Jääkiekkomaalivahti Meeri Räisänen otti viikonloppuna ensin Instagramissa ja myöhemmin Siniviivan jutussa voimakkaasti kantaa lauantaina kakkosdivisioonan ottelussa kohtaamaansa epäkohtaan.

Räisänen pelaa Laukaan Gladiatorsin maalivahtina. Gladiators kävi lauantaina Joensuussa voittamassa PeTon maalein 4–2.

Räisäselle merkittiin ottelussa 19 torjuntaa ja torjuntaprosentti 90,48.

Todellisuudessa hän torjui ottelussa paljon useammin. Räisänen katsoi ottelun jälkikäteen Leijonat TV:stä ja laski torjuneensa 54 kertaa. Torjunnoista siis puuttui lähes kaksi kolmasosaa.

Jos Räisäsen laskut pitivät paikkansa, oikeasti hänen torjuntaprosenttinsa olisi ollut 96,3.

Räisänen sanoi virheen olleen niin räikeä, että hän pääti ensimmäisen kerran 31 vuotta kestäneellä urallaan nostaa asian esiin.

Samalla hän tuli avanneeksi matopurkin kannen.

Kävi ilmi, että tilastointi on Suomen jääkiekossa todella hataralla pohjalla.

Tai ei. Se on suuri vitsi.

Satoja viestejä samasta ongelmasta

Räisäselle alkoi tulvia viestejä, joiden sanoma oli sama.

Tilastointi on täynnä virheitä sarjatasosta ja ikäluokasta riippumatta.

Räisänen oli saanut viestejä niin junioreiden vanhemmilta kuin miesten ammattilaistason maalivahdeilta, jopa maailmanmestarilta.

Samanlaisia viestejä, joissa kerrottiin tilastoinnin epäkohdista, alkoi tulla myös jutun kirjoittajalle.

Ohessa muutama ote Räisäsen ja toimittajan saamista viesteistä.

– Liigassaki on se älykiekko ni mul puuttu viime kaudel 5 koppia pelkästään ekas erässä. Se v**** siru ei laske jos torjunta on tyyliin liian kaukana siitä osasta mikä on kii panssarissa ja toinen siru kiekossa. Torjuin yhen esim luistimella ja yhen mailalla ni ei tunnistanu niitä torjuntoja ja kukaa ei ollu jaksanu kattoo videolta. Ja Liigan puolelta sanottiin et kyl se teknologia on huippua ja virheetöntä.

– Olen moken äiti ja tiedän myös miten tärkeää on että torjunnat lasketaan oikein. Itse en ole suostunut siksi koskaan menemään jäähyaitioon talkoilemaan, koska siinä pitää osata laskea torjunnat oikein. Pisti aina vihaksi pojan junnuaikoina vanhempainillat kun jojot puhuivat jäähyaition talkoista ala-arvoisesti.

– Meille myös monesti torjunnat laskettu päin persettä ja oikeudenmukainen poikamme ottaa syystäkin siitä kierroksia, koska hänelläkin mokkeilussa tavoitteita eteenpäin.

– Samanlaista on myös salibandypuolella. Toki nuorten otteluissa on vanhemmat useasti kirjureina eikä yhtä koulutettuja asiaan mutta SM-sarjaakin poitsu pari kautta pelanneena sai joskus niin ihme torjuntatilastoja, että mietin, olinko katsomassa samaa peliä.

– Nuo esiin nostamasi tilastointiasiat tulisi hoitaa lajista ja sarjatasosta riippumatta just eikä sinnepäin. Tuomareilla oma vastuunsa tarvittaessa täydentää/korjata syöttäjät ja sen verran pitäisi olla ammattiylpeyttä, ettei mitään perseellään olevia tilastoja kuitata järjestelmään.

– Sä olet niin oikeassa. Mun poika yrittää läpimurtoa tällä hetkellä Korisliigassa ja onneksi samaan aikaan saa pelata isoja minuutteja divarissa. Kyllä niillä divarin statseilla on merkitystä, kun katsotaan, miten se poika pelaa. Ja mua vituttaa joka kerta kun tilastoihmiset tekee hommansa päin persettä! Tuossa sun keississä vääryys on vielä valtava!

– Tämä! Allekirjoitan tämän näin maalivahdin isänä täysin. Viikon aikana ollut itse toimitsijana useammassa pelissä. Yhdessä kun kysyin erätauolla torjunnat tilastoihin, vastaus oli, että en muistanut laskea, laitetaan vaikka 8. Toisessa pelissä ilmoitin missä ajassa maalivahti lähti pois maalilta, tilastojen kirjaaja ilmoitti, että ei me olla noita merkitty.

– Muutaman kerran tällä kaudella itsekin ”joutunu” näitä laskemaan omien lasten peleissä. Täähän on yleensä jäähyaition hoitajan hommaa näissä alasarja- ja lasten peleissä, mikä ehkä osaltaan kertoo siitä, että tätä hommaa ei oikein arvosteta. Ensinnäkin on ihan hallista kiinni, miten jäähyaitiosta näkee maalille. Toiseks siinä saattaa olla pahimmillaan 10 pelaajaa sun ja maalivahdin välissä. Kolmanneks jäähyaition hoitajalla on pelistä riippuen pirusti muutakin hommaa, eli tilanteet kentällä menee ohi. Ainakin jääkiekon puolella junnu- ja alasarjapeleissä jäähyaition hoitaja on ainoa toimitsija, joka ei tarvitse koulutusta. Ringetessä koulutus piti käydä.

Missä arvostus?

Viesteistä käy ilmi ongelman koko laajuus ja kirjo. Se todellakin ulottuu Liigasta pienimpien juniorien peleihin.

Kenties hulluinta on, että tilastoja voi olla pitämässä käytännössä kuka tahansa ilman minkäänlaista koulutusta. Ja vieläpä jonkin muun tehtävä ohella paikassa, josta ei edes näe maalille kunnolla.

Tämä kertoo siitä, että sen enempää tilastojen pitäjiä kuin niiden kohteita, pelaajia, ei arvosteta minkään vertaa.

On täysin kohtuutonta, että kukaan joutuu tekemään mitä tahansa työtä, olkookin vaikka talkootyötä, ilman perehdytystä. Vielä kohtuuttomampaa on, että tällä tavalla tehty työ määrittelee pelaajan tekemän työn arvon ja voi vaikuttaa jopa seuraavan työpaikan saamiseen.

Kun seurojen urheilujohtajat rakentelevat tulevia joukkueita, yksi näiden tärkeimmistä työkaluista ovat tilastot. Erityisesti maalivahtien kohdalla ne ovat jopa ratkaisevan tärkeitä. Joukkueiden kasaajat katsovat eri tilastosivuilta, ketkä ovat olleet missäkin sarjassa parhaita maalivahteja – siis tilastojen mukaan. Vasta tilastojen tutkimisen jälkeen aletaan tutkia pelaajan taustoja tarkemmin.

Sillä on valtava merkitys, onko maalivahdin torjuntaprosentti ollut 90 vai 93. Sillä vasta suuri merkitys onkin, oletko ollut jonkin sarjan paras vai kolmanneksi paras maalivahti.

Jos tilastot lasketaan toistuvasti väärin, nämä asiat muuttuvat ratkaisevasti. Joskus myös kuulee, että tilastot lasketaan eri paikkakunnilla eri tavalla. Tämä taas vääristää kyseisen paikkakunnan joukkueen maalivahtien tilastoja.

Ja nämä asiat voivat ratkaista, saako pelaaja seuraavaksi kaudeksi näyttöpaikan Liigaan vai joutuuko tämä tyytymään alasarjoihin.

Maalivahdit haluavat vain oikeutta

Kun maalivahdit, tässä tapauksessa Meeri Räisänen, nostavat kissan pöydälle, he eivät halua valittaa. He haluavat oikeutta ja ansaitsemaansa arvostusta tekemälleen työlle.

He eivät myöskään halua, että tilastot valehtelevat heidän kannaltaan edullisempaan suuntaan. Totuus tulee kuitenkin aikanaan esiin jäällä.

He haluavat, että tilastot ovat oikein.

Nyt ne ovat kuten tunnetussa vitsissä: heti siellä valheen ja emävalheen perässä.

Kun näin on, olisi tavallaan jopa parempi, että tilastoja ei pidettäisi lainkaan.

Vai miltä kuulostaisi, jos aikalajeissa juoksijan aikaan lisättäisiin sekunteja tai kymmenesosia? Tai jos heittäjän heiton mitasta vähennettäisiin metri tai pituushyppääjältä 20 senttiä?

Mitä jos provisiopalkkaisessa myyntityössä myynneistäsi jätettäisiin laskematta kolmasosa? Tai jos CV:stäsi jätettäisiin huomioimatta osa koulutuksistasi, työpaikoistasi tai saavutuksistasi.

Jääkiekkoilijalle tällainen saavutus voi olla pistepörssin tai maalivahtitilaston voitto.

Löytyykö halua korjata ongelma?

Tässäkään asiassa ei ole lopulta kyse mistään muusta kuin asenteesta ja arvostuksesta.

Kyse on siitä, halutaanko asia panna kuntoon.

Vai halutaanko vain keksiä tekosyitä, ja sanotaan, että asialle ei voida tehdä mitään.

Asiat voi aina korjata, jos on halua.

Mutta se vaatii nöyrtymistä ja omien tekemisten kriittistä arviointia.

Tunnista virhe, tunnusta virhe, korjaa virhe.

Siitä se lähtee.

Onko Suomen jääkiekon päättävissä elimissä halua toimia näin?

Harri Pirinen