Ihan kuin wanhalla kunnon 80-luvulla!
Tällainen ajatus tulee mieleen, kun katselee Liigan otteluiden tuloksia.
Liigakierroksilla on mätetty maaleja parhaimmillaan lähes kahdeksan maalin ottelutahdilla.
Esimeriksi viime perjantaina viidessä ottelussa tehtiin yhteensä 38 maalia, eli 7,6 osumaa per peli.
Keskiviikkona pantiin paremmaksi: Kuudessa kamppailussa syntyi 47 maalia, eli 7,83 matsia kohden.
Joukossa on ollut kunnon wanhan liiton tuloksia kuten 4–7, 8–1, 2–6, 7–3, 6–0, 5–7 ja niin edelleen.
Mikäs sen hienompaa maksavalle yleisölle – paitsi tietysti, jos oma joukkue on se, joka häviää kuusnolla.
Yli kuusi maalia per ottelu
Kyse ei ole vain yksittäisten otteluiden tuloksista. Koko alkukauden trendi on (taas) ollut se, että maalimäärät ovat kasvaneet.
46 ottelun jälkeen Liigassa on tehty 277 maalia, eli 6,02 maalia per peli. Se on paljon.
Hurjimpia maalimääriä on taottu JYPin peleissä, yhteensä 37 maalia viidessä ottelussa. Tämä tekee maalikeskiarvoksi 7,4. Osumista JYP on itse mättänyt 23, eniten koko Liigassa.
KalPan kuudessa pelissä verkko on heilunut 44 kertaa eli keskimäärin 7,33 kertaa ottelussa.
Lukon ja KooKoon kuudessa pelissä on tehty 41 maalia eli 6,83 per ottelu. Myös Ilveksen (6,67) ja Kärppien (6,6) pelien maalikeskiarvot ovat huomattavan korkeita.
Huomionarvoista on se, että selvästi vähiten maaleja on tehty sarjakärki TPS:n otteluissa. Tepsin seitsemässä pelissä verkko on heilunut vain 30 kertaa, eli 4,29 kertaa per peli.
Mielenkiintoista on sekin, että TPS:n maaliero on vain +4 (17–13). Tätä selittää se, että TPS on voittanut kolme peliä yhdellä maalilla ja yhden pelin kahdella maalilla.
Maalin voitot ovat tietysti enemmän voittavan joukkueen merkki kuin ajoittaiset maali-iloittelut.
Ovatko suomalaiset oppineet tekemään maaleja?
Mikä sitten on syynä suuriin maalimääriin?
Olisi hienoa, jos voisi sanoa, että joukkueet ovat alkaneet hyökätä railakkaammin nihilistisen puolustuspelaamisen ja keskialueen trapin kustannuksella.
Kuinka kiva olisikaan huomata, että estämistä karsiva tuomarilinja antaa vikkelille ja taitaville hyökkääjille lisää tilaa ja mahdollisuuksia maalintekoon.
Mikä olisikaan parempaa kuin voida todeta, että suomalaispelaajien parjattu maalintekotaito on parantunut huomattavasti.
Tai että ylivoimakuviot on heti kauden alussa hiottu niin minttiin, että maaleja tulee solkenaan.
Totuus taitaa olla paljon tylsempi ja raadollisempi.
Maalivahtiongelma siellä ja täällä
Kun katsotaan joukkueita, jotka ovat päästäneet eniten maaleja, huomataan yhteinen nimittäjä: maalivahtiongelma.
KalPa: 25 maalia omiin kuudessa pelissä, eli 4,17 per peli. Ykkösmaalivahti Stefanos Lekkas on ollut kaukana viime kaudella mestaruuden tuoneesta tasostaan, ja kakkosvahti Patrik Kerkola loukkaantui.
Sarjajumbo HIFK: 23 omiin kuudessa pelissä, eli 3,83 per peli. Ykkösmaalivahdiksi hankittu tshekki Jakub Skarek lähti heinäkuussa NHL-seura San Jose Sharksin organisaatioon. Ykkösvahdiksi taas nousseen Niko Hovisen (pääkuvassa) taakse meni kahdessa ensimmäisessä ottelussa seitsemän kiekkoa, eikä tämä ollut edes kokoonpanossa kolmannessa pelissä.
Siinä Pelicans teki Paavo Kohosen taakse viisi osumaa. Seuraavassa pelissä Hovinen tuli vaihtoon ajassa 7.40, kun Lukko oli osunut kolmesti, ja Kohonen luisteli tilalle. Neljän pelatun ottelun jälkeen Hovisen torjuntaprosentti on 79,17.
Sijalle 15 vajonnut Ilves: Samoin 23 maalia omiin kuudessa pelissä. Ykkösvahti Dominik Pavlat päästi kahdessa ensimmäisessä pelissä kymmenen maalia. Tämän neljän pelin saldo on 14 päästettyä ja torjuntaprosentti 85,26. Kakkosvahti Roope Taposen prosentti on kahden ottelun jälkeen lähes yhtä kehno, 85,37.
Kärpät: 18 omiin viidessä pelissä eli 3,6 per ottelu. Ykkösvahti Niklas Rubin loukkaantui neljännen ottelun alussa, ja nuori Visa Vedenpää joutui liian kovaan vastuuseen. Ässät teki viisi ja Lukko peräti seitsemän. Vedenpään torjuntaprosentti kahden pelatun ottelun jälkeen on 74,42. Nyt Kärpät on hankkinut hätiin ruotsalaisen Felix Sandströmin.
KooKoo: 22 maalia omiin kuudessa pelissä, eli 3,67 per ottelu. Kauden aloittaneen Juha Jatkolan tilastot näyttävät kahden pelatun pelin jälkeen maalikeskiarvoa 6,04 ja torjuntaprosenttia 75,00. Ykkösvahdin paikan ottaneen Eetu Randelinin prosentti on 88,89.
Ja vielä Lukko: 19 omiin kuudessa pelissä, eli 3,17 per ottelu. Ykkösvahti Antti Raanta loukkaantui kolmannessa ottelussa. Nuori Daniel Salonen päästi HIFK:ta vastaan yhden ja pelasi ensimmäisessä kokonaisessa ottelussaan nollapelin.
Seuraavassa pelissä taakse meni viisi kiekkoa alle puolessa tunnissa, ja tolppien väliin luisteli 18-vuotias Jooa Sammalniemi. Myös Kärpät teki Salosen taakse viisi maalia. Tämän torjuntaprosentti on 84,06.
Hyviä maalivahteja ilman sopimusta
Jos tehdyt maalimäärät ovat poikkeuksellisia, edellä kerratut torjuntaprosentit vasta ovatkin.
Ennen kuin aletaan tehdä suuria johtopäätöksiä iloisemmasta pelitavasta tai ylivoimien onnistumisesta, katseet kannattaa kääntää maalien suulle.
Ehkä kaikkein eniten kyse on maalivahtien epäonnesta ja epäonnistumisista.
Monessa liigajoukkueessa on nyt huutava pula huipputason ykkösmaalivahdista.
Esimerkiksi Jussi Olkinuoran, Veini Vehviläisen ja Tomi Karhusen kannattaa pitää puhelimissaan äänet päällä.
Harri Pirinen
