Nuorten Leijonien MM-turnaus alleviivasi kaikkea sitä, mikä Suomen jääkiekkoilussa on hyvin – ja huonosti.
Se oli niin lähellä!
Vaivaiset pari senttiä.
Ja sittenkin todella kaukana.
Nuoret Leijonat oli MM-kisoissa kapteeninsa Aron Kiviharjun ylärimalaukauksen päässä finaalista. Välierässä Ruotsia vastaan Suomi oli pitkät pätkät parempi joukkue.
Ylärima ylivoimalla jatkoajalla – paljon lähemmäs ei voi päästä.
Kuten tiedetään, Ruotsi voitti välierän voittolaukauskilpailun kahdeksannessa parissa.
Ruotsi voitti lopulta myös maailmanmestaruuden ja Suomi jäi neljänneksi.
Niin pieniä ovat erot absoluuttisella huipulla.
Mutta ne erot olivat selvät.
Maailman paras yhdessä asiassa
Nuorten Leijonien esitykset MM-turnauksessa alleviivasivat taas niitä asioita, joista Suomen jääkiekossa on viime vuosina puhuttu lähes kyllästymiseen asti.
Mutta puhuttava on, koska muuten mikään ei muutu.
Kun Suomi oli voittanut puolivälierässä kisaisäntä Yhdysvallat, Pohjois-Amerikan media yltyi hehkuttamaan Suomea todelliseksi jääkiekon ihmemaaksi ja jopa maailman parhaaksi jääkiekkomaaksi.
– Yhdysvalloissa on yhdeksänkertainen määrä jääkiekon pelaajia ja seitsemänkertainen määrä jäähalleja Suomeen verrattuna, jääkiekkotoimittaja Ken Campbell huomautti viestipalvelu X:ssä.
For every person Finland has, USA has 60. For every youth hockey player Finland has, USA has nine. For every indoor rink Finland has, USA has seven. Finland is an incredible hockey country.
— Ken Campbell (@Ken_Campbell27) January 3, 2026
Campbell on asian ytimessä. Suomi on todennäköisesti maailman paras jääkiekkomaa, kun puhutaan joukkueen ja yhteispelin valmentamisesta.
Suomessa tästä käytetään termiä ”yhteistyön jääkiekko”. Siinä Suomen kiekkoväki julistautuu itsekin mielellään maailman parhaaksi.
Juuri ja vain yhteistyön jääkiekolla Suomi menestyy niin hyvin kuin menestyy.
Nuoret Leijonat oli erinomaisesti valmennetulla yhteistyön jääkiekolla todella lähellä MM-finaalia, teoriassa jopa maailmanmestaruutta.
Ja toiselta kantilta katsottuna ei lähelläkään.
Suomi-poika on kaukana perässä
Kun verrataan Suomea ja mitalijoukkueita eli Ruotsia, Tshekkiä ja Kanadaa yksilötasolla, yksittäisten pelaajien taitotasossa oli valtava ero – vastustajien eduksi.
Oli silmiinpistävää, jopa hämmentävää ja hälyttävää, miten paljon nopeampia ja taivavampia mainittujen maiden pelaajat olivat, ja miten paljon paremmin erityisesti kanadalaiset laukoivat.
Tästä Suomen jääkiekkopiireissä on puhuttu monta vuotta. Suomi-poika on pitkällä takamatkalla maailman kärkeen.
Tämä näkyy paitsi jäällä myös jokakesäisessä NHL:n varaustilaisuudessa.
Kanadalaiset ovat näissä drafteissa aina näkyvimmin esillä. Viime vuonna ykköskierroksella varattiin 19 kanadalaista, toissa kesänä 18.
Ei Suomea Kanadaan kuulukaan verrata. Kanadan väkiluku (noin 41 miljoonaa) on yli 7-kertainen Suomeen (noin 5,6 miljoonaa) verrattuna.
Oikea vertailukohta on Ruotsi.
Kesällä 2024 kahdella ensimmäisellä kierroksella varattiin viisi suomalaista ja viisi ruotsalaista.
Viime kesänä tilanne oli suomalaisittain jo lohduton.
Ruotsalaisia varattiin ensimmäisellä kierroksella kolme ja toisella seitsemän. Ensimmäinen suomalaisvaraus oli toisella kierroksella numerolla 60 varattu Lasse Boelius. Ruotsalaisia varattiin 61 ensimmäisen pelaajan joukossa kymmenen.
NHL:n varaustilaisuudet ovat lahjomaton mittarin maan pelaajakehityksen tilasta. Tällä mittarilla mitattuna Suomen pelaajakehitys on nyt heikoimmassa tilassa kenties ikinä. Ja asiantuntijoiden mukaan tilanne vain huononee lähivuosina.
Mikä on kun ei onnistu?
Yksittäisten pelaajien taso taas näkyy kaukalossa karusti. Nuoret leijonat osasivat kyllä pelata peruspeliä, yhteistyön jääkiekkoa, erinomaisesti.
Mutta kun pelejä piti ratkaista, taidot loppuivat kesken.
Karuimmin tämä näkyi Suomen ylivoimapelissä. Suomi teki MM-kisoissa 22 ylivoimalla viisi maalia. Näistä yhteensä kolme syntyi Tanskaa ja Latviaa vastaan, kaksi viidessä pelissä ”oikeita” jääkiekkomaita vastaan. Onnistumisprosentti 22,73 oli turnauksen toiseksi huonoin – vain Saksan ylivoima oli huonompi.
Ylivoima on juuri se osa-alue, jolloin yksilöiden taidot, peliäly ja -näkemys sekä syöttämisen ja laukomisen taidot tulevat näkyvimmin ja ratkaisevimmin esiin.
Suomen ylivoima oli pääosin surkeaa. Syötöt viipyivät ja menivät pieniin kulmiin sekä usein juuri sen verran pieleen, että laukominen suoraan syötöstä oli vaikeaa. Eikä kovin moni osannut onetimeria laukoakaan.
Myös maskipelaaminen, yksi ylivoiman tärkeimmistä osa-alueista, oli pahasti hukassa. Hämmentävän usein Suomen laukaus tuli eri puolelta missä maski oli.
Tullaan asiaan, josta eräs syvällä Suomi-kiekon sisäpiirissä operoiva henkilö piti pitkän puheenvuoron syksyllä 2024 julkaistussa kirjassa Amatööreistä ammattilaisiksi (Teos). Sisäpiiriläinen kertoi pitäneensä parin valmentajan kanssa joukolle nuorten maajoukkuetason pelaajia erilliset kamppailuun keskittyneet jääharjoitukset.
Suurin osa pelaajista oli treenien jälkeen ihmetellyt, että kukaan ei ollut koskaan ennen opettanut heille treeneissä läpikäytyjä asioita.
Suomessa voi siis päästä nuorten maajoukkueeseen asti hyvin vajavaisilla pelaamisen taidoilla.
Ennen oli paremmin
Kuinka ollakaan, nuorten MM-kisoissa Kanadan ylivoimaprosentti oli lähes käsittämätön 50 (12/24) ja Ruotsinkin hurja 43,48 (10/23).
Näitä maita vastaan yksilöiden tasoero oli sellainen, että sitä Suomi ei yhteistyön jääkiekolla enää pystynyt kuromaan umpeen.
Juuri tässä on Suomen jääkiekkoilun tärkein kehityskohde ja suurin huolenaihe. Suomen pitää taas pystyä kehittämään maailman absoluuttisia huippupelaajia.
”Taas” siksi, että siihen on ennen pystytty. Ja silloin jälki nuorten MM-kisoissakin on ollut erilaista.
Vuoden 2016 nuorten maailmanmestareista kaikki tuolloin jääkiekkoa seuranneet muistavat häikäisevän ykkösketjun Patrik Laine–Sebastian Aho–Jesse Puljujärvi. Siinä oli erityisosaamista ja virtuositeettia vaikka muille jakaa.
Kakkosketjussa pelasi mm. Kasperi Kapanen, kolmosessa (!) Mikko Rantanen ja Roope Hintz. Nelosketjustakin Juho Lammikko ja Kasper Björkvist menivät NHL:ään asti.
Sen joukkueen kahdestakymmenestä kenttäpelaajasta peräti 12 on pelannut NHL:ssä, kolmesta maalivahdista kaksi.
Nämä ovat Suomen jääkiekossa hurjia lukuja.
Ja kertovat siitä, että Suomessakin voi kasvaa aivan maailman absoluuttiselle huipputasolle yltäviä pelaajia – jotka pystyvät pelaamaan erinomaisesti yhdessä.
Miksi tämä ei enää onnistu?
Harri Pirinen
Lue myös: Kun Sidney Crosby tuli onnittelemaan, kultaleijonakin häkeltyi – ”Jos pitää itseään kehua”
Lue myös: Jukka Jalosen luottoleijona on voittanut uskomattoman määrän kannuja – ”Se aina auttaa, jos…”
Lue myös: Tämä maali sekoitti koko Suomen – ”Venäläinen luuli olevansa minua vahvempi”
Lue myös: Tämä nainen oli kultaleijonien salainen ase – ”Auttoi ihan helvetisti”
Lue myös: Kultaleijonan unelma murskaantui tylysti – ”Tunsin vihaa”
