Olen (vasta) viime aikoina kuunnellut podcastia, jonka rohkenen sanoa olevan paras, joka Suomessa on urheilusta tehty.

Tämä on tietysti puhtaasti mielipidekysymys.

Entinen huippupikaluistelija, nykyinen liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala juonsi vuodenvaihteen 2022–2023 molemmin puolin julkaistun Urheilijan mieli -kuunnelmasarjan (miksei podcastia muuten voitaisi suomentaa kuunnelmaksi?)

Vieraina oli edelleen aktiiviuraansa jatkaneita tai sen jo lopettaneita huippu-urheilijoita ja kaksi valmentajaa. Yhdessä jaksossa Poutala itse oli mentaalivalmentaja Katja Pasasen haastateltavana.

Jääkiekkoa vieraista edustivat maailman parhaana naismaalivahtina pidetty Noora Räty, pitkän linjan huippuvalmentaja Erkka Westerlund sekä jo tuolloin Rauman Lukon valmennustiimiin kuulunut Pasanen.

Vieraat kävivät jaksoissa läpi omia kokemuksiaan mentaalivalmennuksesta sekä sen moninaisista toteutustavoista ja hyödyistä.

Ensin ihminen, sitten muut asiat

Westerlund on uudistanut ja kehittänyt suomalaista jääkiekko- ja muuta urheiluvalmennusta vuosikymmenten varrella monin tavoin. Voi sanoa, että Westerlund on ollut tietyllä tapaa edistyksellisin ja vaikukseltaan merkittävin valmentaja ainakin Suomen jääkiekossa.

Westerlund oli ensimmäinen huippuvalmentaja, joka alkoi puhua kovaan ääneen myös mentaali- tai psyykkisen valmennuksen (mitä termiä kukakin haluaa käyttää) ratkaisevan tärkeästä merkityksestä. Hän oli se valmentaja, joka toi aiheen isosti framille.

Jo vuonna 2010 Westerlundin ajatuksista kertova artikkeli Veikkaaja-lehdessä oli otsikoitu mahtipontisesti: ”Kutsu vallankumoukseen”. Siinä Westerlundin johtoajatus kiteytyi seuraavaan sitaattiin:

– Koko ajattelutapa on tavallaan käännettävä päälaelleen: ensin tulee ihminen, vasta sitten muut asiat, kuten pelilliset vaatimukset.

Westerlundin aloitteesta Jääkiekkoliitto järjesti esimerkiksi kevään 2010 MM-kisojen ja Karjala-turnauksen yhteydessä SM-liigavalmentajille koulutusta henkisestä valmennuksesta.

Westerlund oli havahtunut mielen merkitykseen urheilusuorituksessa Torinon olympialaisissa 2006, jolloin hän johdatti pääasiassa NHL-pelaajista koostuneen Leijona-miehistön sensaatiomaisesti hopealle.

Poutalan haastattelussakin Westerlund kertoo tuosta havahtumisesta ja siitä, että siihen asti hänkin oli valmentanut jääkiekkoa paljolti pelitapa ja taktiset asiat edellä.

Onko päävalmentaja pään valmentaja?

Itse olen kirjoittanut mentaalivalmennukesta, sen merkityksestä sekä mentaalivalmentajien ajatuksista ja metodeista aktiivisesti ainakin vuodesta 2009 alkaen. Olen tietysti haastatellut myös Westerlundia aiheesta moneen kertaan.

Ja ihan ensimmäisestä haastattelusta alkaen yksi asia Westerlundin ajattelussa on häirinnyt minua suuresti.

Westerlund on nimittäin sitä mieltä, että mentaalivalmennus on päävalmentajan tehtävä.

Hän kertoo Poutalan haastattelussa vertauskuvallisesti, miten tajusi vasta kymmeniä vuosia valmennettuaan, että hänen sopimuksessaan lukee ”päävalmentaja”. Hän kertoo hetkestä, jolloin hoksasi, että sehän tarkoittaa ”pään valmentaja”.

Keväällä 2011 kirjoitin aiheesta taas Veikkaajaan otsikolla ”Pääasia”. Siinä Westerlund sanoi muun muassa näin:

– Henkisen valmennuksen pitää olla läsnä aina, kun urheilija harjoittelee. Siksi on luonnollisinta, että siitä vastaa päävalmentaja. Kaikessa huippu-urheilussa henkisen valmennuksen pitäisi olla lähtökohta. Nykyään, kun valmentaja ei tee mentaalivalmennusta tai tällä ei muka ole aikaa siihen, turvaudutaan helposti ulkopuoliseen apuun. Itse en suosisi ulkopuolista tahoa kuin erikoistapauksissa: kun normaalin ihmisen työkalut loppuvat.

Ja alleviivasi vielä sanomaansa näin:

– Se (mentaalivalmennus) on menestymisen kannalta keskeisin osa-alue. Jos siihen ei ole aikaa, ei kannata tuhlata aikaa muihinkaan asioihin.

Samassa artikkelissa moni psyykkisen valmennuksen ammattilainen ja muutama liigavalmentajakin olivat eri mieltä kuin Westerlund siitä, kenen tehtävä psyykkinen valmennus on.

Siinä Westerlund oli ja on täysin oikeassa, että esimerkiksi urheilijan tavoitteisiin ja motivaatioon liittyvät keskustelut pitää käydä päävalmentajan kanssa. Ja on mitä suurimmassa määrin päävalmentajan vastuulla, millainen ilmapiiri joukkueessa on.

Jalonen kannusti pelaajia ammattilaisten pakeille

Westerlund korosti näkemystään myös Urheilijan mieli -podcastissa. Samassa jaksossa hän tosin painotti sitä, että kukaan ei valmentajanakaan pärjää yksin; että valmentaminen on tiimityötä, ja hänkin on ollut onnekas, kun hänellä on ollut tiimeissään esimerkiksi niin hyviä fysiikka- ja maalivahtivalmentajia.

Mutta psyykkisen valmennuksen hän on aina ajatellut voivansa hoitaa itse.

Tämä ajatus on paitsi hyvin epälooginen, pahimmillaan myös haitallinen. Kun aletaan tehdä töitä ihmisen mielen eli aivojen kanssa, on syytä olla todella hyvin perillä siitä, mitä ollaan tekemässä. Siihen osaamiseen ei mikään valmentajakoulutus anna eväitä.

Epäilen Westerlundin ajatuksen johtuvan pääasiassa tietämättömyydestä. Kaikesta massiivisesta tietotaidostaan huolimatta Westerlund ei ehkä ole täysin sisäistänyt, miten laajasta osa-alueesta mentaalivalmennuksessa on kyse, millä kaikilla tavoin sitä voidaan toteuttaa ja mihin kaikkeen sillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan.

Esimerkiksi Jukka Jalonen on Westerlundin kanssa eri maata. Jo vuoden 2011 artikkelissa Jalonen nimenomaan kannusti pelaajia käyttämään mentaalivalmennuksessa ammattilaisten palveluja.

– Haluaisin madaltaa pelaajien kynnystä pyytää apua. Henkinen vahvuus on huipputasolla lopulta tärkein asia, kun tasoerot ovat muuten niin pienet. Kun osaaminen ja kyvyt ovat olemassa, kyse on siitä, saako urheilija ne irti tiukassa paikassa, kun pitäisi saada. Siinä meillä Suomessa on isoa heilahtelua, Jalonen sanoi.

Yksi mentaalivalmennukseen sitkeästi liittyvä piirre on se, että päävalmentajat kokevat olevansa jotenkin heikkoja tai huonoja valmentajia, jos antavat tämän osa-alueen jonkun ammattilaisen hoidettavaksi.

Jalonen on aina ympäröinyt itsensä eri osa-alueiden huippuosaajilla. Kuten Jalonen sanoo, päävalmentajan tärkein taito ja ominaisuus on ymmärtää, mitä ei itse osaa, ja löytää tiimiinsä näiden asioiden huippuammattilaisia.

Jo vuonna 2011 Jalonen näki, että mentaalivalmennus on ennen kaikkea yksilövalmennusta.

– Tiedän, että siitä on ollut monelle apua. Kyse on siitä, että pelaaja oppii tuntemaan itsensä ja sen, miten hän reagoi tiukassa tilanteessa. Pitää myös oppia keskittymään ja valmistautumaan asioihin ja kestämään painetta. Nämä asiat vaativat ammatti-ihmistä; harva meistä valmentajista on perehtynyt näihin asioihin perin pohjin, Jalonen huomautti.

Reilu kuukausi myöhemmin Jalosen valmentama Leijonat muuten voitti MM-kultaa.

Onko ajan ja osaamisen vain riitettävä?

Mutta Westerlund pysyi – ja pysyy – järkähtämättä kannassaan.

– Mentaalivalmennuksen pitää kuulua normaaliin valmennusprosessiin. Valmentaja ja urheilija määrittelevät yhdessä tavoitteet ja keinot, jolloin valmentaja pystyy heti ensimmäisessä harjoituksessa sanomaan, minkä urheilija tekee sovitusti ja minkä huonosti, hän sanoi.

– En edes puhuisi henkisestä valmennuksesta, jos joku ulkopuolinen tulee mukaan ennalta määrätyksi ajaksi ja on urheilijan kanssa kontaktissa silloin tällöin, Westerlund jatkoi.

Jostakin syystä, joka on yhä jäänyt minulle epäselväksi, mentaalivalmennus ja sen toteuttamisen tavat ovat Westerlundille sokea piste, jonka kohdalla hän ei suostu peruuttamaan. Tämä on outoa, sillä kaikessa muussa Westerlund on etsinyt oppia maailmalta ja päivittänyt ajatteluaan.

Kun puhuttiin ajan ja resurssien riittävyydestä, muilla valmentajilla oli jo vuonna 2011 erilaisia näkemyksiä.

– Eihän aika koskaan riitä. Niin paljon kohtaamisia ei pysty tekemään, että aika riittäisi tasapuolisesti kaikille (pelaajille), tuolloin Espoo Bluesia valmentanut Petri Matikainen huomautti.

– Kun ei toimi yli- eikä alivoima, ei hyökkäys- eikä puolustuspeli, valmentajilla on oikeasti ihan hirveä määrä töitä. Mutta onko valmentajien vastaus, että ajan on vaan riitettävä ja tämä on osattava, tuolloin Ilvestä valmentanut Seppo Hiitelä kysyi.

Ja otti esiin saman asian kuin tämän tekstin kirjoittaja jo tuolloin ja taas nyt:

– Eivätkös valmentajat ole käyneet kaikki mahdolliset kurssit, ja silti melkein joka seurassa on erikseen fysiikkavalmentaja. Miksi mentaalivalmennus eroaa fysiikkavalmennuksesta erityisalana niin, että siinä valmentajat eivät tarvitse ammattilaisten apua? Hiitelä jatkoi aiheellisesti.

Tavallaan Matikainen ja Hiitelä puhuivat juuri siitä, kun ”normaalin ihmisen työkalut loppuvat”. Ne saavatkin loppua, varsinkin niin vaativan erityisosa-alueen kuin mentaalivalmennuksen kohdalla.

Mentaalivalmentajille alkaa olla tilaa

Lopulta myös Westerlund suostui hieman antamaan periksi:

– Sen henkilön pitää valvoa tekemistä, joka on sopinut urheilijan kanssa tavoitteista ja keinoista. Tai sitten se henkinen valmentaja alkaa olla paikalla joka päivä ja osaa erottaa, milloin urheilija tekee oikeita ja vääriä asioita, Westerlund sanoi.

Sittemmin näin on tapahtunutkin. Pasanen on nyt neljättä kautta Lukon valmennustiimin jäsen, joidenkin muidenkin liigajoukkueiden valmennuksessa on satsattu mentaalivalmennukseen, Nuorilla Leijonilla on ollut useina kausina mentaalivalmennuksen ammattilainen apunaan, ja niin edelleen.

Nykyään onneksi ymmärretään, että mentaalivalmennus on vähintään yhtä vaativa valmennuksen erityisosa-alue kuin fysiikka-, maalivahti- tai taitovalmennus, ja että sen hoitamiseen tarvitaan alan ammattilainen.

Westerlundin jääräpäisyys on kuitenkin saattanut tehdä hallaa joukkueurheilun mentaalivalmennukselle näihin päiviin asti.

Westerlund on ollut – syystä – suuri auktoriteetti suomalaisessa valmennuksessa. Ja kun guru sanoo, että ulkopuolisia mentaalivalmentajia ei joukkueissa tarvita, moni opetuslapsi uskoo.

Tämä ei varmasti ole edistänyt mentaalivalmennuksen ammattilaisten käyttöä joukkuelajeissa.

Samalla tämä ajatus on suotta lisännyt päävalmentajien taakkaa ja tuskaa. Näille on tullut ajatus, että heidän pitäisi kaiken muun lisäksi olla asiantuntijoita myös mentaalivalmennuksessa. Mutta ei sellaista voi kohtuudella edellyttää yhdeltäkään valmentajalta.

Onneksi Jukka Jalonen ja Suomen nykyinen päävalmentaja Antti Pennanen ovat tässä asiassa eri maata ja huomattavasti valveutuneempia.

Kehitys kehittyy – ja samalla suomalainen valmennus.

Nykyään mentaalivalmentajillekin alkaa olla joukkueissa tilaa.

Harri Pirinen