Oskari Setänen vastaa puhelimeen tutun energisenä ja puheliaana.
31-vuotiaan maalivahdin hyvän tuulen taustalla lienee juuri päättynyt hyvä harjoitussessio.
Miehen mieli voisi olla toisenlainenkin, sillä 12 kautta Liigassa pelannut Setänen on tällä hetkellä työtön.
Silti tai juuri siksi puheessa sinkoilee myös mustaa huumoria.
– Meillä oli Hervannassa jäällä kova viiden hengen ryhmä. Kaksi oli poistunut keskuudestamme ihan hiljattain, Setänen murjaisee.
Tässä tapauksessa termi ”poistua keskuudesta” on pelkästään positiivinen.
– Palolan Olli ja Rantakarin Otso saivat juuri sopimuksen, Setänen täsmentää mielissään treenikaverien puolesta.
Myöhemmin joukosta ovat poistuneet myös Miro Nalli ja Joose Antonen.
Nyt neljästi viikossa yhdessä harjoitteleva porukka on kutistunut kolmeen. Setäselle laukauksia tarjoilevat Matias Sointu ja Eero Savilahti.
– Tässä vaan odotetaan, milloin nalli napsahtaa omalle kohdalle, Setänen naurahtaa.
Vain yksi ehdoton kriteeri
Setänen on käytännössä maalivahti parhaassa iässä. On kokemusta ja on vielä pelivuosia jäljellä. Liigakausia miehellä on takana jo tusina, puettuja otteluita noin 600 ja pelattuja noin 300.
Keväällä 2021 Setänen juhli Suomen mestaruutta kasvattajaseurassaan Rauman Lukossa Lassi Lehtisen kakkosmaalivahtina.
Ihan alkujaan euralaisen kasvattajaseura on Panelian Raikas. Mutta Lukossa hän pelasi junioripolkunsa viimeiset vuodet ja koki tulikasteensa Liigassa.
Kaudet 2021–2024 Setänen torjui kiekkoja KooKoon maalilla, ja viime kausi meni Ranskan liigan Rouenissa.
Ensimmäinen ulkomaan-keikka oli miehelle pettymys lähes kaikella tapaa. Ei siitä sen enempää.
Setänen palasi Suomeen täynnä intoa ja näyttämisen halua. Mutta sopimustarjouksia ei alkanutkaan kuulua.
Eikä ole kuulunut vieläkään. Ei ainakaan sellaisia, joihin mies olisi tarttunut.
Verkot ovat vesillä vähän joka suuntaan, ja verkkojen silmäkoko on pieni.
Ihan mihin tahansa Setänen ei ole tarttumassa, mutta vain yksi kriteeri on miehelle ehdoton.
– Mihin tahansa ei lähdetä, vaan urheilullisesti mahdollisimman kovaan sarjaan. Tämä Suomen urheilun taso on se, mihin olen tottunut ja jota kaipaan. Kaikessa muussa ollaan valmiita tulemaan vastaan, Setänen sanoo.
Setänen puhuu ”meistä” siksi, että perheeseen on piakkoin syntymässä esikoislapsi. Laskettuun aikaan on vain muutama viikko.
– Siksi Suomi olisi helpoin vaihtoehto, mutta olemme valmiita lähtemään myös ulkomaille. Paikan pitää olla sellainen, että sinne voi perheen kanssa lähteä.
– Haluan löytää vielä hyvän paikan, että saan mahdollisuuden näyttää, mihin pystyn.
Aktiivista myyntityötä
Setänen kertoo tekevänsä aktiivisesti töitä työpaikan löytämiseksi.
– Yritän tarjota itseäni hyvin halvalla joka paikkaan. Olen satavarma, että tällä kokemuksella varustetuista markkinoilla olevista maalivahdeista liikahdan varmasti halvimmalla, Setänen täräyttää.
Hetkinen. Tarjota itseään. Onko Setänen siis joutunut säästämään jopa agentin kuluissa?
– On minulla agentti. Mutta tilanne on myös se, että olen pelannut niin pitkään ja niin moni ihminen on tuttu, että totta kai yritän hyödyntää omia kontaktejani. Ja mielestäni minulla on ihan hyvät näytötkin Suomessa.
– Tässä ollaan oikeasti sellaisessa tilanteessa, että seuraan päivittäin kaikki pelit ja katson, onko maalivahti vaihtunut ynnä muuta sellaista. Sitten otan saman tien yhteyttä seuraan. Koska tässä on kyse omasta urastani, en halua jättää yhtään kiveä kääntämättä.
Setänen kertoo miettineensä jopa omaa markkinointistrategiaansa.
– Yritän markkinoida itseäni sillä, että seura saisi valita kokeneen vahdin tai uransa alkupuolella olevan, yhden hyvän kauden pelanneen vahdin väliltä.
Glamour hyvin kaukana
Setänen hakee töitä paitsi oman uransa, tietysti myös perheen elannon takia.
Jääkiekkoilijoilla, kuten muillakaan urheilijoilla Suomessa, ei ole mahdollisuutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Tilanne on erilainen esimerkiksi Ruotsissa, missä pelaajat voivat liittyä työttömyyskassaan.
Käytännössä työtön jääkiekkoilija on Suomessa Kelan maksaman peruspäivärahan varassa.
– Pitäisi elellä säästöt tyhjiksi tai ilmoittaa lopettavansa, jos haluaa päästä kiinni pelaajarahastoihin. Niin sanottuja hyviä vaihtoehtoja ei siis ole, Setänen kertoo.
– Tai vaihtoehto on käytännössä se, että menee muihin töihin. Se on raaka fakta tässä tilanteessa. Ollaan aika kaukana ammattijääkiekkoiluun usein liitettävästä glamourista, Setänen hymähtää.
Jos työtön jääkiekkoilija haluaa peruspäivärahan, tämän on ilmoittauduttava työttömäksi ja haettava neljää työpaikkaa kuukaudessa, kuten kenen tahansa työttömän.
– Eli ilmoitan työvoimatoimistoon, että olen soittanut Lukkoon, Ässiin, Ilvekseen ja Tapparaan. Aikanaan yhtenä kesänä, kun minulla ei ollut sopimusta, toimin noin. Sillä saa sen noin 700 euroa miinus verot. Sillä ei pitkälle pötkitä, Setänen pohtii.
Synkkiä ajatuksia ja arvottomuuden tunnetta
Setänen myöntää, että työttömyysaikana ajatukset ovat välillä olleet melko synkkiäkin.
– Viikot koostuvat pääosin jää- ja oheisharjoittelusta. Ja paljon tuli pelattua golfia, kun oli aikaa ja kelit vielä suosivat. Olen myös yrittänyt olla kotona avuksi viimeisillään raskaana olevalle vaimolleni, että pystyisin tukemaan häntä, Setänen kertoo.
Ajoittain hän on ollut se, joka on tarvinnut tukea.
– Aiemmin syksyllä, kun vaimo kävi vielä töissä, tuli usein aika merkityksetön olo. Kävin vetämässä treenit, ja sitten tulin tyhjään kotiin pyörimään.
– Monesti mietin, että vaimo on 30. viikolla raskaana ja käy töissä, ja minä istun kotona katsomassa ikkunasta pihalle, että pitäisikö vaikka ajaa nurmikko. Siinä kohdassa oma oleminen ja eläminen ei tuntunut hirveän merkitykselliseltä, hän kuvailee.
Toisaalta tilanteen (oletettava) väliaikaisuus ja pian edessä oleva suuri elämänmuutos ovat tehneet olosta siedettävämmän.
– Olen yrittänyt keksiä jotain tekemistä, ettei jäisi ihan raadoksi sängyn pohjalle. Ja olen myös yrittänyt muistaa, että tämä tilanne on väliaikainen.
– Olen myös yrittänyt nauttia vapaa-ajastakin, sillä muutaman viikon päästä se todellakin loppuu. Sen jälkeen tällaisista hetkistä ei voi kun unelmoida, Setänen tietää.
Hän sanoo ymmärtävänsä nyt paremmin myös sitä tyhjyyden tunnetta, jota moni urheilija kokee uransa loputtua.
– Fakta on, että aikaa on ollut vähän liikaakin. Nyt vähän ymmärtää ja saa pienen raapaisun siitä, mitä voi olla edessä, jos ei ole keksinyt mitään, mihin hypätä uran jälkeen.
– Vaikka lapsi syntyykin, ei minulla ole halua jäädä pelkästään koti-isäksi ja elellä ilman mitään tuloja. Kaikkea on mietitty, monia eri skenaarioita. Mutta jos mitään ei ole tullut vastaan joulukuuhun mennessä, saa nähdä, siirrytäänkö tässä ajamaan pulla-autoa!
Sarkasmi ja huumori, mustakin, lupaavat hyvää. Ainakin pilkettä silmäkulmassa vielä riittää.
Haastattelu: Harri Pirinen
