistä hallissa on, vaan myös siitä, miten yleisö reagoi, laulaa ja haastaa vastustajan kannattajat. Derbyssä tarvitaan molemmat puolet. Kun toinen jää pois, osa tapahtuman ainutlaatuisuudesta katoaa.

Saarnin perustelu edullisemmista tulevista otteluista ei myöskään poista ristiriitaa. Seuraava Jokereiden isännöimä derby on tarkoitus pelata huomattavasti maltillisemmilla hinnoilla, halvimpien aikuisten lippujen maksaessa 39 euroa. Tämä osoittaa, että hinnoittelua voidaan muuttaa. Samalla se herättää kysymyksen, miksei historiallista paluuottelua voitu rakentaa alusta lähtien mahdollisimman monen kannattajan saavutettavaksi.

Jokerit sai jäällä haluamansa tuloksen, mutta tapahtuman kokonaisonnistumista ei voi mitata vain jatkoaikavoitolla. Seura halusi tehdä paluuottelusta erityisen, mutta korkeat hinnat ja kannattajaboikotit veivät siltä osan siitä tunnelmasta, jota oli odotettu yli vuosikymmenen ajan.

Lopulta kyse on siitä, mitä Stadin Derbyltä halutaan. Jos se on vain tavallista arvokkaampi ottelu, lippujen hinnoittelu voidaan perustella kysynnällä. Jos sen halutaan olevan suomalaisen seurajääkiekon suurimpia elämyksiä, kannattajien merkitystä ei voi sivuuttaa.

Historiallinen derby ansaitsi täyden hallin, kaksi äänekästä päätyä ja tunnelman, jossa koko Helsinki olisi ollut mukana. Nyt Jokerit sai voiton, mutta jätti pöydälle jotain sellaista, jota ei voi ostaa millään lipunhinnalla.

Näkökulma: Janne Niemenmaa