Helsingin Jokerit on tällä kaudella onnistunut voittamaan Liigassa vain kaksi ottelua.
Jokereissa on tehty jo aiemmilta Liiga-kausilta varsin tuttuja ratkaisuja, kun päävalmentajaksi eri lähteiden mukaan massiivisella palkalla hankittu Tomek Valtonen sai lähteä.
Valtonen tiedettiin riskihankinnaksi jo 1,5 vuotta sitten keväällä ja oli täysin uskomatonta edes ajatella, että Jokerien kaltainen jääkiekkobrändi ottaa näin valtavia riskejä palatessaan Liiga-taipaleelle.
Riskit ja ennusmerkit kävivät lopulta toteen, Valtonen sai potkut ja uusi päävalmentaja 1+1-vuotisella sopimuksella on Juuso Hahl, joka saapui Helsinkiin toukokuussa.
Hahl oli aiemmin urallaan luotsannut heikolla pelaajabudjetilla pyörivää Vaasan Sportia, mutta Vaasassa urheilujohto koki paremmaksi vaihtoehdoksi antaa monoa Hahlille ja palkata Doug Sheddenin puikkoihin kesken viime kauden.
Jokereiden ympärillä on aina helppo osoitella yksittäisiä pelaajia tai valmentajia epäonnistumisista. Tällä hetkellä helsinkiläisorganisaation suurin anti-miidas on urheilujohtaja Olli-Pekka Yrjänheikki.
Yrjänheikki toimi jo seuran KHL-vuosina junioripuolen valmennuspäällikkönä ja on saanut maineen ”joo-joo” -miehenä.
Jostain käsittämättömästä syystä Yrjänheikki nostettiin organisaation urheilutoimenjohtajaksi rakentamaan joukkuetta, vaikka ainakaan julkisesti kovia näyttöjä vastaavasta tehtävästä ei ole.
Tässä katseet taas kääntyvät paljon kehuttuun Mikko Saarniin. Saarni sai Jokereiden yllä todella karismaattisen ja sympaattisen kuvan Mestis-vuosina, mutta Liigassa totuus on tullut esiin.
Kaikki näytöt puoltavat sitä, että Saarni on puhtaasti rahastusreissulla Helsingissä ja kun viimeinen palkka on tilille pamahtanut, niin auto pakenee Veikkaus-areenan toimistolta kumit vinkuen takaisin Tampereelle.
Jokereiden valmentajapalkkauksista ja pelaajahankinnoista syyttävät sormet osoittavat kohti toimistoa. Jokereiden seurahistoriassa on aina ollut erilaisia sekoiluja ja epämääräisyyksiä, mutta tällä hetkellä tilanne vaikuttaa siltä, että nämä herrat eivät ole tekemässä työtä logolle saatikka vilpittömästi haluamassa parasta seuran menestyksen maksimoimiseksi.
Tuorein tempaus oli koko loppukauden kestävä jatkosopimus maalivahti Tomi Karhuselle. 36-vuotias maalivahti saapui pelastamaan Jokerien maalivahtiongelmaa, kun urheilujohtaja Yrjänheikki sääli Veini Vehviläistä ja hankki Olle Eriksson-Ekin hänen tandemikseen keväällä.
Kaksi täysin Liiga-tasolle riittämätöntä maalivahtia on nyt korvattu kokeneella kehäraakilla, joka on pelannut Jokerien maalilla toki riittävän hyvin, mutta ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Karhunen oli kuitenkin jo keväällä tarjolla, niin minkä takia häntä ei heti palkattu, kun hänet kuitenkin on palkattu myöhemmin ja koettu hyväksi vaihtoehdoksi?
Vain näin surkeita siirtoja onnistuu tekemään surkeat johtajat väärissä paikoissa, mihin he eivät kuulu.
Yrjänheikki on varmasti hyvä tsemppaamaan nuoria jokerijunnuja ja vetämään 7-vuotiaille kiekkojunnuille kiekkokoulua, mutta Suomen suurimman jääkiekkobrändin omaavan jääkiekkoseuran urheilutoimenjohtajaksi hänestä ei ole.
Jokereiden uskottavuutta vakavasti otettavana jääkiekko-organisaationa nostaa se hetki, kun nykyiset suharit päästetään liian isoista pesteistään ulos ja palkataan tehtävään parhaat mahdolliset nimet, maksoi mitä maksoi.
Näkökulma: Nico Oksanen
