Suomi – tämä maalivahtien luvattu maa.
Suomesta on jo pitkään ponnistanut valtava määrä hyviä maalivahteja maailman huippusarjoihin. 2000-luvulla on joka kaudella nähty suomalainen maalivahti myös NHL:ssä.
Vuoden 2007 tienoilla suomalaisvahtien määrä NHL:ssä alkoi vakiintua noin kymmeneen per kausi. Huippu nähtiin kaudella 2020–2021, jolloin taalaliigassa pelasi 13 suomalaista maalivahtia.
Viime kaudella NHL-jäillä nähtiin kymmenen Suomi-vahtia, ja tänä vuonna NHL-pelejä on toistaiseksi kertynyt viidelle suomalaisveskarille. Määrä kasvaa varmasti kauden mittaan.
Suomen ”maalivahtituotanto” on ollut niin hyvää, että kovan luokan veskareista on jopa ylitarjontaa.
Yli kolmasosa ulkomailta
Siksi tuntuu erikoiselta, miten paljon Suomeen ja Liigaan on viime vuosina tuotu maalivahteja ulkomailta.
Viime kaudella Liigan pöytäkirjoihin sai nimensä yhteensä 67 maalivahtia. Näistä ulkomaalaisia oli 20.
Liigapelin pelasi viime kaudella 50 maalivahtia. Näistä 18 oli ulkomaalaisia. Se on yli kolmasosa, tarkalleen 36 prosenttia.
Jos ja kun maalivahtien paremmuutta yhä mitataan torjuntaprosentilla, seitsemän kärkinimen joukossa oli viisi ulkomaalaisvahtia.
Tällä kaudella pöytäkirjoihin on nimetty 56 maalivahtia, joista 15 on ulkomaalaisia.
Peliaikaa on saanut 38 maalivahtia, joista 13 on ulkomaalaisia. Jälleen se on yli kolmasosa, tarkalleen 34 prosenttia.
Seitsemästä kärkinimestä kolme on ulkomaalaisia.
Poikkeuksellinen syksy
Samaan aikaan joukko meritoituneita suomalaisvahteja on odotellut näihin päiviin asti uutta työsopimusta, ja osa on edelleen ilman työpaikkaa.
Olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Jussi Olkinuora sai maanantaina töitä Saksan DEL-liigan Dresden Eislöwenistä.
Nuorten maailmanmestari, seitsemän kautta Liigassa sekä useita kausia Sveitsin ja Ruotsin pääsarjoissa pelannut Janne Juvonen sai niin ikään sopimuksen maanantaina. Kari Jalosen valmentama Kölner Haie ilmoitti maanantaina pestanneensa Juvosen.
Miesten ja nuorten maailmanmestari, Suomen mestari sekä Liigan parhaaksi valittu Veini Vehviläinen taas sai tiistaina töitä Mestiksen Jokereista.
Pitkään uutta työpaikkaa odottivat myös esimerkiksi Joni Ortio (Sport) ja Niclas Westerholm (BK Mlada Boleslav, Tshekki).
Vailla työpaikkaa ovat yhä esimerkiksi kolminkertainen Suomen mestari Tomi Karhunen sekä kahdentoista liigakauden konkari Oskari Setänen.
Maajoukkuestatus ei paljon paina
Poikkeuksellisen syksystä on tehnyt se, että niin moni niin meritoitunut maalivahti on ollut pitkään vailla pelipaikkaa.
Oskari Setänen muistelee hämmentyneenä tilannetta aiemmin syksyllä.
– Laskin, että viime kaudella vähintään 15 liigapeliä pelanneista maalivahdeista taisi olla 18 ilman sopimusta. Kai tämä on ollut aika poikkeuksellista. Itse en ole koskaan ollut tässä tilanteessa, että olisi pitänyt odottaa näin pitkään, Setänen sanoo.
Erityisesti häntäkin ihmetytti vapaana olleiden maalivahtien taso.
– Jossain vaiheessa mietin, että oma CV:ni on aika kova, kun takana on noin 600 puettua ja 300 pelattua liigapeliä ja olen ollut kerran EHT:llä maajoukkueessa. No, sillä samalla listalla olikin ainakin kuusi veskaria, jotka olivat vetäneet Leijona-paidan päälleen. Oli aika kovan CV:n omaavia äijiä vapaana.
– Tajusin, että on ihan turha lähteä keulimaan markkinoille sillä, että on käynyt kerran EHT:llä, hän huomauttaa.
Setänen kertoi aiemmin työttömän maalivahdin arjesta tässä Siniviivan jutussa.
Setänen vetää nykytilanteesta tiettyjä yhtäläisyysmerkkejä takavuosien erinomaiseen maalivahtituotantoon.
– Suomessahan oli taannoin loistava maalivahtitilanne. Paljon 1980–1990-luvuilla syntyneitä maalivahteja lähti maailmalle. Nyt nämä samat kaverit kuten Antti Raanta (Lukko), Juha Metsola (Tappara) ja Joni Ortio (Sport) tulevat ilmoittamalla takaisin Liigaan. Ja Christian Heljankokin tuli takaisin (Tappara), Setänen miettii.
– Kun tuollaisia huippuäijiä tulee takaisin, ehkä siihen ei haluta ottaa meidän kaliiperin äijää rinnalle kilpailevaan rooliin. Ehkä on helpompi maksaa noille huipputekijöille kunnon palkkaa ja ottaa siihen oma juniori tai ulkomaalainen rinnalle halvemmalla, Setänen arvelee.
Ulkomaalaiset kärjessä
Mutta mutta. Usein tilanne on sellainen, että ykkösvahtina torjuu ulkomaalaisvahti ja kakkosena nuori suomalainen.
Ulkomaalaiset, kuten vahvistukset yleensäkin, hankitaan nimenomaan kärkitekijöiksi. Maalivahdit eivät ole poikkeus. Päinvastoin. Ulkomaalaisten maalivahtien osuus Liigan tilastojen kärjessä on suorastaan hämmentävä.
Kun listataan 2020-luvun maalivahtien kärki torjuntaprosentin perusteella niin, että joka kaudelta huomioidaan seitsemän parasta, tulos on hätkähdyttävä.
Yhteensä 42 nimestä 21 eli tasan puolet on ulkomaalaisia.
Tämä näyttää suomalaisen maalivahtituotannon kannalta karmealta.
Vai onko yksinkertaisesti niin, että myös maalivahtien suomalaisparhaimmisto haluaa ja usein pääsee pelaamaan ulkomaille ja tienaamaan paremmin kuin Suomessa?
Ja toisinpäin: ensimmäisen kauden ulkomaalaisvahvistus on myös Liigan seuroille usein halvempi vaihtoehto kuin suomalainen.
Onko syy ulkomaalaisvahtien invaasiolle näin yksinkertainen?
Kun nämä kerran ovat erityisesti viime vuosina onnistuneet erinomaisesti ja pelaavat kenties suomalaista halvemmalla, kuka seurajohtaja ei palkkaisi tällaista pelaajaa riveihinsä?
Vai onko Suomen maalivahtien taso todella pudonnut näin paljon?
Joka tapauksessa on syytä olettaa, että ulkomaalaisvahtien määrä Liigassa tuskin lähivuosina ainakaan vähenee.
Maalivahtien tilastokärki 2020–2026
Liigan maalivahtien tilastokärki runkosarjassa torjuntaprosentin mukaan kausilla 2020–2026.
2020–2021
1. Lassi Lehtinen Luk 94,03
2. Eetu Laurikainen HPK 92,04
3. Niko Hovinen Spo 92,04
4. Andrey Kareev TPS (RUS) 91,70
5. Matej Tomek Kal&Sai (SVK) 91,36
6. Patrik Bartosak Pel (CZE) 91,21
7. Patrik Rybar Kär (SVK) 91,16
2021–2022
1. Joel Blomqvist Kär 94,02
2. Daniel Lebedeff HPK 92,95
3. Nick Malik Koo (CZE) 92,22
4. Andrey Kareev TPS (RUS) 92,06
5. Christian Heljanko Tap 92,03
6. Oskari Salminen Juk 91,97
7. Eetu Laurikainen HPK 91,85
(Huom. 15:n kärjessä 9 ulkomaalaista)
2022–2023
1. Marek Langhamer Ilv (CZE) 92,38
2. Niklas Rubin Äss (SWE) 92,15
3. Lassi Lehtinen TPS 92,06
4. Artem Zagidulin Luk (RUS) 91,92
5. Leevi Meriläinen Kär 91,84
6. Daniel Lebedeff HPK 91,70
7. Patrik Bartosak Pel (CZE) 91,52
2023–2024
1. Niko Hovinen IFK 92,03
2. Niklas Kokko Pel&Kär 91,68
3. Christian Heljanko Tap 91,64
4. Niklas Rubin Äss (SWE) 91,59
5. Jakub Malek Ilv (CZE) 91,45
6. Jonas Gunnarsson Ilv (SWE) 91,26
7. Niclas Westerholm Kär 91,06
2024–2025
1. Niklas Rubin Äss (SWE) 91,51
2. Petteri Rimpinen Kes 91,13
3. Kim Saarinen HPK 91,07
4. Dominik Pavlat Ilv (CZE) 91,01
5. Jakub Malek Ilv (CZE) 90,95
6. Patrik Bartosak Pel (CZE) 90,82
7. Stefanos Lekkas Kal (USA) 90,68
2025–2026
1. Jan Bednar Äss (CZE) 93,16
2. Patrik Bartosak Pel (CZE) 93,01
3. Antti Raanta Luk 92,41
4. Christian Heljanko Tap 91,52
5. Evan Buitenhuis Juk (CAN) 90,35
6. Juha Metsola Tap 90,34
7. Kari Piiroinen Sai 90,16
(Tilanne 21.10.2025)
Harri Pirinen
